Rajavartiolaitoksen mies – alokkaasta päälliköksi

Syyskuussa Rajavartiolaitoksen päällikkönä aloittanut kenraaliluutnantti Ilkka Laitinen on käynyt läpi reitin alokkaasta päällikköön saakka. Välissä hän johti Euroopan raja- ja turvallisuusvirastoa Frontexia yhdeksän vuoden ajan.

Kenraaliluutnantti Ilkka Laitisen 37-vuotinen ura Rajavartiolaitoksessa alkoi vuonna 1981, kun hän täytti hakemuksen vapaaehtoiseen varusmiespalvelukseen ja laittoi rastin ruutuun "minne tahansa". Palveluspaikaksi määrättiin Pohjois-Karjalan rajavartiosto. Sieltä tie vei reserviupseerikurssille ja takaisin samaan vartiostoon upseerikokelaaksi.

– Kun kevät ja kotiutuminen lähestyi, aloin miettimään mitä haluan tehdä. Palvelus meni sen verran hyvin, että rohkenin mennä kysymään komppanian päälliköltä kesävänrikin paikkaa. Päällikkö kertoi, että paikka on vapaana, mutta tapana on, että samalla laitetaan vetämään myös Kadettikoulun paperit. Tuumasin, että allekirjoitetaan sitten toinenkin paperi, Laitinen muistelee.

Syksyllä 1982 alkoikin 69. kadettikurssi, jonne Laitinen lähti "katsomaan millaista siellä Kadettikoulussa on".

– Ajattelin, että jos sieltä pääsee takaisin rajalle, niin tämän tien kuljen. Muuten katsotaan muita vaihtoehtoja.

Vuodet vierähtivät Kadettikoulussa, josta valmistumisen jälkeen Laitinen siirtyi Lappiin kymmenen vuoden ajaksi. Hän toimi Lapin rajavartioston kouluttajana ja rajamiehenä Sallassa, minkä jälkeen alkoi ura eri johtoportaissa Kemijärvellä, Rovaniemellä ja Muoniossa.

– Se oli mielenkiintoista aikaa. Ajatuksena oli siihen aikaan, että Rajavartiolaitos on ryhmittynyt tasaisesti kaikille Suomen rajoille. Schengenistä ei tiedetty mitään, tosin joku oli kuullut sellaisen sanan, EU:ssa ei oltu ja YYA-sopimuksen neutraaliudesta pidettiin kiinni.

Sotakorkeakoulussa vuosina 1993–1995 suoritetun yleisesikuntaupseerin tutkinnon jälkeen Laitinen siirtyi Kaakkois-Suomen rajavartioston kautta Rajavartiolaitoksen esikuntaan tiedotuspäälliköksi. Tiedotuspäällikön työt jäivät lyhyeksi, kun Laitinen alkoi hoitaa Suomen ensimmäisen EU-puheenjohtajuuskauden velvollisuuksia.

 

Kansainvälinen ura pyörähti käyntiin vuonna 2000 Brysselissä rajaturvallisuusasiantuntijan tehtävissä. Laitinen arvelee, että kansainvälisiin tehtäviin valitsemiseen on vaikuttanut hänen luonteensa.

– Lisäksi sain jo nuorena miehenä suun auki muillakin kielillä kuin suomeksi. Kansainväliset asiat kiinnostivat, mutta en kuitenkaan vaikeroinut esimiesten ovilla, että valitkaa minut, Laitinen naurahtaa.

Tässä vaiheessa Laitisella ei ollut hajuakaan, että hänet tultaisiin vielä valitsemaan uuden Euroopan raja- ja merivartioviraston, Frontexin pääjohtajaksi.

– Frontexin juuret ovat Suomessa. Kun Suomessa valmistauduttiin vuonna 1998 EU-puheenjohtajuuteen, olin mukana Rajavartiolaitoksen esikunnan tiimissä, jossa pohdimme Suomelle sopivaa aloitetta. Loimme konseptin ulkorajafoorumista, jonka muodostaisi jäsenmaiden rajavartiolaitosten päälliköt. Aika ei ollut sille kypsä ja se jätettiin sivuun vuonna 1999.

Syyskuun 11. päivän terroriteot vuonna 2001 muutti EU:n suhtautumista turvallisuuskysymyksiin. Eurooppa-neuvosto järjesti ylimääräisen kokouksen, jossa pääministereiltä tiedusteltiin, mitä unionin tulisi tehdä.

– Paavo Lipponen oli tuolloin pääministerinä ja hänelle kuiskattiin, että se vuoden 1999 paperi voisi olla hyvä tuoda esille. Asia vietiin eteenpäin ja lopulta todettiin, että tämä olisi järkevintä tehdä eurooppalaisena virastona.

Syntyi Frontex. Laitisen päätyminen pääjohtajaehdokkaaksi on oma tarinansa.

