Kantavat jalat, murtunut mieli

Niklas (nimi muutettu) astui kasarmialueelle Kainuun prikaatin porteista heinäkuussa 2013. 22-vuotias opiskelija aloitti varusmiespalveluksensa kantavin jaloin, mutta mieli murtuneena.

Niklas oli kärsinyt vuosia ennen palvelustaan pakko-oireisesta häiriöstä. Arki, normaali elämä, kuitenkin sujui. Vuonna 2011 tilanne muuttui: diagnoosi keskivaikeasta masennuksesta aloitti mielialalääkityksen.

Terapia ja masennuslääkitys tepsivät. Kesällä 2013 Niklas sai niskalenkin masennuksestaan ja katsoi olevansa valmis palvelukseen. Hän aloitti varusmiespalveluksensa avoimin mielin ja toiveikkaana odottaen radikaalin elämänmuutoksen – säännöllisen päivärytmin ja uusien kavereiden – palauttavan mielen raiteilleen.

– Halusin muutosta elämääni. Tiesin kyllä, että saisin halutessani vapautuksen, mutta en olisi sitä tuossa elämäntilanteessa edes harkinnut. Koin olevani psyykkisesti kykenevä armeijaan.

Puolustusvoimien psykiatrian ylilääkärille Antti-Jussi Ämmälälle Niklaksen tarina on tuttu. Hänen mukaansa mielenterveysongelmat ovat yksi kansakuntamme tavallisimmista vaivoista. Tilastojen mukaan joka neljäs kärsii niistä jossain elämänsä vaiheessa.

– Varusmiesten yleisimpiä mielenterveysongelmia ovat ahdistuneisuushäiriö, paniikkihäiriö, sosiaalisten tilanteiden pelko ja masennus – aivan kuten siviiliväestölläkin, Ämmälä kertoo.

Tilastot osoittavat, että 15–20 prosentilla 20-vuotiaista nuorista joko on tai on ollut jokin mielenterveydellinen häiriö. Vuosittain viisi prosenttia suomalaisista saa taakakseen psyykkisen häiriön. Ämmälän mukaan nykynuoret eivät kuitenkaan ole psyykkisesti sen heikompaa tekoa kuin vanhempansakaan. Tilastoissa kasvaneet mielenterveysongelmat ovat hänen mukaansa seurausta nuorison valveutuneisuudesta.

– Itse häiriöiden määrä on pysynyt vuosien aikana varmasti vakiona. Nykynuoret tunnistavat ongelmansa entistä paremmin ja hakevat apua hanakammin. Vaikka moni suorittaakin palveluksen mielen tyrskyistä huolimatta kunniakkaasti, ovat mielenterveydelliset ongelmat yksi suurimmista palveluksen keskeyttävistä tekijöistä.

Kiirettä, keskeytyksiä, selviytymistä

Niklas on luonteeltaan vahvasti introvertti: omissa oloissaan viihtyvä ja sisäänpäin suuntautunut. Introvertit suorittavat usein yhden asian kerrallaan ja tarvitsevat oman aikansa ennen suoraa toimintaa. Vaikka introvertit vaikuttavat hitailta, ovat he omimmillaan älyä ja logiikkaa vaativissa tehtävissä. Suuret ihmisjoukot ja sosiaaliset tilanteet taas vievät sisäänpäinsuuntautuneilta valtavasti energiaa. Introversion yhtälö kuulostaakin nopeatempoisen ja toiminnallisen varusmiespalveluksen vastakohdalta.

– Ennen palvelusta jännitin, miten selviydyn erilaisista tehtävistä hektisessä aikataulussa. Hermostuneisuus ilmeni ajoittaisena hosumisena ja sähläämisenä, Niklas muistelee.

"Uudet rutiinit, oudot tupakaverit ja selvä arvohierarkia ovat järkytys kenelle tahansa  – etenkin nuorelle aikuiselle."

Ensimmäiset päivät ovat usein varusmiespalveluksen vaikeimmat. Niin myös Niklakselle. Kiire, uusi ympäristö ja oudot ihmiset ympärillä veivät aikansa sopeutua.

– Aikataulu oli ensimmäisinä päivinä järjettömän kiireinen, koko ajan juostiin jonnekin. Itse jouduin ravaamaan muita enemmän silmälasien ja mielialalääkityksen takia.

