Ydinvoima – irtiotto Venäjästä vai uusi energialoukku?

Energia. Siinä on Venäjän ja sen johtajan, presidentti Vladimir Putinin, viimeinen oljenkorsi. Kuluvan vuoden aikana Eurooppa on pyrkinyt irtaantumaan venäläisestä kaasusta, öljystä ja hiilestä. Pelkona on, että nurkkaan ajettu Putin saattaisi sulkea kaasuhanat länteen. Se tarkoittaisi Euroopalle kylmää talvea. Siksi ympäri Euroopan etsitään nyt korvaajia kaasulle ja hiilelle.

Ydinvoima on tällä hetkellä vahvimpia ehdokkaita ja esimerkiksi Ranska on ilmaissut pyrkivänsä käynnistämään kaikki vanhat voimalansa talveen mennessä. Samalla ydinvoimasta kaavaillaan osassa Eurooppaa ratkaisuna vihreään siirtymään. Päästötön ydinvoima nähdään pakettiratkaisuna, jota jokainen tuntuu nyt haluavan.

Aalto-yliopiston teknillisen fysiikan professorin, Peter Lundin mukaan ydinvoima ei kuitenkaan ratkaisuna ole ongelmaton. Ei ainakaan, jos tavoitteena on irtaantua Venäjän energialoukusta. Lund nostaa esille yhden nimen, joka tiivistää ydinvoiman luoman uhkan: se on Rosatom. 

Ranskan ystävä Rosatom

Maailman suurimpiin kuuluva Rosatom ei ole ydinvoimamarkkinoilla pieni tekijä. Sen lisäksi, että Rosatom omistaa koko Venäjän ydinvoimatuotannon, yhtiöllä on kymmeniä voimaloita ja satoja kaivoksia ulkomailla. Lundin mukaan Rosatom on tavalla tai toisella mukana kaikissa ydinenergian tuotannon vaiheissa louhimisesta loppusijoitukseen. Näin Venäjä onnistuu sitomaan itsensä asemaan, jossa siltä on vaikeaa välttyä, kun ydinenergiaa tuotetaan. Jo nyt ydinvoima sitoo Eurooppaa tiiviisti Venäjään, Lund kertoo:
– Voi sanoa, että Venäjän kädet ovat tässä asiassa hyvin syvällä Euroopan taskussa.

Aalto-yliopiston teknillisen fysiikan professori Peter Lund on kyseenalaistanut julkisuudessa ydinvoiman turvallisuuspoliittista ulottuvuutta. Kuva: Aalto-yliopisto

Erityisesti Ranska on ollut perinteinen ydinvoimamaa. Lähes 70 prosenttia maan energiasta on tuotettu ydinvoimalla ja osuuden arvioidaan kasvavan jo talven aikana. Perinteistä on ollut myös Ranskan läheinen yhteistyö venäläisten ydinvoimayhtiöiden kanssa. Muun muassa Ranskan valtion omistama energiayhtiö Orano, eli entinen Areva, ja venäläinen Rosatom ovat läheisiä kumppaneita. Yhtiöiden väliset sopimukset ovat säilyneet koskemattomina Ukrainan sodasta huolimatta, ja Rosatomin itsensä mukaan Ranska on sen “pääasiallinen kauppakumppani Länsi-Euroopassa”. 

Myös toinen merkittävä ranskalaisyhtiö, valtion omistama ja maailman suurimpiin lukeutuva energiayhtiö EDF on vielä Venäjän hyökkäyksen jälkeen tiivistänyt suhteitaan Rosatomiin.
Huhtikuun lopussa EDF ja Rosatom sopivat yhteistyöstä vetytutkimuksessa. Myös maailman johtava ydinreaktoreissa käytettävien kaasuturbiinien valmistaja, ranskalainen Arabelle, on hiljattain solminut yhteistyösopimuksia Rosatomin kanssa.

