Kesäfestarit kuulien keskellä – airsoft on pötkinyt pitkälle pienistä pihapeleistä

Ilveskallion harjoitusalue, Hattula. On ensimmäinen sadepäivä moneen viikkoon.

– Se on oikeastaan ihan mukavaa, sillä eilen hiekka pöllysi kunnolla, henkilöpakettiauton ratissa istuva reservin vänrikki Olli Mustalahti naurahtaa.

Pelin järjestäjätiimiin kuuluva Mustalahti nappaa meidät kyytiinsä perjantaiaamuna Hämeenlinnan rautatieasemalta. Olemme matkalla Taisteluosasto 18 (TSTOS18) -tapahtumaan, jonne on kokoontunut yli 800 airsoftista ja mukavasta ajanvietosta kiinnostunutta. Peli on alkanut edellisenä iltana ja jatkunut yömyöhään. Intoa on ilmassa.

– Tapahtumassa kaksi osapuolta, Pirkanmaa ja Uusimaa, pyrkivät valtaamaan alueelta löytyviä lippupisteitä. Lisäksi mukana on siviilikylä, jonka toiminnan kautta pystymme paremmin simuloimaan oikeita taisteluun vaikuttavia elementtejä. Siviiliyhteiskunta on aina osa konfliktia, Mustalahti huomauttaa.

Alusta asti on selvää, ettei täällä ole vain leikki kyseessä. Peli on rakennettu kunnianhimoisesti, sillä tavoitteena on tarjota osallistujille uusia elämyksiä.

– Intin touhusta otetaan ne mukavimmat palat, mutta karsitaan esimerkiksi yhteyksien rakentamisesta. Keskitymme siihen, että pääsemme mahdollisimman paljon tekemään itse taistelua. Tämä on siis selvästi hupia ja vapaa-aikaa, vaikka on tässä myös paljon yhteistä oikeiden taisteluharjoitusten kanssa, Mustalahti selvittää.

Sitä varten on huolehdittava siitä, että alueen infrastruktuuri on kunnossa.

– Meillä on yhteistyökumppaneita, joiden pisteillä voi esimerkiksi korjauttaa varusteita, ettei peli keskeydy pieniin puutteisiin, järjestäjät selostavat esitellessään pelin huoltoaluetta.

Pelialueelta löytyy grilli, telttasauna, kunnolliset wc-tilat ja muuta mukavaa. Myös osallistujat panostavat mukavuuteen ja varusteluun, kukin omalla tavallaan.

– Meillä on tällainen vähän erilainen, rennompi leiri pystyssä, aktiivisista reserviläisistä koostuva kaveriporukka virnuilee.

Heillä on teltassaan jääkaappi ja mikroaaltouuni. Eipä siinä, myös taisteluvarustukseen on panostettu. Luettelon kuuleminenkin alkaa hengästyttää – tänne tullaan tosissaan.

– Jenkkilaivaston takki, M05-housut, chest rig -kantolaite, COMTAC 3 -aktiivikuulosuojaimet radiolla, M4-rynnäkkökivääriä mallintava ase valolla ja punapistetähtäimellä, muutama lipas, Glockia mallintava pistooli vara-aseena, holsteri sille, dumppitaskut ja muut vastaavat löytyvät, aikanaan sopimussotilaana toiminut osallistuja toteaa.

Osallistujat olivat rakentaneet kaikenlaisia ajoneuvoja erilaisten maastoautojen runkojen pohjalta. "Tankkeja" tuhottiin Paladin-projektiileilla, jotka osuman jälkeen värjäävät kohteen punaisella jauheella.

Komentopaikoilla suunnitelmat piirtyvät tarkasti ja taktisesti. Esikuntatehtäviin on rekrytoitu kokeneita upseereja – enimmäkseen reservistä, mutta on mukaan mahtunut aktiivisessa palveluksessakin olevia.

– Toimimme operaatiosykleillä. Keskitämme painon tiettyyn pisteeseen tietyllä hetkellä, taistelemme intensiivisesti, ja sitten vetäydymme sovittuna aikana. Sillä varmistamme sen, että joukot jaksavat toimia tehokkaasti, Uudenmaan joukkojen komentaja selostaa.

Heillä on käytössään mekanisoitu komppania ja jääkärikomppania isoilla, viidestä kuuteen ryhmää sisältävillä joukkueilla. Tapahtumassa on johtajista pulaa, mutta toiminta on toistaiseksi saatu järjestettyä sujuvasti.

