Hyppää sisältöön
Osiot
Valikko

Ruotuväki

Onko Puolustusvoimien hiussäännöissä tolkkua?

Miesten ja naisten eriävät ohjeet hiusten pituudesta eivät seiso vankalla pohjalla, vaan perustuvat paljolti kulttuurisiin käsityksiin sukupuolista.

Kaasumaski pysyy tiiviisti päässä, kun ihon ja maskin välissä ei ole karvoja: viiksiä, partaa tai hiuksia. Lyhyt tukka on pitkissä harjoituksissa mukava, kun ei ole niin paljon hiusta rasvoittumassa. Se myös sujahtaa helposti palosuojahupun sisään ja sallii kypärän istua hyvin päässä, eikä se voi vahingossakaan takertua vaikkapa panssariajoneuvon oven väliin.

Hiusten ja naamakarvoituksen pituuden rajoittaminen on ihan fiksua ja palvelusturvallista. Kun samat säännöt pätevät kaikille, joukko on yhtenäinen. Yhtenäisyyshän on sotilaallinen hyve.

Paitsi, että samat säännöt eivät päde kaikille. Naisten hiusten pituutta ei rajoiteta, toteaa Yleinen palvelusohjesääntö 2017.

Kysymys kuuluu, mikä tekee naisten hiuksista erilaiset miesten hiuksiin nähden? Molemmathan ovat kuollutta, päänahasta työntyvää solumassaa, joten ainakaan hiusten biologiset ominaisuudet eivät merkitse mitään.

Niin. Ainoat perustelut, jotka tukevat sitä, että miesten pitää leikata hiukset mutta naisten ei, ovat kulttuurillisia. Tuolloinen Pääesikunnan henkilöstöosaston sektorinjohtaja, everstiluutnantti Ilpo Karvinen perusteli vuonna 2016 Hämeen Sanomille (https://www.hameensanomat.fi/kanta-hame/miksi-miesten-hiusten-pitaa-olla-intissa-lyhyet-171618/ ), että naisten mahdollisuus säilyttää hiusten pituus on positiivista erityiskohtelua, ja tarkoituksena on myös naisten identiteetin säilyttäminen.

Useimmilla miehillä todella on lyhyet ja useimmilla naisilla pitkät hiukset. Mutta identiteetti on jokaisella oma. Se, että ylhäältä käsin määritellään, minkä pituiset hiukset kuuluvat mies- tai naisidentiteettiin, ei kanna pitkälle. Eikä kuviossa muutenkaan tunnu olevan tasapuolisuutta: pitkähiuksisten naisten identiteettiä suojellaan samaan aikaan, kun pitkähiuksisten miesten käsketään tältä osin luovuttaa osa identiteetistään.

Hiussääntö perustuu siis samanaikaisesti sekä palvelusturvallisuuteen että yleistävään käsitykseen sukupuoli-identiteeteistä. Miksi jälkimmäisille yleensä annetaan sijaa Puolustusvoimissa, joka julistaa oikeudenmukaisuuden yhdeksi ydinarvokseen ja lupaa julkisesti kehittävänsä tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta? Ja jos asepalvelus kuitenkin on mahdollinen pitkillä hiuksilla, eihän palvelusturvallisuus-argumentti kestä. 

Emmehän halua kenenkään tulkitsevan, että Puolustusvoimissa nostetaan perinteiset naiskauneusihanteet jalustalle toivoen, etteivät naiset leikkaisi hiuksiaan.

Toisaalta ymmärrän positiivisen erityiskohtelun. Puolustusvoimien sosiaalipäällikkö on todennut, että naisilla on laitoksessamme vähemmistöidentiteetti (https://ruotuvaki.fi/-/tyota-riittaa-mutta-hyvia-tuloksiakin-on-nahty). Sen poistamiseksi pitää tehdä töitä, jotta mahdollisimman harva tuntee olonsa ulkopuoliseksi. Kynnystä naisten osallistumiselle asepalvelukseen pitää madaltaa, ja jos joku on päättänyt suorittaa asepalveluksen koska hiukset saa pitää, niin hyvä.

Uskon kuitenkin, että Puolustusvoimat voisi lähettää ympärilleen vahvan ja kaivatun viestin jättämällä sukupuolierottelun hiussäännöissä historiaan. Muutos olisi palvelusohjesäännössä pieni, mutta symbolisesti suuri.

Minä pidän "Ei ole miehiä, ei ole naisia, on vain sotilaita" -ajatusmallista. Koska asepalvelus on todettu osalle meistä mahdolliseksi ja riittävän turvalliseksi pitkillä hiuksilla, pitäisi sen olla sillä tavalla mahdollista kaikille sukupuoleen katsomatta.