Ranskalaiset eivät kuitenkaan ole kaupassaan Rosatomin kanssa yksin. Suomalainen Fennovoima, ruotsalainen Vattenfal ja saksalainen Siemens, ovat vain kapea otos venäläisten kanssa läheistä yhteistyötä tehneiden tai yhä tekevien länsieurooppalaisten yritysten joukosta.

Venäjä hallitsee uraania 

Yhteistyön ohella Rosatomilla on Länsi-Euroopassa myös suoria omistuksia. Esimerkiksi ydinvoimaloiden käytöstäpoiston Saksan markkinajohtaja Nukem on Rosatomin kokonaan omistama tytäryhtiö. Nukemin pääoma tulee Moskovasta, mutta pääkonttori sijaitsee Saksassa. 

–  Sen vuoksi myös Nukemia kohdellaan saksalaisena ja eurooppalaisena yhtiönä, Lund selittää. 
 Juuri tällaiset järjestelyt, joissa satojen tytäryhtiöiden ja niiden rakentamien ulkomaisten portfolioiden kautta pyritään alkuperän häivyttämiseen, kuuluvat Rosatomin strategiaan. 

– Missään ei lue suoraan, että omistaja on Rosatom, mutta jonkin omistuksen kautta he ovat osallisina, Lund kuvaa. 

Toisaalta esimerkiksi LUT-yliopiston energiatekniikan professori, Juhani Hyvärinen, mainitsee, ettei suoria todisteita myöskään omistusten laajuudesta ole:

– Näitä väitteitä on tietenkin mahdotonta vahvistaa tai kumotakaan.

Kuitenkin, ilman Lundin epäilemiäkään omistuksia Rosatomin asema erityisesti alkutuotannossa on vahva: Yhtiö on maailman toiseksi suurin niin uraanivarantojen valtausten määrässä, louhimisessa kuin rikastamisessa mitattuna. Venäjällä sijaitsevien kaivosten lisäksi Rosatomilla on omistuksia muun muassa Euroopassa ja Afrikassa, mutta myös yhdysvaltalaisissa ja kanadalaisissa kaivoksissa. Toisinaan Rosatom on yrityksissä määräävänä osakkaana, vaikka sitä on harvemmin merkitty toimijaksi. Yksin Venäjän osuus EU:n tuomasta ydinpolttoaineesta on runsaan kolmanneksen ja raakauraanista Venäjä ja Kazakstan toimittavat Eurooppaan reilut 40 prosenttia.

Työntekijöitä kazakstanilaisessa ydinvoimalassa. Venäjän vaikutusvalta maahan jakaa asiantuntijoita. Kuva: Anatoly Ustinov (ITAR-TASS)

 Kazakstanin suhteet Venäjään ovat tunnetusti olleet läheiset. Suomalainen energiayhtiö TVO ei kuitenkaan pidä Kazakstanin asemaa varsinaisena ongelmana: maan kaivosvarannoista puolet on maan valtionyhtiö Kazatopromin omistuksessa, joka on listattu sekä Astanan että Lontoon pörsseihin. Toiseksi suurin toimija Kazakstanissa on kanadalainen Cameco.

Juhani Hyvärisen mukaan on teoriassa olemassa mahdollisuus, että Venäjä voisi kuitenkin pyrkiä vaikuttamaan Kazakstanin uraanin tuontiin.

– Kuitenkin mitä heikommaksi sota Venäjän tekee, sitä pienemmäksi käy sen vaikutusvalta ympäristössään, hän lisää.

Polttoaineet ovat kuitenkin Peter Lundin mukaan Venäjän ydinvoimavallan keskeisin alue:

– Esimerkiksi erikoispolttoaineet, joita eräissä amerikkalaisissa pienydinvoimaloissa käytetään, ovat Rosatomin toimittamia.

Ydinvoimaloiden erikoispolttoaineissa Venäjä on maailman johtava valtio. Lund näkee asiassa piilevän vaaran:

– Ydinpolttoaineen vaihtaminen noin vain ei ole helppoa. Jos olisi, se olisi jo tehty.
Euroopassa Rosatom toimittaa ydinpolttoaineen seitsemälle ydinvoimalalle, joista yksi on Fortumin Loviisan ydinvoimala Suomessa.

