"Suezin miehet" aloittivat rauhanturvaperinteen
Suomi on osallistunut rauhanturvaoperaatioihin 60 vuoden ajan. Kaikki alkoi Suezin kriisistä 1956.
Vuonna 1956 tilanne Suezin kanavalla Egyptissä oli lievästi sanottuna kireä. Egyptin presidentti Gamal Abdel Nasser oli kansallistanut kanavan omistuksen Egyptille, mikä suututti kanavan käytännössä omistaneen Ison-Britannian ja Ranskan. Maat hyökkäsivät Egyptiin yhteistyössä Israelin kanssa. Tämä kuitenkin suututti supervallat Neuvostoliiton ja varsinkin Yhdysvallat.
Yhdysvaltojen presidentti Dwight D. Eisenhower pakotti osapuolet tulitaukoon. YK:n pääsihteeri Dag Hammarskjöld alkoi pohtia YK:n joukkojen perustamista. Englanti ja Ranska hyväksyivät päätöksen, jonka mukaan ne vetäytyisivät Suezilta, jos YK lähettäisi joukkonsa paikalle.
Yli 20 maata ilmoitti halukkuutensa lähettää joukkoja YK:n UNEF-operaatioon – joukossa muun muassa Intia ja Afganistan. Suomi oli ensimmäinen maa, jonka Egyptin presidentti Nasser hyväksyi osallistuvan operaatioon.
10. joulukuuta 1956 suomalainen vahvennettu komppania lensi viidellä Yhdysvaltojen ilmavoimien kuljetuskoneella Napoliin, josta matka jatkui kohti Egyptiä. Jo 14. joulukuuta suomalaiset rauhanturvaajat olivat Port Saidin kaupungissa englantilais-ranskalaisten ja egyptiläisen vastarintaliikkeen välissä. Suomalaisen rauhanturvaamisen ensiaskeleita oli todistamassa myös operaatiosta myöhemmin historiikin kirjoittanut Jorma Reinimaa.
– Silloin ei edes puhuttu rauhanturvaamisesta. Puhuttiin YK:n poliisijoukoista, Suomessa puhuttiin Suezin miehistä, sillä rauhanturvaamisen käsite keksittiin vasta myöhemmin, Reinimaa muistelee.
Rauhanturvaamista turistikohteessa
256 miehen vahvuinen komppania koottiin nopeasti. Suurin osa Egyptiin lähteneistä oli reserviläisiä. Miehille ei annettu juuri minkäänlaista erillistä koulutusta – kiirehdittyä lähtöä viivästyttivät lähinnä rokotukset.
– Juuri kukaan ei ollut ennen ollut ulkomailla, tai lentänyt lentokoneella. Suurin osa ei myöskään puhunut englantia, ja noin puolilla miehistä oli vain kansakoulututkinto. Sodista ei ollut kauan aikaa, ja mukaan pyrittiinkin ottamaan myös sodan käyneitä. Valtaosa oli kuitenkin 21–25-vuotiaita, Reinimaa kertoo.
YK:n joukkojen saavuttua englantilaiset ja ranskalaiset vetäytyivät pois, kuten oli sovittu. Pohjoismaiset joukot siirtyivät Siinain niemimaalle muodostamaan aselepovyöhykettä egyptiläisten ja vetäytyvien israelilaisien joukkojen välille. Suomalaiset päätyivät esimerkiksi turistikohteena nykyisin tunnettuun Sharm el-Sheikhiin.
– Israelilaisten vetäydyttyä pois Sharm el-Sheikhissä ei ollut siviiliasutusta, joten siellä ei ollut ketään muita kuin suomalaisia ja kourallinen kanadalaisia radiomiehiä. Sieltä suomalaiset siirtyivät Gazaan. Rauhanturvaajien kuuden kuukauden sopimusaika umpeutui, jolloin osa suomalaisista jatkoi sopimusta, osa palasi Suomeen ja Suomesta tuli kuudeksi kuukaudeksi seuraava porukka. Toisen kuusikuukautisen suomalaiset viettivät pääasiassa Gazan alueella, Reinimaa kertaa.
Kymmenen vuotta kestänyt operaatio onnistui tavotteessaan. YK:n joukot onnistuivat rauhoittamaan Suezin kanavan tilanteen.
– Operaatio oli erittäin onnistunut, ja Egyptiin saatiin rauha. Israelilaiset palasivat omalle maalleen, ja rauha säilyi Israelin ja Egyptin välillä 10 vuotta. Uusi sota alkoi kuitenkin heti Nasserin käskettyä YK:n joukot pois Egyptin maaperältä, Reinimaa toteaa.
Suomalaiset osallistuivat YK:n operaatioon vain vuoden ajan. Suezin kanavan rauhanturvaoperaatio antoi kuitenkin alkusysäyksen juhlavuottaan viettävälle suomalaiselle rauhanturvaamistoiminnalle. Vaaleansinisiä baretteja on nähty suomalaisten päässä maailman konfliktialueilla Somaliasta ja Afganistanista Kosovoon ja Kyprokselle jo 60 vuoden ajan.
