Naiset hakeutuvat johtajakoulutukseen vaihtelevista syistä

Tuoreen väitöskirjan mukaan vapaaehtoista asepalvelusta suorittavat naiset jakautuvat neljään pääryhmään. Tutkija perää positiivisten esikuvien merkitystä palvelukseen hakeutuville naisille.

Monet naiset hakevat asepalvelukseen seikkailumielellä, mutta useilla on myös johtajakoulutus mielessä. Näin toteaa Heli Häyrynen 20. lokakuuta tarkastettavassa väitöskirjassaan, joka käsittelee sitä, millaisia merkityksiä naiset antavat varusmiespalveluksen johtajakoulutukselle tulevan työuransa ja johtamisosaamisensa kannalta. Ensimmäistä kertaa varuskuntien portit avautuivat naisille vuonna 1995.

– Naiset epäilevät miehiä useammin omia kykyjään johtajana eivätkä ehkä ymmärrä omaa potentiaaliaan, Häyrynen pohtii.

Häyrysen mukaan naisten onkin tärkeää saada esimerkkejä asepalveluksen suorittaneista naisista.

– Mentorit ja roolimallit ovat tärkeä osa naisten uraa. Näitä esimerkkejä olivat muun muassa naispuoliset varusmiesjohtajat, joiden kautta naiset saivat konkreettisen mallin siitä, miten heidän oma uransa voi sotilasorganisaatiossa edetä, hän kertoo.

Häyrysen mukaan naiset miettivät paljon erilaisia mahdollisuuksia, joita puolustusvoimat voi heille tarjota. Monella saattaa olla kiikarissa turvallisuusalan työt tai jopa sotilasura.

– Eräs miesvaltaisella alalla opiskeleva haastateltava kertoi hakeneensa armeijaan verkostoituakseen paremmin samanikäisten miesten kanssa.

Siviilityönantajatkin arvostavat puolustusvoimien johtajakoulutusta – jo tämä on joillekin riittävä syy hakeutua asepalvelukseen. Vuosien saatossa armeijan johtamiskulttuuri on muuttunut, ja on alettu kiinnittää enemmän huomiota siihen, miten johtaja käyttäytyy. Myös johtamistaitoja arvioidaan entistä useammin.

– Tutkimuksessa oli mielenkiintoista huomata, että vaikka puolustusvoimat ei keskity johtajakoulutuksessaan intrapersoonallisten taitojen parantamiseen, naiset kuitenkin kokivat nimenomaan näiden taitojen parantuneen. Juuri näillä taidoilla on usein eniten merkitystä työelämässä, Häyrynen valottaa.

Intrapersoonallisiin taitoihin kuuluvat esimerkiksi itsetuntemus ja kyky hahmottaa omat heikkoutensa ja vahvuutensa.

Myös varusmiespalvelukseen ja puolustusvoimiin liittyvät vahvat perinteet ja erilaiset inttitarinat houkuttavat naisia palvelukseen. Armeijan vahva me-henki kiehtoo monia. Maanpuolustustahto ei noussut tärkeimpien motivaatiotekijöiden joukkoon armeijaan lähdöstä päätettäessä.

Usein armeijan sanotaan tekevän pojista miehiä, ja monet miehet kokevatkin kasvaneensa armeijan aikana henkisesti. Tutkijan haastattelemien naisten kohdalla samankaltaisia kasvukokemuksia ei löytynyt.

– Tutkimuksen uratarinatyyppien mukaan nuorten naisten johtajakoulutuksen merkitykset muodostuvat esimerkiksi ulkoisina ansioina kuten rivinä ansioluettelossa, itsetuntemuksen kehittymisenä ja armeijaan liittyvän yhteisöllisyyden tunteen ymmärtämisenä, Häyrynen kuvailee.

Hän kritisoi väitöskirjassaan myös perinteistä, stereotyyppistä näkemystä naisille sopivista toimintamalleista ja käyttäytymisestä.

– Yleisesti sotilasuraa ei pidetä naisille sopivana. Myös kilpailuhenkisyys ja urheilullisuus nähdään lähinnä maskuliinisina ominaisuuksina. Tutkimuksessa kuitenkin kävi ilmi, että niin naisten kuin miestenkään luonteenpiirteet eivät riipu sukupuolesta.

Outi Siimes on reserviupseerikurssin käynyt entinen kansanedustaja, joka työskentelee tällä hetkellä tuomarina Helsingin hallinto-oikeudessa. Häntä armeijaan ajoi erityisesti kova maanpuolustustahto.

– Lisäksi Suomessa arvostetaan edelleen puolustusvoimien johtajakoulutusta alasta riippumatta arvioitaessa henkilön pätevyyttä johtamistehtäviin, Siimes kertoo.

Hän pitää työnantajien suhtautumista asepalveluksen suorittanutta naista kohtaan yksinomaan positiivisena. Sen sijaan Häyrysen väitöskirjassaan esittelemät tyyppiryhmät yllättävät.

– En katso kuuluvani mihinkään ryhmään, enkä myöskään osaa lukea suurinta osaa tuntemistani asepalveluksen suorittaneista naisista mihinkään ryhmään, Siimes ihmettelee.

Aliupseerioppilaat Laura Palvas ja Petra Rapo suorittavat aliupseerikurssia Kaartin jääkärirykmentissä asutuskeskustaistelulinjalla. Armeijassa houkutti johtajakoulutus ja mahdollisuudet itsensä kehittämiseen. Erityisesti peruskoulutuskaudella kilpailua naisten keskuudessa riitti.

– Monet halusivat aliupseerikurssille. Kilpailusta huolimatta tuvassamme yhteishenki kasvoi, vaikka ihmisiä oli aivan laidasta laitaan, Palvas kertoo.

Molemmat kertovat kasvaneensa henkisesti armeijan aikana.

– Erityisesti itsevarmuus ja usko omaan pärjäämiseen ovat kasvaneet, Rapo havainnollistaa.

Palvaksen ja Rapon kokemukset miesten suhtautumisesta armeijaa käyviä naisia kohtaan eroavat toisistaan.

– Naisena paikka oli tietyllä tapaa ansaittava. Tämä tosin saattoi olla vain perusyksikkömme sisäinen juttu, Rapo pohtii.

Palvas kertoo pyrkineensä olemaan aina vähintään miesten keskitasoa.

– Esimerkiksi lihaskuntotestejä varten harjoitellessani katsoin aina vain miesten taulukoita naisten omien sijaan.

Molemmat näkevät lisäksi Häyrysen väitöskirjassa esiintyvät tyyppiryhmät varsin todenmukaisina ja kuvaavina.

– Olemme molemmat lähinnä seikkailija-tyyppiä. Piirteitä on kyllä muistakin, esimerkiksi itse vietän samalla välivuotta, vaikka minulla on myös opiskelupaikka yliopistossa, Palvas kertoo.