Miltä korona näyttää?

Maskit. Käsidesi. Keltaiset ja punaiset laput ovissa. Vähintään nämä erot bongaa, jos vertaa tavanomaisesta kasarmista nyt otettua kuvaa muutaman vuoden vanhaan otokseen.

Omikron-variantti järkytti Puolustusvoimia volyymillaan, kun se pyyhkäisi varuskuntien ylitse. Tautiin sairastui lyhyessä ajassa tuhansia ihmisiä, ja monessa joukko-osastossa eristyksen tai karanteenin kaltaisissa olosuhteissa vietti aikaa satoja varusmiehiä.

Mitä tulevaisuuden varusmiessukupolville jää mieleen korona-ajan koettelemuksista?

Ainakin muun palveluksen keskeyttävä eristäytyminen – joskus yksin, joskus isossa ryhmässä – viikoiksi kerrallaan, mittavat lisäjärjestelyt jokaisen varusmiehen muonittamiseksi sekä laajamittainen rokottaminen ja testaaminen tulevat pysymään varuskuntien muistissa lähes painajaisenomaisena mielikuvana.

Jokainen joukko-osasto soveltaa koronan vastaisessa työssään käytössään olevia resursseja ja sopeutuu muuttuviin olosuhteisiin, joten toimet sairauden leviämisen estämiseksi vaihtelevat suuresti.

Selvitetään, miten omikron-muunnoksen ennennäkemättömän vahva aalto muutti Kaartin jääkärirykmentin arkea.

Aamianen on usein jo jäähtynyt, kun eristäytynyt poimii sen tuvan ulkopuolelta. Kuva: Juho Lehtonen

 

Kun piru on merrassa

 

Ovi avautuu, ja hämärästä aukosta pilkistää käsi, joka kerää ripeästi käytävälle jätetyn ruoan tuvan uumeniin.

Varuskunnan terveysaseman lääkäri voi määrätä koronatartunnan saaneita varusmiehiä eristyksenomaisiin ja altistuneita karanteeninomaisiin olosuhteisiin. Eristäytyminen on tärkein ja tehokkain keino ehkäistä viruksen leviämistä.

Kaartin jääkärirykmentin kuljetuskomppanian kaartinjääkärit Jules Kuortti ja Antti Silanterä paljastavat, ettei tieto tartunnasta järkyttänyt heitä.

– Kasarmilla oli koronaa paljon liikkeellä, joten tein itsekin kotitestin, jonka positiivinen tulos ei jaksanut yllättää, Kuortti muistelee.

– Tuvan kesken oli jo jonkin aikaan valmistauduttu henkisesti mahdolliseen usean viikon eristäytymiseen. Ensin altistuin ja myöhemmin todettiin korona, Silanterä kuvailee.

Kuortti sai oman tuvan ennen kotiin siirtymistä, kun taas Silanterä asui ensin yhdeksän muun tupakaverinsa kanssa, myöhemmin 1. jääkärikomppaniassa muiden koronapotilaiden seurana ja lopulta kotona.

Yksinäisestä majoituksesta huolimatta Kuortti kertoo, että järki pysyi päässä. Monen ihmisen kanssa eristäytynyt Silanterä ei ehtinyt hermostua kämppätovereihin.

 – Yksityisyyttä sai tarvittaessa verhoamalla punkan peitolla ja laittamalla kuulokkeet korville, Silanterä vinkkaa.

Myöhäisiä aamuja ja vessavuorotilauksia

Muusta kasarmista erillään elävien päivä alkaa kuten kaikilla muillakin: yhteisellä herätyksellä kaiutinjärjestelmän kautta.

Yhtäläisyydet kuitenkin loppuvat siihen. Samaan aikaan, kun muut hyppäävät ylös punkistaan ja alkavat pukea vaatteitaan, suuri osa eristäytyneistä painaa päänsä takaisin tyynyyn ja jatkaa uinumista.

Eristysolosuhteissa tekemisen kirjo on suppeaa. Usein tuvan mielenkiintoisin asia on oma puhelin tai mahdollisesti jopa kannettava tietokone. Yksinäinen Kuortti pyrki viihdyttämään itseään suurimmaksi osaksi elektroniikan avulla.

Silanteränkin eristyksen kaltaisten olojen aikana vietettiin paljon aikaa ruudun edessä mutta yhteisöllisesti: he katsoivat joka päivä yhdessä elokuvamaratoneja. Lisäksi he tilasivat sotilaskodista herkkuja ja soittivat tuvassa ollutta kitaraa.

– Ei aina edes tuntunut eristäytyneeltä, kun oli yhdessä hauskaa, Silanterä pohdiskelee.

