Yhdysvaltain merijalkaväen kohtaaminen oli ajatuksia herättävä kokemus

Olen viimeisen kuukauden aikana saanut ilon viettää noin kaksi päivää Yhdysvaltain merijalkaväen Taistelulogistiikka pataljoona 6:n sotilaiden kanssa Dragsvikissa ja Hangon Syndalenissa. 

Muutamalle sadalle muullekin varusmiehelle on suotu sama mahdollisuus. Meidän kaikkien kokemukset ovat taatusti hieman erilaiset esimerkiksi englannin taidon ja yhteistyömahdollisuuksien takia. 

Tästä huolimatta uskon, että meidän kohtaamisemme yhdysvaltalaisten liittolaistemme kanssa ovat olleet jossakin määrin silmiä avaava. Aika monen ennakko-oletukset ovat varmasti muuttuneet.

Henkilökohtaisesti syvällisin kokemukseni oli, että pääsin näkemään Yhdysvaltain merijalkaväen sellaisena kuin se on – työpaikkana.

Elokuvat ja tv-sarjat esittävät Yhdysvaltain merijalkaväen kovien miesten ja naisten paikkana. Yhdysvaltain merijalkaväki usein myös hieman koomisesti leimataan typeryksien puolustushaaraksi, varsinkin Yhdysvaltain asevoimien sisäisissä vitseissä. 

Stereotyyppiset kuvaukset merijalkaväestä saattavat tavoittaa jonkin nurkan todellisuudesta,   mutta ennen kaikkea Yhdysvaltain merijalkaväki vaikutti tapaamisteni perusteella normaalilta työpaikalta.

Organisaation sotilasluonne tietenkin näkyy. Sen jäsenet tunnistavat toistensa sotilasarvot ja herroittelevat vähän väliin, mutta esimerkiksi 20-vuotiaat miehistön jäsenet, aliupseerit ja upseerit viettävät yhdessä aikaa, kuten kaikki muutkin 20-vuotiaat. He pelaavat pelejä, huumorilla ei näytä olevan rajaa ja elämä näyttää olevan muutenkin hauskaa ja mukavaa.

Heidän ylennysseremoniansakin oli yllättävän rento. Sotilaallisen tarkan seremonian jälkeen kaikki sotilaat, arvosta riippumatta, jäivät keskustelemaan, onnittelemaan ja ottamaan ryhmäkuvia. Tunnelma oli kuin syntymäpäiväjuhlasta tai valmistujaisista. 

Eräs toinen oletukseni myös muuttui juttukeikkojeni yhteydessä. Tämä ei koske merijalkaväkeä, vaan yleisesti yhdysvaltalaisia. 

Eräs Dragsvikissa haastattelemani yhdysvaltalainen alikersantti kommentoi Helsinkiä ja pääkaupunkiseutua isoksi ja ilmoitti kokevansa väkimäärän suureksi.

En aikaisemmin oikein sisäistänyt pikkuisesta Suomesta kotoisin olevana henkilönä, että massiivinen Yhdysvallat, jossa kaikki on isompaa ruoka-annoksista asuntoihin, on myös paikoittain pieni. 

Asianhan pitäisi olla päivänselvä. Kun vilkaisee Yhdysvaltain karttaa ja katsoo mitä valtion keskellä on, niin siellä on tyhjää.

Yhteistyöprojektini yhdysvaltalaisten kanssa ovat olleet silmiä avaava kokemus myös siinä mielessä, että olen päässyt näkemään, miten globaali suurvalta hoitaa asevoimiensa viestintää.

Ensimmäinen helposti huomattava piirre on se, että he ovat äärimmäisen varovaisia kaluston kuvaamisen suhteen ja kaikki kuvamateriaali käydään tarkasti läpi. Jopa 1990-luvulla valmistetun ambulanssin sisällä kuvattu materiaali piti tarkistuttaa. 

Toinen huomattava piirre on Yhdysvaltain asevoimien viestinnän järjettömältä tuntuva suuruus. Yhteyshenkilönäni toimiva merijalkaväkiyksikön taistelukameraryhmän upseeri matkustelee tällä hetkellä ympäri pohjois-Eurooppaa johtaen useita mediaryhmiä, jotka kuuluvat joukko-osastonsa eri joukkueille.

Aikalailla jokaisella Yhdysvaltain asevoimien tukikohdalla, joukkoyksiköllä, ja monella sotalaivalla on omat sosiaalisen median tilinsä, jonne ladataan päivityksiä toiminnasta ja tapahtumista. Tilejä on satoja, ja ne voivat saavuttaa huomattaviakin paljon seuraaajia. 

Puolustusvoimien viestinnän osana on varsinkin kiinnostavaa pohtia, miten Yhdysvallat käyttää sekä suunnittelee käyttävänsä massiivista verkostoaan.

Tällä hetkellä verkosto luo kuvaa osaavasta, vahvasta ja kansainvälisestä asevoimista, mutta esimerkiksi, kansainvälisen kriisin tullessa, Yhdysvalloilla on selvästi kyky käyttää kaikkia sosiaalisen median tilejään vahvasti vaikuttamaan kansainväliseen keskusteluun ja narratiiviin.

Moni suomalainen asevelvollinen varmaankin pohtii tykönään, millaista on pian kohdata yhdysvaltalaisia sotilaita. Sen voin ainakin luvata, että Yhdysvaltain sotakoneiston kohtaaminen ystävänä on ajatuksia herättävä kokemus.