Yltääkö koronarajoitusten purkaminen Puolustusvoimiin?

Koronaepidemian laantuessa yhteiskunta alkaa vähitellen poistamaan rankimpia rajoituksiaan. Rajoitusten keventäminen tulisi ottaa harkintaan myös Puolustusvoimissa.

Kevään edetessä yhä pidemmälle koronarajoitukset ovat alkaneet puremaan hitaasti mutta varmasti. Tarttuvuusluku on tällä hetkellä 0,8 eli yksi sairastunut tartuttaa tilastojen valossa alle yhden henkilön. Näiden lukujen valossa valtioneuvosto on aloittanut toimet koronarajoitusten asteittain purkamiseksi. 

Lukutoukat voivat kaivaa silmälasinsa jälleen esille, sillä teosten uloslainaaminen kirjastoista sallittiin välittömästi. Janoiset kansalaiset taas alleviivasivat almanakastaan kesäkuun ensimmäisen päivän, jolloin ravintolat alkavat pikkuhiljaa avautua. Hiljalleen lämmittävä kevätaurinko ja ensimmäiset lehdet pihapuissa suuntaavat ihmisten ajatukset epidemian sijaan suljettujen sisärajojen takana kolkuttelevaan kesään.

On tietenkin tärkeää, että rajoitusten purkamisessa toimitaan hillitysti ja ennaltaehkäistään epidemian räjähtäminen käsiin. Näin toimimalla varmistetaan, että yhteiskunnan palaaminen koronaa edeltäviin olosuhteisiin on edes jollain tasolla mahdollista. Uskon kuitenkin puhuvani satojen varusmiesten suulla todetessani, että rajoitusten lieventämistä olisi syytä harkita myös Puolustusvoimissa.

Puolustusvoimien järeältä tuntuvat rajoitukset ja lomakierron uudistaminen ovat purreet epidemian leviämiseen kuin huolellisesti asetettu telamiinasulute vihollisen panssarivaunuihin. Varusmiesten sekä henkilökunnan keskuudessa oli 8. toukokuuta todettu ainoastaan 32 tartuntaa, joista yli kaksikymmentä on jo parantunut. Tämä luku on yllättävän pieni ottaen huomioon, miten massiivinen organisaatio Puolustusvoimat maassamme on. Raskaasta kiinniolotaakasta olisi siis mahdollisuus napsaista muutama kilo pois lähikuukausien aikana. 

Muun yhteiskunnan avautuessa taaperon askelin myös neljän viikon palvelusjaksoissa sinnittelevät varusmiehet tulisi päästää yleisen trendin mukaan kulkevan kelkan kyytiin. Mikäli helpotuksia esimerkiksi lomakiertojen pituuteen ei tarpeeksi ajoissa tehdä, varusmiesten äänenpainot saattavat saada raskaamman sävyn. Suomalaisen yhteiskunnan palatessa pikkuhiljaa normaalin arjen suuntaan voi olla vaikea käsittää, miksei varusmiesten oma pieni yhteiskunta seuraa perässä.

Haluan vielä korostaa, että maltti on kliseisesti sanottuna valttia erityisesti Puolustusvoimien keventäessä koronarajoituksiaan. Keventäminen on tehtävä vaiheittain ottaen huomioon epidemian kokonaistilanne sekä tartuntojen määrän suunta. Helpotusten on oltava tarpeeksi tuntuvia, mutta lapasesta mopo ei saa karata. Jatkuvan valmiuden ylläpito on loppujen lopuksi tärkeämpää, kuin varusmiesten kiinniolojaksojen pituus. Se ei onnistu, mikäli epidemia leviää liian suurten helpotusten vuoksi rajummin kuin vatsatauti alokasjaksolla.

Luotan tässä asiassa Puolustusvoimien harkintakykyyn. Pääesikunnan työhuoneet ovat pullollaan riuskoja kenraaleja sekä muita johtoportaan harmaa-asuisia hiihtelijöitä. Näille ihmisille mopon piteleminen aisoissa ei tuota vaikeuksia, sillä heidän käsittelemänsä asiat muistuttavat usein mopon sijasta Hollannista ostettuja "maailman parhaita" Leopard-panssarivaunuja. 

Yhdistämällä epidemian kokonaistilanne, yhteiskunnan ajankohtainen linja sekä varusmiesten näkökulma saadaan varmasti aikaan kokonaisuuden kannalta oikea ja toivottavasti kaikkia miellyttävä ratkaisu rajoitusten purkamisesta. Päätösten ja harkinnan aika alkaa olla käsillä nyt.