Kriisinhallintatehtäviin kaivataan lisää naisia

Suomen tavoitteena on täyttää YK:n asettamat vaatimukset naisten osuuden lisäämisestä rauhanturvaoperaatioissa. Naiset rauhaa turvaamassa -seminaari tarjosi syvemmän käsityksen siitä, miksi naisten panos on korvaamaton operaatioalueilla.

Naiset rauhaa turvaamassa -seminaari järjestettiin neljättä kertaa lauantaina 16. syyskuuta. Tilaisuus pyrkii rohkaisemaan erityisesti naisia hakeutumaan sotilaallisen kriisinhallinnan tehtäviin. Idea seminaarille sai alkunsa Kosovossa saunan lauteilta vuonna 2016 Iida Lähteenmäen, Kethlin Lörinczin ja Anne Pennasen toimesta.

Seminaari järjestettiin Helsingissä Santahamina-talossa. Osallistumismahdollisuus etäyhteydellä oli myös tarjolla. Tapahtuma oli suunnattu erityisesti varusmiespalveluksen suorittaneille naisille, jotka harkitsevat toimintavalmiutta rauhanturvaamiseen, sekä niille, jotka ovat jo palvelleet kriisinhallintaoperaatioissa. Neljä tuntia kestänyt tapahtuma sisälsi ammattilaisten puheenvuoroja, aikaa kysymyksille ja lopuksi kahvittelua sekä verkostoitumista. 

YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1325 ja Suomen kansallinen toimintasuunnitelma asettavat selkeät vaatimukset naisten määrän lisäämisestä sotilaallisessa kriisinhallinnassa. YK:n sukupuolten tasa-arvotavoite vuodelle 2028 olisi, että YK-rauhanturvaoperaatioiden sotilasjoukoista 15% olisi naisia. Seminaari on yksi askel kohti näiden vaatimusten täyttämistä. 

Vuodesta 2018 vuoteen 2022 suomalaisten naisten osallistuminen rauhanturvaoperaatioihin on noussut 0,6 prosenttiyksikköä. Vuonna 2022 naisten osuus operaatioihin osallistuneista oli 7,6%, joten tekemistä tavoitteen saavuttamiseksi on vielä paljon. Globaalisti naisten osuus on 6,8%.

Miksi operaatioihin tarvitaan naisia, jos ei mietitä kiintiöitä ja tasa-arvoa?

– Vaikka minulla on ollut seitsemän todella fiksua, hyvin koulutettua, ystävällistä ja oikein käyttäytyvää mieskollegaa, niin heistä yksikään ei voi käydä juttelemassa kylän johtajaksi mielletyn perheen kanssa. Operaatioalueilla kanssakäyminen käy yleensä mieheltä miehelle, kertoo Libanonissa palvellut reservin vänrikki Riina Allinen.

– Kun mies on päivällä töissä, niin perheen äidiltä voi kuulla esimerkiksi minkälaisen turvallisuusuhan vuoksi perheen lapset eivät voineet mennä kouluun. Naiset osallistuvat vahvasti perheen ja kyläyhteisön toimintaan ja heidän kautta aukeaa mahdollisuus kohdata koko paikallinen väestö, jatkaa Allinen.

Allisen mukaan suomalaiset rauhanturvaajat ovat maailmalla hyvässä maineessa.

– Meillä on usein ollut partioissa sekä suomalaisia että ranskalaisia. Kun menimme esimerkiksi kahvilaan paikallisessa kylässä, niin suomalaisille vilkutettiin ja hymyiltiin, mutta samaiset henkilöt nyrpistelivät ranskalaisille nenää. Siinä on taustalla vaikeaa historiaa, jota ranskalaiset rauhanturvaajat joutuvat yhä kantamaan. Suomalaisten mallikkaasti hoidettu rauhanturvaaminen näkyy meille uusille rauhanturvaajille avattuina ovina, kuvaa Allinen. 

Toimintavalmiushakemus on ensimmäinen askel kohti kriisinhallintatehtäviä

Seminaariin osallistunut Marjukka Makkonen Molina, 29, kertoo saapuneensa Helsinkiin varta vasten osallistuakseen tapahtumaan ja saadakseen lisätietoa rauhanturvaamiseen liittyen. 

– Olen toki muitakin kavereita moikkaamassa, mutta pääasiassa rakensin viikonlopun tätä seminaaria varten, hän kertoo. 

– Olen itse ollut nyt kaksi vuotta toimintavalmiudessa niin ajattelin, että täältä voisi saada lisätietoa rauhanturvaamiseen liittyen. Tämänhetkisistä operaatioista on tullut uutta mielenkiintoista tietoa. Netissä niistä kerrotaan aika suppeasti. Naisten hakija- ja valintamäärät kiinnostivat myös kovasti, hän lisää. 

– Armeija-aikana tykästyin siitä hommasta niin paljon, ja lisäksi kansainvälisyys kiinnostaa. Minulta löytyy kielitaitoa ja jos tulisin valituksi niin todennäköisesti hakisin vielä uudestaan, vastaa Makkonen Molina iloisesti.

 

Juttua korjattu 20.9.2023 klo 16.45: Toisin kuin jutussa alunperin kirjoitettiin, tilaisuutta ei järjestetä vuosittain. Idea seminaarille sai alkunsa Kosovossa saunan lauteilta vuonna 2016 Iida Lähteenmäen, Kethlin Lörinczin ja Anne Pennasen toimesta. Tämän kertoi tilaisuudessa ensimmäisenä puhunut Riina Allinen.