Korkeakulttuurin harrastaja suuntaa jälki-AUK:iin – johtajakoulutuksen suorittaminen palveluksen päätteeksi on ilmeisen harvinaista

Kaartinjääkäri Johannes Klinge on yksi heistä, jotka eivät kotiudu alkuperäisen tehtävän palvelusajan mukaan. He haluavat johtajiksi.

Vaikka keväinen reservin aurinko kutsuisi jo kaartinjääkäri Johannes Klingeä päättämään palveluksensa, hän ei häikäisty, vaan katsoo muualle. Hänen silmänsä ovat vanginneet kohteekseen jälki-AUK:n.

Jälkikäteen aliupseerikurssin suorittava varusmies vaikuttaa olevan harvinaisuus. Kainuun prikaatista kerrotaan, että kurssille hakeutuu noin 0–3 varusmiestä saapumiserää kohti. Kaartin jääkärirykmentissä vastaava luku on noin kymmenen. Jääkäriprikaati arvioi samoin määrän olevan karkeasti noin kymmenen henkilöä saapumiserää kohti.

Puolustusvoimat ei pidä valtakunnallista tilastoa asiasta.

Majuri Janne Kananen Pääesikunnan koulutusosastolta kertoo, että johtajakoulutuksen jääminen palveluksen loppuun voi johtua esimerkiksi siitä, että halukkuutta johtajakoulutukseen ei ole vielä intin alussa. Toinen vaihtoehto on, että esimerkiksi vamman vuoksi varusmies ei ehdi tehdä arvioitavia suoritteita ennen valintoja.

– Haluamme kuitenkin antaa kaikille halukkaille ja kyvykkäille mahdollisuuden suorittaa Puolustusvoimien johtajakoulutus, Kananen toteaa.

Ketään ei siis käsketä pakolla AUK:iin palveluksen lopuksi. Esimerkiksi Klinge on kuitenkin halunnut niin – tosin viimeinen sinetti kurssipaikalle on vielä saamatta. 

Klingen, kuten muidenkin jälki-AUK:n suorittavien, palvelus päättyy kurssin loppuessa, joten johtajakautta ei ole.

AUK läpi vahvan hengen ja Virtus-hyveen voimin

Klinge on palvellut valtaosan tähänastisesta intistään Ruotuväki-lehdessä erityistehtävissä. Noin seitsemän kuukautta kestänyt toimittajan työ on tapahtunut pääasiassa sisällä toimistossa. Vapautta, mutta myös vastuuta, on ollut paljon.

Klinge kuitenkin uskoo sopeutuvansa tiukempaan kuriin ja metsäharjoituksiin. Hän odottaa mahdollisuutta koetella itseään sekä fyysisesti että psyykkisesti ja kerätä itseluottamusta. 

– Olen varma, että alku tulee olemaan haastavaa – niin kuin kaikessa. Tässä se kenties korostuu näiden tehtävien luonteiden erilaisuuden takia. Uskon selviäväni siitä vahvan hengen kautta.

Jo alkupalveluksessa tavoite AUK:sta oli selvillä.

– Olin sanonut, että minä pyrin AUK:iin ja pääsen sinne. Pidän suunnitelmiani tärkeinä ja sanojani sitovina. Haluan todistaa, että olen puhunut totta.

Taustalla on myös suvun perinne. Klingen mukaan kaikki hänen miespuoliset sukulaisensa ovat käyneet joko reservi- tai aliupseerikurssin.

– Se koskettaa myös minua suorasti ja epäsuorasti. Kukaan ei ole tietenkään painostanut tähän, mutta se on osin tuntunut itsestäänselvyydeltä.

Mikä saa ihmisen pitämään sanansa, vaikka helpompi ratkaisu voisi olla pyörtää puheensa?

– Minussa on ehkä loppujen lopuksi sellaista roomalaista henkeä, joka vetää minua tilanteisiin, joissa on mahdollisuus osoittaa Virtus-hyvettä.

Virtus voidaan suomentaa urhoollisuudeksi tai miehuullisuudeksi. Ominaisuuksien tavoittelun tulisi myös olla moraalisesti moitteetonta. Miten tämä liittyy inttiin?

– Käytännössä kaikki palveluksen koettelemukset ovat sellaisia, joissa voi osoittaa Virtus-hyvettä. Se on sotilaan tärkein hyve. Jos haluaa tehdä jotain sotilaallisesti oikein, siinä on automaattisesti tätä hyvettä mukana. Ne kulkevat käsi kädessä. Voisi jopa sanoa, että se on suorituskyvyn henki eli minkälainen vakaumus tekemisessä on, Klinge miettii.

Sotilaana Klingeä inspiroi muun muassa keisari Marcus Aureliuksen ajatukset.

– Haluan seurata historiallisia ihanteitani ja traditioketjuja. Arvostan Marcus Aureliusta roomalaisena filosofina ja sotilaana.

Klinge pohti sotilaan kunniaa ja sen muutosta historian aikana kolumnissaan joulukuussa.

Johannes Klingen mieleenpainuvimmat hetket Ruotuväessä olivat ihmiskohtaamisia. Kuva: Tomi Edwards

Ruotuväkitaival loppusuoralla

Alun perin Klinge päätti hakea erityistehtäviin harrastuksiensa takia. Hän nauttii kirjallisuudesta, musiikista ja maalaustaiteesta.

– Koin, että tällainen asepalveluksen suorittaminen on lähimpänä sitä, mitä harrastan vapaa-ajalla. Uskon, että tästä kokemuksesta on hyötyä myöhemmin elämässä, ja pystyn pitämään yllä kirjoitus- ja ajattelutaitoja.

Hienoimmat kokemukset ovat olleet vaikuttavia ihmiskohtaamisia. Mieleen on jäänyt muun muassa Puolustusvoimien Ranskan yhteysupseerin haastatteleminen Pariisin lomamatkan aikana sekä pianisti Paavali Jumppasen tapaaminen.

– On monesti hyvin mielenkiintoista päästä haastattelemaan ihmisiä, joita arvostaa. Varsinkin jos on jotain asioita, jotka yhdistävät, esimerkiksi intohimon tai mielenkiinnon kohteita, Klinge päättää.