– Vihollisen mekanisoidut joukot ovat niiden vahvuus. Heillä on niitä enemmän, mikä antaa hyvän liikkuvuuden tieuria pitkin. Siksi keskitämme joukkoja siten, että eri aselajit pystyvät tukemaan toisiaan, eikä anneta mitään yliotetta viholliselle tai paikallista miesylivoimaa, vaan keskitetään joukkoja, ja sitä kautta pikkuhiljaa otetaan alueita haltuun.

Taktinen tuntemus vaikuttaa osaavalta. Komentajan kertomukset keskeytyvät, kun lähistöltä kuuluu tulitusta.

– Vihollista lähellä!

Kartat pyyhitään ja taistelijat lähtevät lähipuolustusasemiin. Tilannetta epäillään kostoiskuksi.

– Hyökkäsimme yöllä vihollisen esikuntaryhmään, mutta ajoitus meni pieleen – upseerit eivät olleet paikalla. Ehkä ensi yönä, komentaja pohtii.

– Joo, meillä oli virolaisia mukana – kaikilla pimeänäkölasit ja jopa lämpökamera mukana. Siellä he kyttäsivät kahteen asti, ohitsemme kulkeva osallistuja tokaisee.

Varusmiespalveluksesta ja reserviläistoiminnasta tutut johtamisen rakenteet kantavat, ja ryhmänjohtajatkin tuntevat vastuunsa. Reserviläisten telttaryhmä on saanut käskyn.

– Ajetaan päätie vihreää ja sitten sinistä pitkin Kalastajakylän kakkospisteelle, jossa muu joukkue ottaa meidät vastaan, ryhmänjohtaja ohjeistaa.

Tätä käskyä tosin ei otettu vastaan korkeasta polviasennosta.

Mukana oli myös Panssarikillan käytössä oleva neuvostoliittolainen BMP-1 -rynnäkköpanssarivaunu. – Airsoftissa tuotamme lähinnä huvia ihmisille ja kokemuksia. Kuutisen vuotta ajokokemusta kun on taustalla, niin aika hyvin vaunu liikkuu, kertoo aktiivinen kiltalainen, Panssariprikaatissa palvellut Niko Juvonen.

Jokaiselle halukkaalle löytyy oma roolinsa. Se käy selväksi kun taistelualuetta kiertää. Joonas Pylvinen työskentelee pelialalla, ja uusien elementtien kehittäminen on hänelle mieluisaa puuhaa myös harrastustoiminnassa. TSTOS18-pelissä hän johtaa Pirkanmaan propagandaosastoa.

– Siviilikylässä on oma reportteri, molemmilla osapuolilla omat ja sen lisäksi vielä pelinjohdolla. Esimerkiksi eilen kävimme siviilikylässä ja otimme kuvia siitä, kun kannamme kyläläisille halkoja. Se, mitä siviilikylä ajattelee, määrittelee paljon sitä, miten peli kulkee, Pylvinen taustoittaa.

Ympäri pelialuetta löytää myös kärjistettyjä ja julkeita propagandajulisteita. Niihin on otettu inspiraatiota aidosta toisen maailmansodan aikana käytetystä materiaalista.

– Mitä enemmän tätä materiaalia on ympäri kylää, sitä enemmän siviilit antavat meille tietoa pelitilanteesta ja esimerkiksi pelinjohdon keksimistä tehtävistä, Pylvinen selvittää.

Kunnianhimo tulevaisuuteen on kovalla tasolla, ja ajatuksissa on tuoda mukaan elementtejä hybridisodankäynnistä sekä esimerkiksi radiohäirinnästä. Mukaan kaivataankin lisää alan osaajia, jotta pelistä voisi saada vielä enemmän irti.

– Voisimme esimerkiksi vaikka paukuttaa Säkkijärven polkkaa toisten taajuudelle. Miten johtajat reagoivat siihen, että radioyhteydet menevät katki– se on normaalilla taistelukentällä yleinen tilanne, johon pitää olla varautunut, Pylvinen nauraa.

Siviilikylässä meno on kaikin puolin uskomatonta. Karikatyyrimäiset hahmot ovat iso osa peliä, ja näiltä osin mukana on elementtejä live-roolipelaamiesta eli larppaamisesta. Kylässä on oma kansalliskaarti, joka pyrkii ylläpitämään järjestystä.

– Viime vuonna taistelimme Uudenmaan riveissä, mutta nyt halusimme kokeilla uutta juttua tälle kansalliskaartille. On ollut aikamoinen haaste nelistään pitää homma pystyssä, nimettömänä pysyvä viattomien puolustaja kertoo.

– Ei tätäkään varmaan ihan joka vuosi tule tehtyä, mutta hyvää vaihtelua tämä on. Hommattiin tätä varten oma partioauto, tuollainen oman poliisiauton näköinen, hän jatkaa.