– Tulin takaisin Suomeen vuonna 2002 Rajavartiolaitoksen esikunnan EU-asioiden yksikön päälliköksi. Kun selvisi, että tällainen eurooppalainen virasto perustetaan, tehtiin päätös, että Suomi lähtee tavoittelemaan viraston pääjohtajan paikkaa.

Rajavartiolaitoksen silloinen päällikkö, kenraaliluutnantti Hannu Ahonen antoi Laitiselle tehtäväksi kysyä kahdelta henkilöltä, olisivatko he valmiita asettumaan ehdokkaaksi. Laitinen teki työtä käskettyä, mutta molemmat kieltäytyivät ehdokkuudesta. Hän marssi takaisin kenraalin huoneeseen ja sanoi:

– Herra kenraali, olisi huonoja uutisia. Kumpikaan näistä kavereista ei halua tehtävään. Mitä nyt tehdään?

– Ahonen vastasi: "Sinä olet sitten se ehdokas". Siinä minä seisoin everstiluutnanttina, kun pestiin piti kysyä kommodoreja ja everstejä. Kysyin, että tarkoittaako kenraali varapääjohtajan paikkaa. Ahonen totesi: "Kun jotain lähdetään tavoittelemaan, tavoitellaan pääjohtajaa", Laitinen muistelee.

Laitinen valittiin Frontexin pääjohtajaksi keväällä 2005.

 

Taival Varsovassa, Frontexin päämajassa kesti yhdeksän vuotta. Matkaan mahtui kaikenlaista: uuden viraston polkaiseminen käyntiin, törmäykset EU:n byrokratian kanssa, henkilöstön rekrytointi, operatiivisen toiminnan käynnistäminen, viraston laajentaminen ja paineet julkisuuden puolelta.

– Lopulta olimme aina myrskyn keskipisteessä, kun EU:n ulkorajoilla tapahtui jotain. Komissio, neuvosto ja parlamentti pyrkivät ottamaan otetta Frontexista ja käyttämään sitä oman politiikkansa välikappaleena.

Frontex sai vuoden 2011 Arabikevään aikana kritiikkiä varsinkin erilaisilta kansalaisjärjestöiltä.

– Kritiikki kohdistui Euroopan unionin politiikkaan, mutta on aina helpompaa haastaa pieni eurooppalainen virasto tai sen pääjohtaja kuin lähteä kritisoimaan esimerkiksi komissiota. Siihen oli vain tottuminen, Laitinen toteaa.

Laitinen nostaa esille sen, että Frontex mobilisoi enimmillään toista tuhatta rajamiestä, kun EU:n jäsenmaiden rajavartijoita on yhteensä yli 400 000.

– Kuviteltiin, että tällä tuhannella miehellä tehdään muutos, padotaan laitonta maahanmuuttoa ja ratkaistaan kaikki maahanmuuton ongelmat. Frontexista tuli symboli sen sijaan, että sen suorituskykyä olisi objektiivisesti arvioitu. Olin aina se, joka sanoi että pitäkää mittakaava mielessä. Siitä ei aina tykätty.

 

Aika ulkomailla kasvatti Laitista niin ihmisenä kuin johtajana. Monikulttuurisuus ja sopeutuminen erilaisiin työyhteisöön loivat oppeja, jotka hän toi mukanaan palatessaan Rajavartiolaitoksen esikuntaan vuonna 2014.

– Mitä pidempään olin Frontexissa, sitä enemmän opin arvostamaan Rajavartiolaitoksen henkilöstöä. Näin miten hommat hoidetaan muissa maissa ja mikä on heidän ammattitaito. Meillä on aivan fantastinen porukka. Suurin ero suomalaisella rajamiehellä verrattuna ulkomaalaisiin on siinä, että suomalainen rajamies, oli sitten merellä tai maalla, haluaa kehittää omaa organisaatiotaan pienemmissä tai suuremmissa asioissa ja osaa toimia itsenäisesti.

Rajavartiolaitoksen päällikön pesti on tehtävä, josta rajaupseerit eivät uskalla edes haaveilla. Laitinen on kulkenut reitin alokkaasta päällikköön saakka.

– Se on äärimmäisen suuri kunnia, joka vetää nöyräksi. Kun katsotaan, mikä porukka tuolla on, sotasankareita ja laitoksen kehittäjiä, Laitinen kertoo osoittaen entisten päälliköiden tauluja.

– Jos vähänkin tuntuu siltä, että pitäisi alkaa henkseleitä paukuttamaan, niin tulen tähän neuvotteluhuoneeseen ja katson näitä tauluja. Kun olen pikkuisen aikaa tuijottanut, niin ei kuule yhtään tee mieli alkaa rintaa röyhistelemään, pikemminkin päinvastoin.