Hyppää sisältöön
Osiot
Valikko

Ruotuväki

100-vuotias miinantorjunta toimii nyt huippumodernilla kalustolla

Merivoimien neljäs miinantorjuntalaivue on monella mittarilla edelläkävijä työssään.

Merivoimien miinantorjunta liittyy monien muiden aselajien jatkoksi puolustusvoimien 100-vuotisjuhlintaan. Vielä vuosisata sitten miinantorjuntaa toteutettiin hyvin kirjavalla aluskannalla, mutta nykyään Suomen merivoimilla on käytössään peräti kolme miinantorjuntaan erikoistunutta Katanpää-luokan alusta sekä liuta muita pienempiä aluksia.

Katanpää-luokan alusten ensisijainen tehtävä on valtakunnallisesti tärkeiden meriyhteyksien turvaaminen. Tämän lisäksi alusluokan tehtäviä ovat pohjankartoitus, meressä olevien kohteiden vaarattomaksi tekeminen sekä muu vedenalainen etsintä ja tunnistus. Tehtäviä varten alukset on varustettu huippumodernilla sensorivalikoimalla. Itsenäisesti toimivia vedenalaisia järjestelmiä on kaksi, kauko-ohjattavia, alukseen integroituja järjestelmiä on myöskin kaksi ja pohjankartoitustehtävää varten käytettävissä ovat sedimentti-, viisto- ja monikeilainkaikuluotaimet. Lisäksi Katanpää-luokan alukset on varustettu runkoasenteisilla sonareilla.

Aluksen sensoreilla kyetään havaitsemaan, luokittelemaan ja tunnistamaan kaikki merenpohjan tai väliveden miinankaltaiset kohteet. Lisäksi alus on varustettu miinan tuhoamiseen tarvittavalla kalustolla. Katanpää-luokan aluksen MHC Vahterpään päällikkö, komentajakapteeni Mika Hartemo kehuu alusten olevan miinantorjunnan edelläkävijöitä maailmassa.

– Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna miinantorjunnan työkalupakkimme on ainutlaatuinen. Olemme myös olleet käsittämättömän etuoikeutettuja, kun olemme aikanaan voineet sanella, minkälaisia ominaisuuksia miinantorjuntaan tarvitsemme, Hartemo kiittelee.

Suomen saaristo on matalaa ja karikkoista vettä. Suhteellisen matalan syväyksensä ansiosta Katanpää-luokan alukset pystyvät toimimaan saariston syvyydessä ongelmitta.

– Me toimimme alueilla, minne muut laivat eivät mielellään mene ja teemme sinne turvallisen aukon kulkea, Hartemo vakuuttaa.

Kauko-ohjattava ROV-M (Remote Operated Vehicle, taka-alalla) ja itsenäisesti toimiva AUV1 Hugin (Autonomous Underwater Vehicle) edustavat tämän päivän moderneinta miinantorjuntateknologiaa.

Toisen maailmansodan aikana Suomenlahdelle ja Pohjois-Itämerelle laskettiin noin 60 000 merimiinaa. Sotien jälkeinen raivauskausi kesti useita vuosia, jonka aikana suomalaiset raivasivat lähes 10 000 miinaa tai raivausestettä. Raivaustehtävä oli vaativa, vaarallinen ja laajuudeltaan huomattava eikä kuolonuhreilta vältytty. Kalustokin oli kovin erilaista ja vaatimattomampaa kuin nykyään: jotkut niistä toimivat jopa höyrykoneilla.

Merivoimien miinanraivauksen mittavampi uudistaminen aloitettiin 1970-luvun alussa. Heräteraivaajiin ja magneettis-akustiseen raivaukseen tutustuttiin muun muassa Englannissa ja Ruotsissa. Uuteen aikakauteen siirryttiin, kun heräteraivaukseen suunnitellut Kuha- ja Kiiski-luokkien raivaajat valmistuivat 1970-luvun puolivälissä.