– Sopimuksiin ei päästä käsiksi, mutta tiettävästi Rosatomin ja Fortumin sopimus ulottuu vuoteen 2030 asti.

Ruotuväen kysyttyä asiasta Fortumilta yhtiö kertoi, että uusien polttoaineentoimittajien kilpailutus on aloitettu. Vanhoja sopimuksia ei kuitenkaan näillä näkymin tulla purkamaan.

Keväällä suomalainen Fennovoima purki Rosatomin kanssa tehdyn sopimuksen Hanhikiven ydinvoimalan rakentamisesta. Suomalaiset vetosivat sopimusrikkeisiin muun muassa myöhästymisten muodossa. Rosatomissa syyt nähtiin poliittisina.

Lund arvioi, että Rosatom pyrki Fennovoima-hankkeellaan rakentamaan myönteistä ennakkotapausta Länsi-Euroopan markkinoille. Tähän mennessä yhtiön liiketoiminta on Euroopassa keskittynyt itään.

Kauppoja Itä-Euroopassa

Unkarissa Venäjä solmi 26. toukokuuta sopimuksen kahden reaktorin rakentamisesta Paksin ydinvoimalaan. Kauppahinta kahdelle reaktorille on yhteensä 12,5 miljardia euroa, jota varten Venäjä lainasi varoja yhteensä kymmenen miljardin euron edestä. Reaktorit rakentaa Rosatom. Unkarin pääministeri Viktor Orbania on arvosteltu Euroopassa maan Venäjä-yhteistyöstä erityisesti kaasun ja öljyn osalta. Kritiikki ydinvoimaa kohtaan on ollut vaimeampaa. Itä-Euroopassa Rosatom omistaa ja rakentaa voimaloita esimerkiksi Slovakiassa, Bulgariassa ja Tšekin tasavallassa. 

Myös Nato-maa Turkki on hiljattain käynyt ydinvoimakauppaa Rosatomin kanssa: elokuun alussa Rosatom ja Turkin energiaministeriö allekirjoittivat sopimuksen neljän reaktorin rakentamisesta. Valmistuessaan ne tuottavat 10 prosenttia maan sähköstä. Unkarin Paksin ydinvoimalan osuus maan sähköntuotannosta on valmistuessaan vastaavasti lähes 40 prosenttia. 

"Kaasu iskee Saksaan, ydinvoima Ranskaan. Itä-Eurooppa tarvitsee molempia."

EU:ssa Orban ei kuitenkaan ole ydinvoiman osalta yksin. Investigative Europe-lehden haastatteleman, EU:ssa ympäristöjärjestö Greenpeacen kestävän talouden kampanjoijana toimivan Ariadna Rodrigon, mukaan edes Saksalla ei ole todellista tahtotilaa asettaa pakotteita venäläiselle ydinvoimalle. Suurin ongelma on Ranska. Myös Lundin mukaan Venäjän strateginen energiapolitiikka on rakentunut iskemään eri tavoilla eri valtioihin:

– Kaasu koskee erityisesti Saksaa, ydinvoima Ranskaa. Itä-Eurooppa on riippuvainen molemmista.
Lund kertoo, ettei Ranskan todellisesta riippuvuudesta venäläisestä ydinvoimateollisuudesta ole varmaa tietoa.  Työ- ja elinkeinoministeriön energiaosaston päällikkö, Riku Huttunen, katsoo myös, että ydinvoiman jättämistä pakotteiden ulkopuolelle on perusteltu muun muassa Ranskan yhteistyöllä Rosatomin kanssa.

– Monissa EU-maissa käytetään Rosatomin ydinreaktoreita sekä venäläistä ydinpolttoainetta, hän lisää.

 

Peter Lundin mukaan Venäjän ydinvoimavalta pohjaa erityisesti ydinpolttoaineisiin. Toistaiseksi myös Euroopassa venäläisen ydinpolttopaineen osuus tuonnista on suuri. Kuva: Anatoly Ustinov (ITAR-TASS)

Toukokuussa Greenpeace julkaisi raportin venäläisten osallistumisesta keskusteluihin unionin energiapolitiikasta.

