Komennuksen kohteena koti

Etäintti. Sana kuulostaa absurdin paradoksaaliselta: miten metsässä vyörymistä tai alokkaiden kouluttamista voisi tehdä etänä?

Ei voikaan, mutta ehkä joitakin varusmiespalveluksen tehtäviä voisi hoitaa myös etänä. Puolustusvoimat värvää joka saapumiserästä joukon siviilissä arvokkaita taitoja omaksuneita yksilöitä ja asettaa heille komennuspaikan, jossa nämä yksilöt suorittavat palveluksensa luovuttaen Puolustusvoimien käyttöön kykynsä. 

Kyseisiä palveluspaikkoja kutsutaan erityistehtäviksi, joihin lukeutuvat esimerkiksi valokuvaajat, soittajat ja tutkimusavustajat. Kaikki erityistehtävät eivät sovellu etätyöhön, mutta tarkastellaan, miten se vaikuttaisi Pääesikunnan viestintäosastolla palveluksen suorittamiseen. Viestintäosastolla työskentelee varusmiehiä sosiaalisen median sisällöntuotannon sekä Ruotuväki-lehden toimittamisen parissa.

Elämme koronakriisin aikaa. Varuskunnissa on tartuttu lukuisiin toimenpiteisiin tartuntojen ehkäisemiseksi, mitä tutkin kirjoittaessani reportaasia siitä, miltä silmälle näkymätön virus näyttää konkreettisesti palveluksemme arjessa. Kaikista tärkeintä on kontaktien katkaiseminen.

Yhteiskunta älysi nopeasti koronan levittyä pandemiaksi saakka, että etätyö on yksi parhaista keinoista välttää kontakteja ja vähentää riskiä koronaan sairastumiselle. Jos viestintäosastolla työt tehtäisiin kotoa käsin, vältyttäisiin matkustamiseen liittyviltä kontakteilta sekä monen kymmenen ihmisen yhteismajoitukseen kuuluvalta valtavalta riskiltä tulla tartutetuksi.

Varsinkin omikron-aallon harjalla ilmeni uhka, että moni Pääesikunnan viestintäosaston toiminto lamaantuu, jos massa-altistumisen takia varusmiehet joutuvat eristäytymään. Silloin kukaan ei pääsisi keikoille uutismateriaalin tai muun viestinnän sisällön keräämistä varten.

Etäintin merkittävä hyöty piilee siinä, että lomaosastoja ei enää tarvittaisi. Tämä tarkoittaa sitä, että koko miehistö voisi hoitaa tehtäviään joka arkipäivä koko vahvuudellaan, mikä vähentäisi ylikuormittumista ja työn kasaantumista pienelle joukolle.

Viestintäosastolla suurin osa työstä on mahdollista suorittaa muualtakin kuin toimistolta käsin. Esimerkiksi itse kirjoitan parhaillaan tätä kolumnia kotona, jonne minut asetettiin karanteeninomaisiin olosuhteisiin altistumisen johdosta.

Fyysistä läsnäoloa vaativat työtehtävämme ovat lähinnä juttukeikkoja. Etätyö tarjoaisi siihenkin enemmän mahdollisuuksia kuin rajoitteita. Erityistehtäviin rekrytoidaan valtakunnallisesti tekijöitä Suomen joka kolkalta, joten lopputuloksena on maantieteellisesti hajautunut ryhmä. Saamme paljon palautetta siitä, että sisältömme on usein pääkaupunkiseutukeskeistä. Hajautunut Ruotuväen toimitus voisi esimerkiksi tehdä säännöllisesti ja monipuolisesti uutisia tapahtumista myös Helsingin ulkopuolella.

Järjestely perustuu luonnollisesti luottamukseen: kukaan ei ole valvomassa kotona, mitä tehdään ja milloin. Varusmiesten eristäytyminen koteihinsa on nykypäivänä täysin tavallinen toiminto. Kotiin saatetaan lähettää läksyjä hoidettavaksi, mutta ei ole mitään takeita siitä, että ne tulevat tehdyiksi. Sen sijaan erityistehtävissä nähdään selkeästi työn jäljet esimerkiksi kolumnin muodossa. Kun saadaan tuloksia, työskentelyn rajoittamiselle ei ole tarvetta.

Etäintti voi absurdista paradoksaalisuudestaan huolimatta sittenkin olla monia ovia avaava ja yllämme leijuvia riskejä poissulkeva toimintamalli – poikkeuksellisina aikoina, poikkeuksellisissa oloissa ja poikkeuksellisille tehtäville.