Ylijohtajan mielestä johtaminen on palvelutehtävä

Minna Karhusella oli jo parikymppisenä visio siitä, mitä on hyvä johtaminen. Työurallaan hän on päässyt soveltamaan visiotaan ja sanoo nyt, että tärkeintä on alaiseen luottaminen.

Aluehallintovirasto törmää työtä tehdessään liian usein siihen, että laki on huono, sanoo Minna Karhunen. Hänen mukaansa laissa ei aina ole riittävästi määritelmiä siitä mikä on sallittua ja mikä ei. Karhunen on Etelä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtaja. Siis valtionviraston, jonka tehtävä on ohjata ja valvoa lainsäädännön toimeenpanoa sekä myöntää lupia.

– Suomessa on tällä hetkellä kuusi aluehallintovirastoa. Olemme törmänneet puolustusvoimien kanssa siihen, että aluehallintovirastot saattavat tulkita lakeja eri tavalla. Tällaiset tilanteet voisivat liittyä vaikkapa ampuma-alueiden ympäristölupiin tai kantahenkilöstön työsuojeluun. Puolustusvoimat on yksi valtakunnallinen toimija ja jos kuusi AVI:a antaa eri lausunnon asioista, niin tilanne on puolustusvoimien kannalta mahdoton, avaa Karhunen lain tulkinnan kanssa ilmeneviä ajoittaisia ongelmia.

Edellä mainittuun ongelmaan pyritään saamaan helpotusta sillä, että Suomessa toimisi vain yksi valtakunnallinen virasto kuuden alueellisen viraston sijasta. Tämän muutoksen on tarkoitus astua voimaan vuonna 2021.

Joidenkin lakipykälien heikkous tuo siis AVI:lle haasteita, mutta Karhusen mielestä viranomaisyhteistyö Suomessa on kaikesta huolimatta ainutlaatuista. Näin on myös puolustusvoimien ja AVI:n kohdalla.

– Teemme puolustusvoimien kanssa paljon yhteistyötä ja se on ihan hirveän hyvää, erityisesti maanpuolustuskurssien yhteydessä. Lisäksi meillä on todella mutkattomat välit muun muassa lupahankkeiden saralla. Yhteistyö on todella toimivaa, kuten viranomaisyhteistyössä yleisesti Suomessa, Karhunen kuvailee.

– Suomi on niin pieni maa, että täällä ihmiset eri organisaatioissa tuntevat toisensa, ja siitä on paljon hyötyä. Se ei tarkoita mitään hyvä veli-verkostoja, vaan kun tulee haasteita, on ne helppo ratkaista yhdessä, kun tunnemme toisemme. Ei tarvitse ensimmäisenä esittäytyä tai vaihdella käyntikortteja, jos jotain tapahtuu, hän jatkaa.

Kaupunginjohtaja, kehitysjohtaja ja ylijohtaja. Minna Karhunen on johtanut monessa paikassa – ja monesta roolista. Johtamisesta on tullut hänelle sydämenasia.

– Ollessani mukana kuntapolitiikassa, ja seuratessani siellä virkamiesten toimintaa, ajattelin, että tuon voisi tehdä paremminkin. Sen jälkeen lähdin opiskelemaan Tampereen yliopistoon hallintotieteitä, ja halusin päästä johtamaan. Minulla oli jo silloin visio siitä, mikä on hyvää johtamista, Karhunen kertoo.

Karhunen sanoo, että parhaiten johtamista oppii työn kautta. Nykyään hän käy aika ajoin luennoimassa johtamisesta ja myös mentoroi nuoria johtajia. Kysyttäessä yhtä neuvoa hyvään johtamiseen, vastaus tulee nopeasti:

– Kaikkein tärkeintä on, että johtaja luottaa alaiseensa. Kun ihmisiin luottaa, niin ihmiset ovat luottamuksen arvoisia. On mielettömän hienoa nähdä, kun ihmiset puhkeaa kukkaan, kun heille antaa vastuuta. Tällöin syntyy upeita ratkaisumalleja, joita ei itse olisi koskaan tullut ajatelleeksi, ylijohtaja neuvoo.

Karhunen uskoo vahvasti siihen, että johtamisen tulee olla lähtökohtaisesti samanlaista huolimatta siitä missä se tapahtuu. AVI:n ylijohtajana tutuksi on tullut monen organisaation johtamiskulttuuri.

– Ihmiset saa toimimaan samalla tavalla riippumatta siitä missä he ovat. Väitän, että puolustusvoimissa, poliisissa ja esimerkiksi pelastuslaitoksella johtaminen operatiivisten tilanteiden ulkopuolella pitää olla samanlaista kuin kaikkialla muuallakin.

