Ylennetty Venäjä-tutkija Liuhto: kokonaisturvallisuudesta vientituote

Kansainvälisen liiketoiminnan professori Kari Liuhto on yksi lippujuhlan päivänä ylennetyistä reservin upseereista.

Turun yliopiston kauppakorkeakoulun kansainvälisen liiketoiminnan professori Kari Liuhto ylennettiin lippujuhlan päivänä yliluutnantiksi reservissä. Hän kertoo ylennyksen tulleen pienenä yllätyksenä, sillä edellisestä oli ehtinyt kulua kaksitoista vuotta.  

Noin 35 vuotta sitten varusmiespalveluksensa Kaakkois-Suomen rajavartiolaitoksessa suorittanut Liuhto on ehtinyt nähdä ja kokea kaikenlaista reserviläisyyden aikana. Tehtävät ja paikat ovat vaihtuneet vuosien varrella.

Liuhtolle ylennys on aina ennen kaikkea osoitus maanpuolustustahdosta ja velvollisuudesta, joka jokaiselle ylennetylle on osoitettu.

– Niin monta sukupolvea jo ennen Suomen itsenäisyyttä on joutunut kokemaan todella kovia, joutuneet uhrautumaan sen eteen, että meillä on tämä mitä meillä on. Siinä suhteessa nämä erilaiset ruusukkeet ovat sellaisia ulkoisia merkkejä, mutta minulle ne kuvastavat paljon syvempää, hän sanoo.

– Loppuviimeksi nämä ylennykset ovat sellainen mekaaninen sivutuote maanpuolustustahdosta. Maanpuolustustahto on se, mikä on isoin juttu Suomelle, hän korostaa.

Maanpuolustuskurssit syventävät käsitystä kokonaistuvallisuudesta 

Viime syksynä Liuhto sai kutsun valtakunnalliselle maanpuolustuskurssille, joka kokoaa yhteen kokonaisturvallisuuden eri aloilla työskenteleviä henkilöitä. Hän kertoo olleensa vaikuttunut kurssin monipuolisesta sisällöstä.

– Se oli mahtava kokemus. Olen päässyt aikaisemmin opettamaan alueellisilla maanpuolustuskursseilla ja luulen, että sielläkin ne kokemukset ovat samantyyppisiä, Liuhto toteaa.

– Suosittelen kaikille, jotka saavat kutsun, että kannattaa mennä.

Liuhton mukaan kokonaisturvallisuuden käsite ja tapa, jolla maanpuolustus on Suomessa rakennettu, voisivat tarjota hyödyllisiä oppeja myös muille valtioille.

– Olen ollut professorina yli 25 vuotta ja olen tutustunut myös kansainvälisesti aika paljon. Jotkut kollegani ovat jopa eri maiden puolustusministereitä ja olen yrittänyt sanoa, että tässä olisi yksi sellainen työkalu heillekin, jota he voisivat harkita maassaan.

– Mielestäni tämä olisi aikamoinen vientituote jopa Natoon ja toivon, että tätä myötä myös Ukraina ottaa tästä opikseen. Tietyllä tavalla tällainen ennakoiminen ja valmistautuminen tähän tilanteeseen olisi ehkä tehnyt tilanteen vielä helpommaksi Ukrainalle, Liuhto lisää.

Hän vertaa suomalaisen järjestelmän vahvuutta Asterix ja Obelix -sarjakuvaan, jossa Gallian kylän asukkaat saavat yli-inhimilliset voimat taikajuomaa juotuaan.

– Olen joskus sanonut ulkomaalaisille, että Suomi on tavallaan kuin voittamattomat gallialaiset. Suomalaisten taikajuoma on yleinen asevelvollisuus ja aktiivinen reservi. Ilman näitä kahta meillä ei olisi taikajuomaa ja asemamme olisi ihan huikeasti erilainen, Liuhto kuvailee.

Akateemisen uransa aikana Liuhto on tutkinut paljon Venäjää ja sen taloutta. Hänen mukaansa maassa näkyy nostalgia Neuvostoliiton geopoliittista asemaa kohtaan.

– Venäjä on jatkanut imperialistista laajenemispolitiikkaa Iivana Julmasta saakka, mikä tarkoittaa noin 500 vuotta. Jos se näkee heikkouksia, se helposti käy niihin kiinni, Liuhto toteaa.

Liuhton mukaan laajaan reserviin perustuva asevelvollisuusjärjestelmä on Suomelle äärimmäisen tärkeä.

– Venäjä tottelee ainoastaan voimaa, eli jos meillä ei ole voimaa ja uskottavaa puolustusta, meidän oma tulevaisuuskin on aina tavallaan vaakalaudalla, hän selittää.

Reservin yläikärajan nosto saa kannatusta

Hallitusneuvotteluiden yhteydessä esillä on ollut esitys reservin upseerien ja aliupseerien yläikärajan nostamisesta 60 vuodesta 65 vuoteen. Liuhto pitää ajatusta hyvänä. 

– Uskon, että on paljon ihmisiä, jotka näkevät tämän erittäin positiivisena, hän toteaa. Toivon, että tämä menee eteenpäin.

Liuhton mukaan moni varttuneempi reserviläinen pysyisi mielellään mukana pidempäänkin. 

– Monet ikäiseni ihmiset ovat kokeneet, että eikö heitä enää tarvita mihinkään. He eivät saa kutsua mihinkään. 

Liuhto esittää ratkaisuksi vapaaehtoisia, esimerkiksi päivän mittaisia, tilaisuuksia, joihin halukkaat voisivat osallistua ja joissa olisi esimerkiksi luentoja ja jotain muuta osallistujien aselajiin liittyen. Liuhton mukaan kyse on ennen kaikkea hengestä ja siitä, että jokaiselle annetaan mahdollisuus osallistua. 

– Luulen, että se ennen kaikkea lisäisi tunnetta, että he ovat vieläkin mukana tässä hommassa eikä heitä ole jätetty sivuun, hän pohtii.

– Henkilökohtaisesti olen iloinen, että olen saanut olla mukana tässä, hän sanoo.