Vessassa pääsi käymään soittamalla tasatunnilla päivystäjälle, jonka piti tyhjentää käytävä. Siitä eteenpäin oli 20 minuuttia aikaa tehdä tarpeet ja palata tupaan. Iltakymmenen jälkeen sai lisäksi tunnin aikaa mennä suihkuun ja suorittaa iltatoimet.

Eristyksenomaisissa olosuhteissa palvelusta suorittaminen on kenties rennompaa kuin metsässä vyöryminen – ainakin aluksi. Kuortti ja Silanterä kertovat, että ulkoilman puute ja liikkumisen rajallisuus alkavat painamaan.

– Alussa on kyllä vaivatonta, mutta jos joutuu olemaan kauemmin eristyksissä, elämä käy raskaaksi, Kuortti avaa.

– Raskainta oli epävarmuus: ei tiennyt, mihin seuraavaksi mahdollisesti siirretään tai joutuuko telttaan, Silanterä toteaa.

Testin jälkeen odotellaan ulkona tuloksia. Kuva: Juho Lehtonen

Muonitusmankeli

Sotilaiden pitää syödä. Santahaminan muonituskeskuksen keittiön ovesta sisään astuttaessa keittäjät ovat työn touhussa: he pakkaavat maastopäivällistä.

Varusmiesten eristäytyminen on aiheuttanut muonituksessa logistisia haasteita: tavallisten ruokapönttöjen lisäksi karanteenin- ja eristyksenomaisiin olosuhteisiin pitää paketoida ateriat erikseen.

Muonituskeskuksen henkilökunta on joutunut painamaan töitä entistä enemmän kaikkien ruokkimiseksi. Santahaminan muonituskeskuksen keittäjä kertoo, että ylimääräistä työtä syntyy aterialta 30–60 minuuttia.

Varusmiehille ruoan toimittaminen on yksikkökohtaisesti onnistunut vaihtelevasti, mutta Kuortti ja Silanterä kehuvat saaneensa ruokaa säännöllisesti.

– Ensimmäisenä päivänä aamulla sain vain puuroa ja iltapalaa en nähnyt ollenkaan, mutta sen jälkeen kaikki on aina tuotu ajallaan, Kuortti kommentoi.

Muonituskeskuksen täytyy pakata tavanomaisten ruokapönttöjen lisäksi myös eristysruoat – ylimääräistä työtä aterialta voi syntyä jopa tunnin edestä. Kuva: Juho Lehtonen

 

Pandemian kartoituskeskus

Santahaminan sotilaskodin takana joukko varusmiehiä odottaa koronatestauksen alkamista turvaväleillä terästetyssä jonossa.

Valkotakkinen Santahaminan terveysaseman työntekijä istuttaa varusmiehen ulkopenkille ja pyytää raottamaan maskia, kallistamaan päätä taaksepäin ja pysymään rentona. Seuraavaksi hän sujauttaa puikon sieraimeen.

Näyte toimitetaan sisälle, jossa se analysoidaan noin 15–30 minuutissa. Varusmies siirtyy ulkosalla syrjempään odottamaan tulostaan, ja testaaja vaihtaa muovihanskat ennen seuraavaa suoritusta.

Monotoniselta vaikuttava testaaminen on todellisuudessa kokonaiskuvan rakentamista. Päällikkölääkärin toimistossaan lääkintäkapteeniluutnantti Richard Lundell kertoo, että kaikkia ei voida testata, mutta esimerkiksi, jos altistuneesta tuvassa todetaan jollain tartunta, testataan samalla loputkin tuvan varusmiehet.

– Tulokset antavat meille informaatiota, jonka perusteella tehdään päätökset eristäytymisen jatkamisesta tai lopettamisesta. Karanteeninomaisia oloja ei voida purkaa heti negatiivisen tuloksen tultua, jos tupakaverin testitulos ei ole vielä selvillä, Lundell selittää.

Testauspiste on läpäissyt THL:n tarkat kriteerit ja saanut laitokselta virallisen hyväksynnän.

Lundell arvioi testattavien varusmiesten päivittäisen määrän liikkuvan kymmenissä. Enimmillään on testattu noin 150 varusmiestä päivässä.

Pakon edessä henkilökunnan tehtäviä priorisoimalla on mahdollista saavuttaa lähes 200 testattua varusmiestä päivässä.

– Pitää kuitenkin varmistaa, ettei terveysasema laiminlyö muita tehtäviään: varusmiesten perusterveydestä on huolehdittava, Lundell jatkaa.

Terveysasema kartoittaa varuskunnan koronatilannetta. Jokaisen testinäytteen ottamisen jälkeen vaihdetaan suojakäsineet. Kuva: Juho Lehtonen