Vaikka Niklas oli osannut varautua peruskoulutuskauden kuriin, oli alun kova kiire ahdistavaa. 75 prosenttia palveluksensa keskeyttävistä päättää palveluksensa juuri näiden ensimmäisten viikkojen aikana. Niklas ei ollut yksi heistä. Hän tottui palvelusrytmiin ja sai ystäviä. Niklas selviytyi.

Varusmiesten mielenterveyteen vuosia perehtyneen Ämmälän mukaan suurin yksittäinen syy ensimmäisten päivien keskeyttämissumaan on, että nuoret kiinnittävät ensimmäisen kerran huomiotaan mielenterveyteensä vasta varusmiespalveluksessa. Palveluksessa ilmennyt masennus tai ahdistus on todennäköisesti peruja siviilielämän kolhuista.

– Esimerkiksi koulussa pärjää yllättävän pitkälle jo pelkästään sinne raahautumalla. Kasarmilla nuorelta vaaditaan jaksamista ja toimintakykyä. Palveluksen alettua asioihin kiinnitetään huomioita, jolloin ongelmat tulevat usein esiin, Ämmälä avaa.

Myös varusmiespalveluksen tuomat suuret elämänmuutokset voivat aiheuttaa sopeutumishäiriöitä ja henkistä painetta. Uudet rutiinit, oudot tupakaverit ja selvä arvohierarkia ovat järkytys kenelle tahansa – etenkin nuorelle aikuiselle. Kun mieli ei pysty käsittelemään asiaa, joutuu keho tulilinjalle.

– Kaikki muuttuu. Moni esimerkiksi nukkuu ensimmäistä kertaa muiden kanssa vasta varusmiespalveluksessa. Osalle muutokset lyövät yli, jolloin kroppa reagoi, Ämmälä kertoo.

Lääkitys helpottaa arkea

Niklas suoritti kansalaisvelvollisuutensa masennuslääkkeinä tunnetuiden SSRI-lääkkeiden tukemana. Hän ei ollut ainoa, joka taivalsi varusmiespalveluksensa mielenterveyslääkkeiden avittamana, mutta ei katsonut aiheelliseksi avautua lääkityksestään tupakavereilleen.

– En olisi kyennyt palvelukseen ilman lääkitystä siinä mielenterveyden tilassa, jossa olin ennen lääkityksen aloittamista. Toki olin käynyt myös terapiassa ennen armeijaa, Niklas muistelee.

Lähtökohtaisesti mielenterveysongelmista kärsivät asevelvolliset tokenevat palveluskuntoon siviilissä ennen palvelukseenastumistaan – aivan kuten masennuksesta toipunut Niklas. Toiminta armeijassa on tiivistahtista, stressaavaa ja kuluttavaa eikä omille sairaslomille ole juurikaan tilaa.

Ämmälän mukaan palvelus on mahdollista suorittaa mielialalääkityksen avittamana, jos varusmies sitä todella tarvitsee. Lääkityksessä pätevät samat lainalaisuudet kuin esimerkiksi astmalääkityksen kohdalla.

– Varusmiehen toimintakyky ei saa olla lääkkeestä liian riippuvainen. Lääkitys ei myöskään saa väsyttää tai aiheuttaa toimintakyvyn alentumista, Ämmälä kertoo.

Palvelustovereiden tuki korvaamatonta

Vahvasti introverteillä on sisäänpäinsuuntautuneesta luonteestaan huolimatta normaalit sosiaaliset tarpeet ja ihmissuhteiden kaipuu. Niklakselle armeija täytti siviilielämän sosiaalista tyhjiötä. Suuri tekijä onnistuneessa palveluksessa olikin tupakavereiden tuki.

– Itselleni oli hyvä, kun kerrankin oli kavereita siviilielämän yksinäisyyden sijaan, Niklas toteaa.

"Palvelus toi minulle syyn nousta aamulla sängystä"

Niklas koki palvelustovereiden seuran auttaneen häntä vaativien hetkien ja vaikeuksien yli. Tupakavereiden tuki on myös Ämmälän mukaan elintärkeää: ryhmäytymisen tukeminen on puolustusvoimien tärkein mielenterveystyön osaalue. Toiminnan tarkoituksena on antaa tarvittava tuki ryhmälle, jotta se tukisi kollektiivisesti jäseniään. Varusmiehelle paras apu on samaa arkea elävien palvelustovereiden vertaistuki.