Ongelmiin Karhunen onkin törmännyt, kun tilannejohtamisessa on epäonnistuttu.

– On eri juttu, miten johdetaan esimerkiksi tulipalossa, sillä siellä johtaminen perustuu selkeisiin käskyvaltasuhteisiin. Mutta sitten kun mennään toimiston arkeen, niin siellä tulee johtaa kuten muuallakin. Tämä on työyhteisöissä joskus ongelma, kun johtajat eivät ole aina kyenneet ymmärtämään eroa tilannejohtamisen ja muun johtamisen välillä. Yritetään samaa käskyttämistä soveltaa myös arjessa, vaikka ei ole tilanne päällä, Karhunen paljastaa.

Mitä Karhunen sitten ajattelee johtamisesta puolustusvoimissa, jossa hierarkia on vahvasti läsnä?

– Voisin sanoa, että hierarkkinen johtaminen ei välttämättä pilaa eikä paranna, koska se on niin tilanneriippuvaista. Ymmärrän täysin miksi on hierarkia ja selkeät vastuusuhteet ja ne pitää ollakin etenkin tilannejohtamisessa. Mutta arvostava työkulttuuri ja luottamus pitää myös olla ja jos johtaminen perustuu vain käskemiseen, niin se ei tuota parasta mahdollista tulosta. Hierarkia ei saa estää kykyä nähdä, että viisautta ja osaamista on muuallakin kuin johtajan päässä, kokenut johtaja toteaa.

Partiotoiminnassa lapsesta asti mukana ollut Minna Karhunen valittiin eduskuntaan 23-vuotiaana. Kahdeksanvuotiaalle uralle Arkadianmäellä ajoittuu ne pitkän työuran hetket, jotka Karhunen saattaisi tehdä eri tavalla.

– Jos jotain tekisin toisin, niin se liittyy siihen aikaan, kun olin nuori kansanedustaja ja vihainen nuori nainen, Karhunen kertoo samalla naurahtaen.

– Hirveä näyttämisen tahto sekä halu saavuttaa enemmän johti siihen, että en osannut tehdä aina yhteistyötä riittävästi. Minulla oli niin vahva oma näkemys, että joskus tuli mentyä kuin norsu lasikaupassa, hän jatkaa.

Nykyinen työ velvoittaa Karhusta olemaan poliittisesti "kamalan" korrekti, eikä politiikan tekeminen ole mahdollista.

– Korrektius tuntuu välillä vaikealta, mutta taas toisaalta se on todella helpottavaa. Silloin kun olin poliitikko, kaikkeen piti olla mielipide. Nyt voi sanoa suoraan, että minulla ei ole mielipidettä ja se on todella vapauttavaa.

Entinen poliitiikko myöntää kuitenkin, että vaikuttajan verta hänessä virtaa yhä ja mielipiteitä löytyisi.

– Välillä kun palaa käämit, en voi oikein revitellä. En edes omassa henkilökohtaisessa profiilissani, puhumattakaan Avijohtaja-facebook-profiilista. Puolueita en voi haukkua, mutta asioihin voin ottaa kantaa. Korrektilla tavalla olenkin joskus arvostellut tiettyjä asioita liittyen esimerkiksi sote-uudistukseen ja maakunta-uudistukseen. Onneksi Suomessa ei virkamiehiä teloiteta, jos heillä on mielipiteitä.

Karhunen on ottanut kantaa muun muassa pakolaiskriisiin.

– Pidin alueellisella maanpuolustuskurssilla puheen, jossa nostin esille riskin suomalaisen kantaväestön kyvyttömyyteen hyväksyä maahanmuuttajat pakolaisvirrassa. Sen jälkeen jouduin MV-lehden hampaisiin, ja aloin saamaan satoja sähköpostiviestejä, jotka sisälsivät piilouhkailua, Karhunen paljastaa.

Hyvinkäällä asuva Karhunen ei epäröi vastaustaan hetkeäkään, kun häneltä kysytään halukkuutta kansanedustajan työhön tällä hetkellä. Vastaus on kielteinen.

– Olen nähnyt useammin kerran untakin, että en jostain syystä kuulu eduskuntaan. Kerran minulla oli liian pieni tuoli, enkä mahtunut siihen istumaan. Kerran minulle ei löytynyt huonetta ja yhdessä unessa minun äänestyslaitteet eivät toimineet. Mutta siis poliitikon työ ei innosta yhtään. Nautin tämän hetkisestä työstäni niin paljon, Karhunen selvittää hyväntuulisesti.