– On olemassa täsmällisiä todisteita siitä, että Venäjä vaikutti hyvin paljon siihen, kuinka keväällä päätettiin energiataksonomiasta, Lund kertoo.

Energiataksonomialla tarkoitetaan energiamuotojen luokittelua niiden saastuttavuuden välillä. Ydinvoima ja kaasu on luettu EU:ssa viime keväästä lähtien vihreisiin energiamuotoihin, ja Rosatomin, Gazpromin ja Lukoilin rooli päätöstä valmisteltaessa oli Greenpeacen raportin mukaan merkittävä. Venäläisten energiajättien lobbauksesta EU:n päätöksentekokoneistossa on suoraa näyttöä, raportista selviää.

Huttunen ei näe Rosatomin osallistumina erikoisena:
– Näinhän kaikki yritykset käytännössä tekevät omaa etuaan koskevissa asioissa.

Venäjän näkemys EU:n energiataksonomiasta on selvä: Maan energiaministeri Nikolai Shulginov kommentoi Energy Intelligence-sivustolle, että kaasun ja ydinvoiman sisällyttäminen vihreisiin energiamuotoihin tarjoaa Venäjälle "joukon mahdollisuuksia".

Riippuvuus Venäjästä kasvaa?

Entä jos Kreml päättäisi sisällyttää vastapakotteisiinsa myös ydinvoiman? EU itse on jättänyt alan pakotepakettiensa ulkopuolle systemaattisesti, Rodrigon kertoo Investigative Europelle. Riipuvuudet ovat liian suuria. Jos Putin asettaisi esimerkiksi Rosatomin vientikieltoon, myös voimassaolevat sopimukset vaarantuisivat.  Huttusen mukaan ydinvoiman tarjonnan rajaaminen nostaisi tulevina vuosina sähkön hintaa entisestään. Peter Lundin mukaan ydinvoimasta puhuttaessa ei voi olla sinisilmäinen.

Suomessa esimerkiksi keskusta ja vihreät ovat siirtyneet hiljattain ydinvoiman kannalle. Kokoomus taas on syksyn aikana ajanut voimakkaasti esimerkiksi pienydinvoiman rakentamista. Huttunen ei näe pienydinvoimaloita ratkaisuksi akuuttiin energiakriisiin:

– Pienydinvoimaloiden laajempi toteuttaminen kaupallisesti on vielä vuosikymmenen päässä, eli siitä ei ole apua ajankohtaiseen toimitusvarmuushaasteeseen.
Lund taas nostaa pienydinvoimaloiden osalta esille myös toisen huolen:

– Kun puhutaan pienydinvoimaloista, tietysti Venäjä on siellä mukana, hän sanoo.

Ydinvoiman kannalta Venäjän valttikortteina ovat tietotaito ja merkittävä markkina-asema polttoaineissa. Vaarana on Lundin mielestä, että ydinvoimaan tukeutuminen sitoo Euroopan vain tiiviimmin “poliittisesti naimisiin” Venäjän kanssa. Venäjän valtionyhtiönä Rosatom toimii suoraan maan sotilasdoktriinin alaisuudessa. Kuinka vahva Venäjän ydinvoimavalta sitten on? Tässä kohtaa haastateltujen tulkinnat eroavat. Hyvärinen näkee, että ydinvoimakriitikot tarkastelevat asiaa turhan kielteisesti:

– Venäjä on merkittävä ydinvoimamaa, mutta ei se pysty estämään muita maita käyttämästä ydinvoimaa keskenään haluamallaan tavalla.

Peter Lund ei ole asiassa yhtä optimistinen. Hänen arvionsa mukaan ydinvoimassa saattaa piillä jopa kaasua suurempi riski:

– Ydinvoima ei nähdäkseni vähennä riippuvuuttamme Venäjästä. On mahdollista, että se jopa lisää sitä, Lund tiivistää.