Kansainvälinen yhteistyö on aina liittynyt miinantorjunnan kehittämiseen. Miinantorjunnan kehittämiseen liittyvä yhteistyö on ollut laaja-alaista käsittäen materiaalihankintoja, koulutusta, perehtymistä huoltoon, tutkimus- ja kehittämistoimintaa sekä harjoitustoimintaa. Yhteistyöllä on tähdätty ensisijaisesti puolustusvoimien päätehtävään, Suomen puolustamisen kehittämiseen. Miinantorjunnan kehittäminen on aina ollut merivoimien kansainvälisen toiminnan eturivissä.

Ensimmäisen maailmasodan jälkeisessä miinanraivauksessa korostui yhteistyö Saksan ja Viron kanssa. Toisen maailmansodan jälkeen miinantorjunnan kehittämisessä pyrittiin hakemaan kokemuksia muun muassa Iso-Britannian, Norjan, Tanskan ja Ruotsin merivoimilta. Ruotsin merkitys tärkeimpänä yhteistyökumppanina alkoi 1960-luvulta.

Tultaessa 2010-luvulle miinantorjunnassa siirryttiin uudelle aikakaudelle. Sopimus uusien miinantorjunta-alusten toimittamisesta laadittiin kilpailutuksen päätteeksi italialaisen Intermarine-telakan kanssa vuonna 2006, ja ne toimitettiin Suomelle vuosien 2012–2016 aikana. Lisäksi hankinta sisälsi miinasodankäynnin tietokeskuksen (Mine Warfare Data Center, MWDC), Katanpää-luokan varaosia sekä mittavan koulutuspaketin.

Tietokeskuksen sisältämää merenpohjan informaatiota ylläpidetään normaaliolojen aikana, jotta poikkeusolojen aikana muutosten havaitseminen olisi mahdollisimman tehokasta.

– Tällöin meidän tarvitsee vain käydä tunnistamassa ja tarvittaessa eliminoimassa muuttuneet kohteet, mikä nopeuttaa toimintaamme huomattavasti, Hartemo selventää.

Kuha- ja Kiiski-luokat on puolestaan aikanaan suunniteltu erityisesti heräteraivaustoimintaan. Herätemiinat räjähtävät jopa ilman kosketusta, vain esimerkiksi veden liikkeen tai magneettisuuden muutosten seurauksena sekä ääniherätteestä. Tämä asettaa omat vaatimuksensa raivaukselle.

Katanpää-luokan aluksissa on ääniherätettä vastaan sähköajomahdollisuus, jolloin ajo on lähes äänetöntä veden alle. Samoin laivan propulsioratkaisu minimoi kavitaation aiheuttaman herätteen. Aluksen magneettisuus on minimoitu sillä, että rakenteet ovat komposiittipohjaisia eli käytännössä lasi- ja hiilikuitua. Rakenneratkaisun etu on niin kutsuttu shokinkestävyys, eli kyky ottaa miinasta tuleva paineisku vastaan, sillä lasikuiturunko on hieman joustava.

MHC Vahterpään miinantorjuntaupseeri, luutnantti Jan Westerberg toimii itse taistelukeskuksessa, jossa sensorien lähettämää dataa käsitellään. Taistelukeskuksessa miinantorjuntamestari vastaa sensorikaluston käytöstä ja sonar-operaattorit ovat itse ohjaimissa käyttämässä laitteita niiden veden alta välittämän sonar- ja videokuvan perusteella.

– Aluksen pääsensorilla pystytään tekemään jopa 12 tuntia kestäviä tehtäviä; jälkityöhön ja datan analysointiin menee vähintään toinen mokoma. Miinantorjunta on aikaa vievää toimintaa, Westerberg toteaa.

Aika on tehnyt tehtävänsä myös sotien aikaisten miinojen suhteen. Vaikka vain murto-osa kauppamerenkulun kannalta kriittisille väylille asetelluista miinoista on raivattu, ovat sen aikaisten kosketusmiinojen rautapallot pitkälti puhkiruostuneita ja pohjaanpainuneita.

– Toki, aina kun miina havaitaan, teemme sen vaarattomaksi, komentajakapteeni Hartemo alleviivaa.