Suomessa sotilaat eivät politikoi

Sotilashenkilöt eivät Suomen lain mukaan kuulu Arkadianmäelle tai puoluepolitiikkaan. Vaikka meillä asiat on totuttu näkemään näin, on erilaisiinkin ratkaisuihin mahdollista päätyä, kuten esimerkiksi Keski-Euroopan maissa.

– Tämä on sotilasyhteisö eikä mikään demokratia!

Jokainen varusmiespalvelukseen lähemmin tutustunut suomalainen on varmasti törmännyt vastaavanlaisiin huudahduksiin. Useimmiten niiden päästäjinä ovat alaistensa torikokouksiin ja huutoäänestyksiin kyllästyneet varusmiesjohtajat, mutta toisinaan myös kantahenkilökunta kokiessaan tarvetta muistuttaa sotilaan alkuja siitä, miten puolustusvoimissa oikein toimitaankaan.

Sotilaskäskyjen ehdottomuus kuuluu luonnollisena osana kriisinajan tehtäviin viritetyn koneiston ominaisuuksiin. Länsimaissa itseisarvona pidetyllä demokratialla on tässä yhteisössä muihin elämänaloihin verrattuna hyvin typistetty rooli. Sen sijaan puolustusvoimilla on demokraattisissa järjestelmissä hyvin tarkasti määritelty asema, joka vaihtelee suuresti maan ja kulttuurialueen mukaan. Historian saatossa asevoimien ja poliittisen päätöksentekojärjestelmän välinen suhde on muokkaantunut erilaiseksi myös eri Euroopan maiden välillä.

Erottelulla pitkä historia

Puolustusvoimat ja politiikka on Suomessa totuttu pitämään visusti erillään toisistaan. Mallin juuret ulottuvat yli vuosisadan päähän, aikaan ennen Suomen itsenäistymistä vuonna 1917 ja puolustusvoimien perustamista vuotta myöhemmin. Vuoden 1906 valtiopäiväjärjestyksessä säädettiin, ettei ”vakinaisessa sotapalveluksessa” oleva henkilö ollut eduskuntavaaleissa äänioikeutettu eikä vaalikelpoinen. Rajoitusta höllennettiin vuonna 1944, kun puolustusvoimien kantahenkilökunta sai äänioikeuden.

Autonomian aikana, ennen vuoden 1906 valtiopäiväjärjestystä, sotilaat päätyivät monesti korkeaan poliittiseen asemaan. Kenraalikuvernöörinä, senaatin jäseninä ja ennen vuotta 1906 Suomen suuriruhtinaskunnan säätykokouksessa erityisesti aatelissäädyn edustajina oli usein sotilashenkilöitä.

Oikeustieteen emeritusprofessori Antero Jyrängin mukaan jo 110 vuotta sitten asetetun rajoituksen taustalla oli halu taata puolustusvoimien riippumattomuus.

– Malli saatiin tähän muualta Euroopasta. Säännös jäi voimaan ja toistumaan myöhemmin vastaavissa säädöksissä. Takana on ajatus, ettei puolustusvoimissa politikoida, vaan toimitaan yksinomaan valtiollisten elinten, siis valtionpäämiehen, hallituksen ja eduskunnan viitoittamalla tavalla, Jyränki valottaa.

Sotilaiden riippumattomuus halutaan turvata

Nykyään rikoslaki rajoittaa sotilaiden poliittisia oikeuksia luvattoman poliittisen toiminnan kiellolla. Puolueeseen tai puoluepoliittista toimintaa harjoittavaan tai tukevaan yhdistykseen kuuluminen on kielletty kurinpitorangaistuksen uhalla. Upseeriliiton pääsihteeri Hannu Sipilä pitää järjestelyä perusteltuna.

– Ammattisotilaiden tulee olla uskollisia kulloisellekin hallitukselle ja eduskunnalle niiden voimasuhteista ja omista henkilökohtaisista mieltymyksistä riippumatta. Eikä kukaan sotilas varmasti ajattelekaan täyttävänsä velvollisuuksiaan paremmin tai huonommin sen mukaan, millainen hallitus kulloinkin sattuu olemaan vallassa, Sipilä painottaa.

