Yhteistuvat kunniaan!
Kirjoittaja pohtii yhteistupien hyviä sekä huonoja puolia.
Nuori nousee auton kyydistä, hyvästelee saattamaan tulleet läheisensä ja astelee varuskunnan porteista sisään. Edessä on runsaasti palveluspäiviä sekä uusia kokemuksia. Mielessä pyörii monia eri ajatuksia ja kysymyksiä. Ensimmäisenä mieleen kuitenkin juolahtaa, missä yksikössä nuori tulee asumaan ja millaisten ihmisten kanssa.
Vuoden 2020 alussa osassa Suomen varuskunnista kokeiltiin miesten ja naisten yhteisiä tupia. Kokeilu osoittautui onnistuneeksi, ja kokeilua päätettiinkin jatkaa. Aloitin itsekin varusmiespalvelukseni yhteistuvassa. Olin kuullut ystäviltäni siitä positiivisia kokemuksia ja halusin itse myös päästä kokeilemaan yhteistuvassa asumista. Yllätyin, kun huomasin olevani tuvan ainut nainen. Se ei kuitenkaan häirinnyt hyvän ryhmähengen rakentamista tai kasarmilla viihtymistä.
Minulle yhteistuvassa asuminen on ollut virkistävä kokemus, sillä ystäväpiirini koostuu suurimmaksi osaksi naisista. Palveluspäiviini sisältyy paljon huumoria enkä ole koskaan tuntenut itseäni ulkopuoliseksi. Joskus kuitenkin ikävöin omaa rauhaa ja toista naista, jonka kanssa voisi rauhassa keskustella. Järjestimme alokasjaksolla kaksi kertaa yksikön naisten tapaamisen, jonka aikana saimme avoimesti jakaa ajatuksiamme toisten naisten kanssa.
Tieto tulevista harjoituksista kulki tupaamme jouhevasti. Kuulemani mukaan näin ei kuitenkaan ollut yksikkömme naisten tuvassa. Informaatio viime hetken varuste- tai aikataulumuutoksista ei aina tavoittanut heitä. On huolestuttavaa, että naisten on mietittävä omia valintojaan muun muassa asumisjärjestelyihin liittyen, jotta elämä varusmiespalveluksessa olisi helpompaa. Unohdukset ja informaatio-ongelmat voivat lisätä naisten ulkopuolisuuden ja alemmuuden tunnetta.
Monia naispuolisia ystäviäni on mietityttänyt vaatteiden vaihtaminen yhteistuvassa. Aluksi uusien ihmisten edessä pukeutuminen tuntui minusta kiusalliselta, mutta siihen tottui nopeasti. Ennen varusmiespalvelusta olin kuullut mahdollisuudesta vaihtaa vaatteet tuvassa sermin takana. Tällaista sermiä ei kuitenkaan ollut, eikä aina kerennyt juosta WC-tiloihin vaihtamaan tamineita. Kun harjoitusten välillä on vain viisi minuuttia aikaa vaihtaa vaatteet, ei ehdi miettiä kuka tuvassa on paikalla. Viimeistään ensimmäisen metsäyön aikana erilaiset jännitteet katoavat, kun varusmiehet ja -naiset nukkuvat samoissa teltoissa.
Naisten ja miesten yhteiset majoitustilat ovat mielestäni hyvä ratkaisu. Useimmiten naisten tuvassa asuu vain muutama varusmies, eikä tupa tule täyteen. Kun miehet ja naiset asuvat samoissa tuvissa, tilaa säästyy muiden käyttöön. Alku on aina jännittävä, mutta varuskunnan rutiineihin ja olosuhteisiin tottuu nopeasti. Kyse ei ole siitä, onko yhteismajoitus kannattavaa itselle. Kyse on siitä, uskaltaako antaa uudenlaiselle kokemukselle mahdollisuuden.