– Omat tupalaiset ovat varusmiehen lähin sosiaalinenkontakti ja paikalla vuorokaudenajasta riippumatta. Tavoitteenamme on viedä tuki perille kavereiden kautta.

2000-luvun ilmiönä ovat olleet nuoret, joiden sosiaaliset taidot eivät riitä ryhmäytymiseen. Ämmälän mukaan sosiaaliset perustaidot on opittava jo varhaisessa kehityksessä – varusmiespalveluksessa toimintakyvyn on oltava jo vaadittavalla tasolla. Myös masennuksesta toipuva ja introvertti Niklas löysi ryhmästä oman paikkansa.

Henkinen vaatimustaso noussut

Ämmälä kertoo varusmiespalveluksen henkisen vaatimustason kasvaneen. Koulutuksen muuttuessa teknisemmäksi vaaditaan varusmiehiltä yhä mittavampia kognitiivisia taitoja. Siinä, missä kuri on järkiperäistynyt, on oppimiskyvyn ja jaksamisen vaatimustaso noussut. Mekaaninen suorittaminen on vähentynyt huomattavasti, ja varusmiehiltä vaaditaan yhä monimutkaisemman teknologian hallitsemista.

– Nykyään varusmiehiltä vaaditaan myös itsenäistä ajattelua entistä enemmän. Lisäksi opittavia ja hallittavia asioita on enemmän. Palveluksessa eteen tulevat aikapaineet ovat monelle merkittäviä stressinlähteitä.

Myös Niklas kamppaili tiukkojen aikavaatimusten kanssa. Introverttina hän jäi usein tarkkailemaan tilannetta muiden siirtyessä suoraan toimintaan.

– Kaikki piti tehdä niin kovalla kiireellä. Itse tykkään ensin miettiä, onko jokin suoritus mahdollista toteuttaa tehokkaammin. Siitä sai ehkä sellaisen kuvan, etten yritä edes auttaa. Yritin kyllä olla koko ajan hyödyksi, mutta en aina oikein tiennyt, mitä pitäisi tehdä.

Rytmiä ja itsevarmuutta

Hankalista lähtökohdista huolimatta varusmiespalvelus toi uutta sisältöä Niklaksen elämään. Leirien väsymyksestä ja stressistä selvinneenä hän huomasi palveluksen rytmittävän häilyväiseen opiskelijaelämään tottuneen nuorukaisen arkea.

– Palvelus toi minulle syyn nousta aamulla sängystä, kun olin aiemmin tottunut epäsäännölliseen päivärytmiin.

Valtaosa varusmiehistä suorittaa palveluksen erinomaisesti ja kokee kansalaisvelvoitteensa elämää rikastuttavana kokemuksena.

– Monelle varusmiespalvelus on itsevarmuutta kohottavaa aikaa. Ei se välttämättä kivaa ole, eikä helppoa. Vaikeista ajoista selviäminen kasvattaa kuitenkin usein nuorten itseluottamusta, Ämmälä toteaa.

Hyvää loppuelämää

Siviilivaatteiden pukeminen viimeisenä palvelusaamuna on paradoksaalinen tilanne. Toisaalta varusmiehet ovat helpottuneita suoritetusta palveluksesta, toisaalta mielessä kalvaa ajatus tulevaisuuden haasteista.

Osalla loppuelämän käsikirjoitus on valmiina, osa varusmiehistä on tietämättömiä jo seuraavan päivän ohjelmasta. Tarkkaan aikataulutettu ja käskytetty arki muuttuu kertaheitolla vapauden riemukulkuun. Samalla kasvaa kuitenkin myös vastuu oman arjen hallinnasta. Niklakselle paluu arkeen sujui alkujärkytyksen jälkeen luontevasti.

– Ensimmäinen päivä siviilissä masensi. Tutut kaverit puuttuivat ympäriltä. Jatkoin kuitenkin pian opintojani, joten paluu arkeen sujui kaiken kaikkiaan ihan hyvin.

Sekä Niklas että Ämmälä näkevät palvelustovereiden tuen ja seuran olevan yksi avaintekijöistä ja suuri helpotus varusmiespalveluksen psyykkiseen prässiin. Lämmöllä armeija-aikaansa muistelevan Niklaksen mukaan varusmiehen oma motivaatio vaikuttaa palveluskokemukseen valtavasti.

– Jokaisen mielialalääkitystä käyttävän on kuitenkin arvioitava itse, onko kykenevä palvelukseen, Niklas muistuttaa.