Maanpuolustus on ainoa yhteiskunnan ala, jonka riippumattomuutta päivän politiikasta turvataan puoluetoiminnan kiellolla. Esimerkiksi tuomareilla tai poliiseilla tällaisia rajoitteita ei ole. Sen sijaan kansanedustajuus on sotilashenkilöiden tapaan poissuljettua korkeimman oikeuden jäseniltä ja muutamilta muilta oikeuslaitoksen korkeilla paikoilla toimivilta henkilöiltä. Rajoitusten tarpeellisuus on ajoittain herättänyt keskustelua sotilaiden keskuudessa. Ainakaan näillä näkymin niistä ei olla luopumassa.

–  Upseeriliitto ei näe rajoituksia ongelmallisina, Sipilä kertoo oman liittonsa kannan kysymykseen.

Saksa antaa enemmän vapauksia

Keski-Euroopan maissa sotilaat kuuluvat usein puolueisiin, ja heidän oikeuttaan tähän perustellaan jokaiselle ihmiselle kuuluvilla perusoikeuksilla. Saksan Suomen-puolustusasiamies, everstiluutnantti Konstantin Bellini sanoo maan poliittiselta kentältä löytyvän useita aktiivisia toimijoita, joilla on sotilastausta.

"Sananvapausasiasta on väriinkäsityksiä myös puolustusvoimien sisällä."

– Saksassa sotilas voi hakeutua parlamenttiin, kunnanvaltuustoon tai vaikka kaupunginjohtajaksi. Kaikki on mahdollista, mutta kun valinta on tehty, valituksi tulleen on päätettävä ottaako hän tehtävän vastaan ja eroaa aktiivipalveluksesta. Kun luottamustehtävä päättyy, myös paluu tehtävää edeltäneen tasoiseen sotilasvirkaan onnistuu, Bellini kertoo.

Saksan asevoimista, Bundeswehristä, puhuttaessa esiin nousee usein käsite ’’kansalainen univormussa’’. Tämän ajatuksen mukaan jokainen saksalainen on tasavertainen, eikä asevoimiin kuuluminen poista keltään oikeuksia yhteiskunnan täysivaltaiseen jäsenyyteen. Bellini kuitenkin huomauttaa, että vaikka yksittäinen sotilas kuuluisikin puolueeseen, Bundeswehr on poliittisesti neutraali, eivätkä sen jäsenet voi ajaa poliittisia päämääriään asevoimien edustajana esiintyessään.

Rajoitukset eivät poista muita oikeuksia

Puolustusvoimien työntekijöiden kommentointioikeutta politiikkaa sivuaviin asioihin on puitu julkisuudessa aika ajoin. Usein kyse on tilanteesta, jossa poliitikko kokee puolustusvoimien edustajan ylittäneen rajat, joiden sisällä sotilaat saavat asioita kommentoida. Kuitenkaan sotilaiden sananvapautta ei ole laissa rajoitettu sen enempää kuin muidenkaan kansalaisten. Sipilän mukaan luvattoman poliittisen toiminnan kielto ymmärretään usein väärin.

– Sananvapausasiasta on väärinkäsityksiä myös puolustusvoimien sisällä ja osa upseereista suhtautuu julkisuudessa käytyyn keskusteluun turhankin varovaisesti. Toisaalta jotkut poliitikot tuntuvat ajattelevan, että sotilaiden lojaalius tarkoittaa ehdotonta vaikenemista kaikesta politiikkaan liittyvästä, Sipilä kertoo.

Hän huomauttaa, että asioista julkisuudessa keskustellessa on tärkeää huomioida, että yksittäisen sotilaan mielipide voidaan toisinaan käsittää puolustusvoimien viralliseksi kannaksi. Sipilän mukaan on niitäkin, jotka tahallaan, hämmennystä aiheuttaakseen, tulkitsevat sotilaiden julkisuudessa esittämät mielipiteet näin.

Vaikka valtion poliittisen elämän suhde asevoimiin voidaan järjestää eri tavoin, on lopulta kyse samasta asiasta: tasapainoilusta sotilaiden poliittisten oikeuksien ja puolustusvoimien riippumattomuuden välillä. Suomessa asiat ovat hyvin, sillä käytännöt on kirjattu lakiin kaikkien nähtäville ja asiasta voidaan käydä avointa keskustelua.

 

 

 

Näköislehdet