Jaakko Valtanen 1925–2024. Yhteiskuntasuhteita rakentanut komentaja

Puolustusvoimain komentajana vuosina 1983–1990 toiminut kenraali Jaakko Joukamo Valtanen kuoli 17.1.2024 Kaunialan sairaalassa. Upseeriperheeseen 9.2.1925 Hämeenlinnan maalaiskunnassa syntynyt Valtanen oli kuollessaan 98-vuotias.

Ylioppilastutkinnon Jaakko Valtanen suoritti Merisotakoulun kadettina keväällä 1945 Helsingin
suomalaisen normaalilyseon, Norssin, ns. sotaylioppilaskirjoituksissa. Upseeriksi hän valmistui
Merisotakoulun rannikkotykistölinjalta kadettikurssinsa priimuksena toukokuussa 1946. Tätä
ennen hänelle oli kertynyt kokemusta sotatoimista jo talvisodan syttymisestä lähtien
vapaaehtoisena suojeluskuntapoikana ja varusmiehenä.

Upseerin uralle lähtö oli Valtasen omien sanojen mukaan luonteva valinta lapsuuden kokemusten,
kodin perinnön ja suojeluskuntaharrastustenkin takia. ”Olin syntynyt rannikkotykistöön. Muuta
erityistä tähän ei liittynyt. Isäni kanssa en muista uravalinnasta puhuneeni”, Valtanen on
muistellut.

Alkuvaiheen miinanraivaustehtävien jälkeen Valtasen ura jatkui aina 1960-luvun alkuun saakka
nuorelle upseerille tyypillisesti joukko-osastopalveluksessa ja sotakouluissa. Aikakauden
olosuhteet olivat kuitenkin epävarmat ja muutkin vaihtoehdot kävivät mielessä. Urapäätös
kuitenkin piti. Yleisesikuntaupseeriksi Valtanen valmistui 1954 lopulla päättyneeltä
Sotakorkeakoulun kurssilta.

Kenraalikuntaan Jaakko Valtanen ylennettiin 1975 Pääesikunnan komentopäälliköksi tullessaan.

Jaakko Valtasen uraan on sisältynyt useita vaiheita, joilla on ollut merkitystä hänen ajattelulleen
suomalaisesta sotilaasta, maanpuolustuksesta ja yhteiskunnasta. Tällaisia ikkunoita yhteiskuntaan
ovat olleet muun muassa Pääesikunnan tiedotusosaston päällikön tehtävä opiskelijaradikalismin
vuosina 1960-luvun lopulla ja sitä seurannut valtakunnallisten maanpuolustuskurssien johtajan
tehtävä 1970-luvulla, jolloin Puolustusvoimiin kohdistui monia kansanvaltaisen ohjauksen
vaatimuksia.

Nämä ja monet muut tehtävät koulivat Valtasesta Puolustusvoimien yhteiskuntasuhteita vaalivan
monipuolisen osallistujan ja vaikuttajan, jonka mielestä yleinen asevelvollisuus ajan mukaan
muuttuneenakin on eräs demokraattisen järjestelmämme ja puolustuksemme keskeisimmistä
kulmakivistä.

Jaakko Valtasen aika Puolustusvoimain komentajana ajoittui 1980-lukuun, jota on kutsuttu myös
maavoimien vuosikymmeneksi. Sodan ajan joukkomäärältään suurimman puolustushaaran
kehittäminen oli painopistealue, jonka toteuttamiseen tarvittavista määrärahoista oli jatkuvaa
kiistaa. Samaan aikaan yhteiskunnassa tapahtui monia muutoksia, jotka heijastuivat myös
Puolustusvoimiin ja aiheuttivat henkilöstö- ja koulutusjärjestelmiin muutostarpeita. Vaikeitakin
päätöksiä oli tehtävä.

Komentajakauden keskeisiä tavoitteita olivat materiaalisen valmiuden parantaminen,
valmiustoimintojen kehittäminen, organisaatiouudistus ja henkilöstöjärjestelmän uudistamistyö. ”Materiaalisen valmiuden kehittämistä lukuun ottamatta saatoin olla tyytyväinen tuloksiin”, oli
Valtasen oma arvio työnsä tuloksista.

