Yhteistuvat saivat miehet tsemppaamaan ja siistimään suutaan

Vuoden alussa yhteismajoituksesta tehtiin vakituinen käytäntö, joten varusmiehet ja vapaaehtoista asepalvelusta suorittavat voivat jatkossa majoittua samoissa tuvissa kaikissa Puolustusvoimien joukko-osastoissa.

Vakinaistamista edeltäneessä kolmivuotisessa kokeilussa paljastui, että yhteismajoituksella on monia hyötyjä. Se esimerkiksi edistää tasa-arvoa, sujuvoittaa palvelusta ja parantaa ryhmäkiinteyttä sekä tiedonkulkua.

Alikersantit Eveliina Terho ja Antti Ruoppi osallistuivat yhteismajoituskokeiluun. He asuvat samassa tuvassa Karjalan prikaatissa Itä-Suomen viestipataljoonan toisessa viestikomppaniassa.

19-vuotias mikkeliläinen Terho on majoittunut yhteistuvassa koko tähänastisen palveluksensa ajan, eli reilut puoli vuotta. Hän lähti kokeiluun viime vuoden heinäkuussa ennakkoluuloitta.

– Olen viihtynyt yhteismajoituksessa todella hyvin. Aluksi kesti hetken aikaa tottua muiden kanssa asumiseen, mutta se ei liittynyt siihen, olivatko tupakaverit miehiä vai naisia, Terho kertoo.

Ruopilla puolestaan on kokemusta ensin erillistuvasta ja myöhemmin yhteistuvasta. 19-vuotias hartolalainen kertoo allekirjoittavansa kokeilussa havaitut hyödyt.

– Yhteismajoitus parantaa esimerkiksi ryhmäkiinteyttä. Jos se onnistuu sotaharjoituksissa, miksi se ei onnistuisi kasarmiolosuhteissa, Ruoppi pohtii.

Yhteismajoitus on ollut käytössä maastoharjoituksissa ja laivapalveluksessa niin kauan kuin naisten on ollut mahdollista suorittaa asepalvelus, eli vuodesta 1995 alkaen.

Edelleen suostumukseen perustuvaa

Yhteismajoituskokeilu käynnistyi vuonna 2020 kolmessa joukko-osastosta, joista se vähitellen laajeni muualle Ilmavoimien lennostoja lukuun ottamatta. Positiivisten kokemusten myötä käytännöstä tehtiin vakinainen.

Pääesikunnan sosiaalipäällikkö Hannu Maijanen sanoo, että keskeisin ero kokeiluvaiheeseen on se, että vuoden alusta alkaen myös yksittäinen nainen tai mies voidaan sijoittaa yhteistupaan. Vaatimus vähintään kahdesta samaa sukupuolta olevasta henkilöstä samassa huoneessa poistui.

– Tavoitteena on sijoittaa mahdollisimman tasapuolisesti miehiä ja naisia yhteistupiin, mutta aina se ei ole mahdollista, Maijanen toteaa.

Yhteismajoitus perustuu edelleen palvelusta suorittavien suostumukseen.

Suostumuksen voi antaa ennen palvelusta toteutettavassa sähköisessä ennakkokyselyssä tai myös palveluksen aikana.

Suostumuksen voi peruuttaa milloin tahansa. Maijanen pitää vapaaehtoisuutta hyvin tärkeänä. Ketään ei voida velvoittaa majoittumaan yhteistuvassa.

– Yhteismajoitus ei vaikuta muuhun varusmiespalvelukseen tai koulutusjärjestelyihin, Maijanen avaa.

Terhon ja Ruopin palvelus on sujunut yhteistuvassa mainiosti. Kuva Arttu Kivimäki

Valtaosa osallistui kokeiluun

Asepalvelusta suorittavat sopeutuivat nopeasti yhteismajoitukseen. Pienimmilläänkin kaksi kolmasosaa varusmiehistä suostui sekatupiin.

– Noin 90 prosenttia Reserviupseerikoulun upseerioppilaista suostui yhteismajoitukseen, Maavoimissakin keskimäärin noin 80 prosenttia, Maijanen listaa.

Hyödyt ulottuvat tositilanteeseen

Yhteismajoituskokeilu paljasti myös yllättäviä hyötyjä, joita ei osattu odottaa.

– Jos tuvassa on naisia, miehet saattavat tsempata enemmän. Miesten kielenkäyt- tö muuttui myös asiallisemmaksi yhteistuvassa, Maijanen kertoo.

Yhteismajoitus voi edistää sodan ajan joukkojen parempaa ryhmäkiinteyden muodostumista.

– Kun ryhmän jäsenet ovat samoissa tiloissa ja harjoittelevat yhdessä, sodan ajan joukon ryhmäkiinteys on kokeilun havaintojen perusteella parempaa, Maijanen perustelee.

Ryhmähenkeä kehitetään kuitenkin majoitusjärjestelyistä riippumatta.

– Yhteismajoitus on hyvä lisä ryhmäkiinteyden rakentamiseen, Maijanen toteaa.

Tilajärjestelyt haasteena

Yhteismajoituskokeilu paljasti myös haasteita. Merkittävin niistä liittyy tila- järjestelyihin joukko-osastoissa, mutta se- kin olisi ratkaistavissa palveluksen aloit- tavien aktiivisuudella.

– Kaikki eivät täytä sähköistä ennakkokyselyä, jolloin tieto suostumuksesta tulee vasta palveluksen aloittamispäivänä. Näin ollen joudutaan varautumaan erillistupiin, joita täytyy olla sekä mie- hille että naisille, myös mahdollisten peruutusten takia, Maijanen valottaa.

Erilaisia käytännön järjestelyitä saate taan joutua tekemään joukko-osastoissa.

– Perusyksikön majoitustilat eivät vält tämättä kerta kaikkiaan riitä siihen, että suostumuksen antaneet sijoitetaan yh teistupiin, Maijanen pohtii.

Maijanen kertoo, että varusmiespalveluksessa esiintyy epäasiallista käytöstä. Sitä ei kuitenkaan voida yhdistää majoitusjärjestelyihin, vaikka kokeilun alussa esiintyikin ennakkoluuloja varusmiesten keskuudessa.

– Kun tuvassa on hyvä henki, niin epä asiallista käyttäytymistä esiintyy ryhmäs sä vähemmän, Maijanen avaa.

Lähtökohtaisesti Maijanen kehottaa kaikkia suhtautumaan yhteismajoituk seen avoimesti ja ilman ennakkoluuloja. Avoimuutta korostavat myös alikersantit Terho ja Ruoppi. Sekatupiin tottuu nopeasti, ja ne kohentavat yhteishenkeä. Naisista asia ei ainakaan jää kiinni, Eveliina Terho vakuuttaa.

– Naiset ovat tulleet vapaaehtoisina, joten heillä on todennäköisesti paljon palvelusmotivaatiota. Se motivaatio voi innostaa muita yrittämään paremmin, Terho uskoo.