Hyppää sisältöön
Osiot
Valikko

Ruotuväki

Lilli Hatinen

Tutkija Matti Pesu puhui Suomen puolustusyhteistyön merkityksestä Puolustusyhteistyö ja Suomen puolustus -seminaarissa Turun kaupungintalolla.

Suomen puolustusyhteistyö pysyy tiiviinä jatkossakin

Pasi Pouta

Krimin miehityksen ja Ukrainan sodan alun jälkeen Suomella ja monilla Euroopan mailla on ollut tarve tiivistää puolustusyhteistyötään. Ulkopoliittisen instituutin tutkija Matti Pesu arvioi, että yhteistyö tulee säilymään tiiviinä tulevaisuudessakin.

Suomi on historiansa aikana tehnyt selväksi, että se on osa länttä. Suomi on sotilaallisesti liittoutumaton valtio, mutta liittoutumattomuuden merkitys on käynyt yhä pienemmäksi. EU:hun liittymisestä lähtien Suomi on säädöksin lisännyt mahdollisuuksiaan tehdä kansainvälistä puolustusyhteistyötä ja riisunut puolueettomuuden ja liittoutumattomuuden politiikkaansa.

– Vuonna 2014 turvallisuusympäristö muuttui varsin paljon. Silloin keskeiset toimijat, kuten Yhdysvallat, Nato ja Euroopan maat alkoivat keskittyä taas Euroopan puolustukseen. Suomi on käyttänyt näitä mahdollisuuksia hyväkseen, toteaa tutkija Matti Pesu.

Pesun mukaan turvallisuusympäristön muutos on lisännyt Suomen tarvetta tiivistää yhteistyötään. Toisaalta se on mahdollistanut yhteistyön tiivistämisen Yhdysvaltojen ja Euroopan valtioiden kanssa. Suomen puolustusyhteistyön kehittäminen on tapahtunut pääosin vanhoja yhteistyösuhteita tiivistämällä, esimerkiksi Ruotsin, Yhdysvaltojen, Naton ja EU:n kanssa.

Puolustusyhteistyön painopiste on siirtynyt säästöjen hakemisesta puuttuvien kykyjen kehittämiseen. Suurempien valtioiden intressit säätelevät Pesun mukaan paljolti Suomen puolustusyhteistyön mahdollisuuksia. Yhdysvalloille on tärkeää, että Suomi pysyy suomalaisten hallussa. Pohjoiset alueet ovat tärkeitä Naton avustuskuljetuksille Yhdysvalloista Eurooppaan. Sen sijaan yhteistyön Ruotsin kanssa Pesu näkee tasaveroisena kahdenvälisenä yhteistyönä.

 

Pesu ennustaa, että Suomen yhteistyökumppaneilla säilyy intressi yhteistyöhön. Ruotsin kanssa yhteistyö on jo hyvin syvää. Yhteisten harjoitusten määrä kasvanut, esimerkkinä vastikään järjestetty Northern Wind.

– Ruotsin kanssa kaikissa puolustushaaroissa jatkuu käytännössä operatiivinen liittoutumisprosessi, missä suomalaiset ja ruotsalaiset joukot pystyvät paremmin ja paremmin toimimaan yhdessä. Tähtäimenä on se, että pystytään kriisin ja jopa sodan oloissa toimimaan yhdessä.

Yhdysvaltojen kanssa yhteistyö on perustunut pitkälti yhteisiin materiaalihankkeisiin. Vuoden 2016 aiejulistus ja harjoitusyhteistyö ovat syventäneet yhteistyötä. Yhdysvallat Pesu näkee mielenkiintoisena kumppanina, koska sillä on suorituskykyä verrattuna moniin Euroopan maihin.

– On mielenkiintoista nähdä, mitä hävittäjähankinnoissa käy. Yhdysvaltalaishävittäjät varmaankin luovat joitain mahdollisuuksia tiivistää entisestään poliittisia suhteita.

 

Nato-yhteistyön osalta yhteiset intressit ovat selkeästi löytyneet ja fokus on siirtynyt paljolti kriisinhallinnasta puolustukseen. Yhteistyön syventäminen voi kuitenkin olla vaikeaa.

– Nato-yhteistyö on jo niin syvää, että sen syventäminen on tällä hetkellä vaikeaa ilman jäsenyyttä. Nykyisenkin yhteistyön ylläpitämisessä on jo aika paljon tekemistä.

EU:n pysyvän rakenteellisen yhteistyön puitteissa käynnistetään konkreettisia yhteistyöhankkeita, joissa kehitetään jotain tiettyä suorituskykyä. Näistä merkittävimpänä Suomen kannalta Pesu näkee sotilaallista liikkuvuutta kehittävän hankkeen. Pesu arvioi, että edistystä EU:n puolustusyhteistyössä voi tapahtua, mutta sen merkitys jäänee varsin pieneksi.

– Siellä tuskin edetään ihan jättiläismäisiä harppauksia tulevina vuosina.

 

Pienempien valtioryhmien muodostamien yhteistyökuvioiden merkityksen Pesu näkee myös suhteellisen pienenä. Suomi on osallistunut esimerkiksi Ison-Britannian vetämiin nopean toiminnan joukkoihin (JEF), Ranskan tekemään Euroopan interventioaloitteeseen (EII) ja Saksan johtamaan kehysvaltioryhmään (FNC).

Pesu taustoittaa Suomen laaja-alaisen puolustusyhteistyön merkitystä viittaamalla valtioneuvoston puolustusselontekoon. Selonteon mukaan puolustusyhteistyö vahvistaa Suomen puolustuskykyä, ennaltaehkäisee uhkia ja edesauttaa poliittisen ja sotilaallisen avun saamista tarvittaessa. Pesu kuitenkin painottaa, että Suomen puolustus on kansallista ja pääasiassa kansalliset kyvyt ratkaisevat.