Reserviin siirryttyään Jaakko Valtanen on viime vuosiin asti ollut aktiivinen keskustelija ja ajatusten
herättäjä hänelle tärkeissä teemoissa. Monissa puheissaan ja kirjoituksissaan Valtanen on tuonut
ajankohtaiseen keskusteluun omat käsityksensä maanpuolustuksesta ja turvallisuuspolitiikasta,
puolustusliitto Naton jäsenyyttä unohtamatta.

”Suomen kaltaisen pienen maan tavoitteena on ennalta estää sellaisten tilanteiden syntyminen,
joissa voisimme joutua sotilaallisesti uhatuksi. Parhaiten tämän on katsottu olevan saavutettavissa
olemalla tiiviisti yhdessä niiden maiden kanssa, joihin olemme jo kulttuurimme, taloutemme ja
demokratiamme arvojen puolesta sitoutuneet. Naton jäsenyydessä tämä turvallisuustavoite on
nyt odotusteni mukaisesti toteutunut”, Valtanen totesi lokakuussa 2023 antamassaan
haastattelussa.

Jaakko Valtanen oli viimeinen Puolustusvoimien palveluksessa ollut veteraanien
tammenlehvätunnusta asetakissaan kantanut upseeri. 2000-luvun alussa hän oli ensimmäisten
joukossa tekemässä ehdotuksia erityisen järjestön perustamisesta veteraanisukupolven perinteen
siirtämiseksi tuleville sukupolville. Valtasen viesti perinnetyön jatkajille on selkeä: ”Tulevaisuuden
lähtökohtana olisi tärkeätä, että me pitäisimme kiinni yhtenäisyydestä ja veteraanisukupolvelle
tärkeistä arvoista. Muistaisimme, että rauha, vapaus ja hyvinvointi kulkevat käsi kädessä.”

Jaakko Valtanen oli Upseeriliiton puheenjohtaja vuosina 1973–1975. Hän oli puheenjohtajana
myös Suomen Sotilassosiologisessa Seurassa ja Suomen Sotilaspsykologisessa Seurassa. Suomen
Sotaveteraaniliiton hallituksen jäsenenä Valtanen oli vuosina 2017–2021.

Jaakko Valtaselle tärkeä levähdyspaikka vuosien saatossa on ollut vuonna 1967 hankittu
Prästholmin kesäpaikka Snappertunassa. Kahden sotaveteraanin tapaamiset Prästholmissa ja
Tähtelässä syvensivät 1980-luvulla ylipäällikön ja Puolustusvoimain komentajan muutenkin hyviä
suhteita.

Valtanen oli hyvin perhekeskeinen ihminen koko virkauransa ajan. Hän oli lapsenlapsilleen ja
lapsenlapsenlapsilleen "Ukko", joka jakoi uimatodistuksia ja stipendejä, järjesti
puukkojuhlia ja lettukestejä, ja oli loputtoman kiinnostunut laajan perheensä elämästä, työstä ja
opiskelusta – aivan erityisesti kaikesta uudesta, mikä kosketti nuorempia sukupolvia. 

Perheen ohella Jaakko Valtasta jää kaipaamaan laaja palvelustovereiden, veteraanien ja ystävien
joukko. Heidän tuntojaan sopii hyvin kuvaamaan Valtasen pitkältä ajalta tunteneen ministeri
Jaakko Iloniemen sanat:

”Pidin arvossa sitä, miten Valtanen ymmärsi, että Puolustusvoimien tuli pyrkiä ottamaan
huomioon siviiliyhteiskunnan tarpeet, jotta Puolustusvoimat olisi rehti yhteistyökumppani ja
arvostettu yhteiskunnallinen instituutio. Siinä hän myös onnistui.”

 

Pentti Airio, prikaatikenraali evp. ja Pertti Suominen, eversti evp. Kirjoittajat ovat Jaakko Valtasen pitkäaikaisia avustajia.