Yllättävät pelastajat
NH90-helikopterin neljän hengen miehistö pelasti aivoinfarktipotilaan vammautumiselta kuljettamalla potilaan haastavissa olosuhteissa Inarista Rovaniemelle. Olosuhteiden lisäksi kuljetusta vaikeutti lennon aikana rikkoutunut transponderi.
Utin jääkärirykmentin helikopteripataljoonan neljän hengen NH90-helikopterin miehistö oli Ivalossa lähdössä normaalille lentokierrokselle Northern Griffin 2017 -harjoituksen aikana maaliskuun puolessa välissä. Kesken miehistön lentotehtävään valmistautumisen lentopalveluksen johtaja vastaanotti pyynnön kiireellisestä potilaskuljetusta Inarista.
Ensihoitajat olivat ensimmäisenä paikalla potilaan luona. Potilasta ei lähdetty kuljettamaan ambulanssilla, sillä se olisi vienyt noin kaksi tuntia yli tavoiteajan. Aivoinfarktipotilas oli saatava nopeasti ja turvallisesti sairaalahoitoon noin 300 kilometrin päähän Rovaniemelle.
Pelastustehtävän suorittaneen helikopterin perämies, jonka nimeä ei voida kertoa julkisuuteen, kertoo jäätävien sääolosuhteiden sekä matalalla olleiden pilvien vaikeuttaneen tehtävän suorittamista. Vaihtoehdot olivat lentää joko pilven ala- tai yläpuolella. Alapuolella lentäminen vaatii riittävän näkyvyyden, kun taas pilvien yläpuolelta laskeutumiseen tarvitaan käytännössä lentokentän lähestymislaitteita. Pilvessä lentäminen vallitsevissa olosuhteissa aiheutti jäätämistä, lisäten koneen painoa ja ilmanvastusta, eikä siksi ole ainakaan pitkässä juoksussa suotavaa
– Ivalosta Inariin lensimme pilvien alapuolella. Näkyvyys oli hyvä, kolmesta viiteen kilometriä, eikä pilvien yläpuolelta laskeutuminen olisi ollut mahdollista, koska potilaan noutopaikka oli kaukana lentokentistä. Rovaniemelle lennettiin pilvien päällä, koska näkyvyys oli pilvipeitteen alla heikentynyt, perämies sanoo.
Ennakkotiedot kertoivat pilven ylärajan olevan 5 000 jalan korkeudessa, mutta jäätäminen oli kovaa vielä 7 000 jalan korkeudessakin. Liian korkealle ei ollut tarkoituksenmukaista nousta, sillä ilman oheneminen ei olisi välttämättä tehnyt hyvää potilaalle. Miehistö vaihteli lentokorkeutta useasti ja pääsi lopulta jäätävän pilvikerroksen yläpuolelle.
– Vaikka tehtävä ei ollut mitenkään mahdoton, oli noin puolitoista tuntia kestäneen lennon aikana koko ajan tekemistä. Oli helpottavaa, ettei jäätämisestä tarvinnut sitten enää olla huolissaan.
Mittarilähestyminen Rovaniemelle piti onnistua ensimmäisellä kerralla, sillä uusintayrityksiin ei potilaan tilan vuoksi ollut aikaa. Oman mausteensa tehtävään toi vioittunut transponderi, jonka vuoksi helikopterin reittiä ja korkeutta ei ollut mahdollista johtaa lennonjohdosta käsin. Laskeutuminen tuli tehdä koneen mittareita käyttäen, suoraan lähestymislinjalle niin nopeasti kuin mahdollista.
– Haastavia tilanteita on harjoiteltu simulaattorissa, joten pulssi ei pääse ohjaamossa nousemaan liian korkeaksi. Pilvipeite ja noin 500 metrin näkyvyys lentokentällä vaikeuttivat laskeutumista, mutta mittareiden varassa laskeutuminen on tuttua, perämies sanoo.
Helikopterin miehistölle myönnettiin puolustusvoimain lippujuhlan päivänä sotilasansiomitalit toiminnastaan.
Potilasevakuointitehtäviä tulee Helikopteripataljoonan komentaja, everstiluutnantti Kimmo Nordbergin mukaan vuosittain kolmesta neljään. Normaalisti tällaisissa tehtävissä vastuu kuuluu Rajavartiolaitoksen vartiolentolaivueelle. Virka-aikana puolen tunnin lähtövalmiudessa oleva helikopteripataljoonan päivystyshelikopteri on 90 prosenttia ajasta Utissa, mutta tällä kertaa saatiin hyödynnettyä harjoituksessa ollutta helikopteria ja sen miehistöä.
– Päivystysehtäviimme kuuluvat muun muassa eksyneiden metsässä liikkujien etsinnät sekä metsäpalojen sammutus, mutta koska kalustomme soveltuu jäätäviin olosuhteisiin ja miehistö oli valmiudessa, lähetimme heidät.
