Hiihtokoulutus on alkanut Jääkäriprikaatissa – "Yhä useampi hiihtää ensimmäistä kertaa armeijassa"
Joka varuskunnassa ei päästä useimpina talvina edes suksille.
Kun sateisessa Etelä-Suomessa vain haaveillaan valkeasta joulusta, on Lappiin satanut jo pysyvä lumipeite. Puolustusvoimien pohjoisimmassa joukko-osastossa, Jääkäriprikaatissa on aloitettu jo hiihtokoulutus.
– Hiihtoharjoittelu sujuu suunnitelman mukaisesti, Jääkäriprikaatin 1. jääkärikomppanian päällikkö, kapteeni Antti Palokangas kertoo.
Varusmiesten hiihtokoulutus alkaa aivan perusteista. Ensiksi varusmiehille koulutetaan, kuinka siteitä käytetään ja kuinka sauvoja kuuluu pitää käsissä.
– Yhä useampi hiihtää ensimmäistä kertaa armeijassa. Etenkään metsäsuksilla kaikki eivät ole hiihtäneet aiemmin, Palokangas kertoo.
Myös suksien huollon perusteet käydään läpi.
– Varsinaista voitelutarvetta uusi transparenttipohja on kuitenkin vähentänyt, Palokangas täydentää.
Kun varusmiehet pääsevät ensi kertaa armeijan suksille, aloitetaan tekniikkakoulutus. Tekniikkakoulutus pitää sisällään niin hiihtotekniikkaa kuin mäenlaskua ja -nousua.
Varusmiehet pääsevät myös sovelletulle hiihdon taitoradalle. Rata mittaa opittuja asioita, kuten välineiden hallintaa, hiihtotaitoa sekä nopeutta ja kestävyyttä.
– Vähemmän hiihtäneille voidaan antaa henkilökohtaisempaa opastusta, Palokangas mainitsee.
Palokankaan mukaan varusmiehet suhtautuvat suurelta osin myönteisesti hiihtoharjoitteluun. Erityisesti uuden oppiminen motivoi heitä. Varusmiehet ymmärtävät hyvin, että hiihtäminen on välttämätön taito Lapin operaatioalueella.
Lumivarmin varuskunta
Hiihtokoulutuksen merkitys vaihtelee paljon joukko-osastoittain. Vaikka kaikille varusmiehille pyritään kouluttamaan hiihdon perusteita, vaihtelee koulutustarve paitsi joukko-osaston myös sodan ajan sijoituksen mukaan. Hiihtokoulutus korostuu erikois- ja rajajoukkojen sekä tiedustelijoiden koulutuksessa.
Kaikissa joukko-osastoissa ei päästä hiihtämään läheskään joka talvi.
– Viime talvena päästiin hiihtämään Jääkäriprikaatissa, Kainuun prikaatissa sekä ainakin osassa Maasotakoulun hallintoyksiköissä, kertoo Puolustusvoimien liikuntapäällikkö, majuri Juha Kokko.
Lumivarmimpiin varuskuntiin Kokko listaa edellä mainittujen lisäksi Karjalan prikaatin sekä Maavoimien esikunnan. Hänen mukaansa epävarmoihin lumioloihin on sopeuduttu koulutuksessa hyvin.
Vaikka lumiraja on siirtynyt kohti pohjoista, ei ainakaan Jääkäriprikaatissa ole syytä huoleen, saadaanko talvisin lunta. Lämpimien säiden mukana pohjoiseen kulkeutuu lisää sateita, jotka saattavat ajoittain myös lisätä lumimäärää Lapissa.
– Huoli pois, kaikki hiihtävät jossain vaiheessa palvelusta, Palokangas summaa.
Tekniikkakoulutuksessa harjoitellaan muun muassa suksen liuúttamista. Kuva: Jääkäriprikaati
Keväällä Jääkäriprikaatin valmiusyksikössä palvelevat pääsevät osallistumaan kaukopartiomarssille. Itä-Lapissa järjestettävä hiihtomarssi on pituudeltaan noin 130 kilometriä.
Sodankylän perinteisiin kuuluu myös 24 tunnin jääkärinmarssi, jossa valmiusyksikön varusmiehet kilpailevat itseään vastaan. Mikäli taistelija hiihtää vuorokauden aikana yli 100 kilometriä, saa hän jääkärimestarin tittelin.
Tapana on myös, että talven saapumiserä hiihtää noin 30 kilometriä pitkän valamarssin.
– Kesällä joka tapauksessa hiihdämme hieman vähemmän, Palokangas lohkaisee.
Lue Ruotuväen juttu Puolustusvoimien uusista suksista tammikuulta täältä.
