Hyppää sisältöön
Osiot
Valikko

Ruotuväki

Ydinsodan ydinkysymys

Ihmisellä ei koskaan ennen historiassa ole ollut tällaista kykyä tuhota. Kämmenellä lepäävä kuolema herättää uusia ja tärkeitä kysymyksiä tulevaisuudesta, mutta olennaisinta olisi keskittyä ydinsodan todellisuuteen.

Raja on ylitetty! Vihollinen marssii kohti pääkaupunkia, eikä vaadittaviin puolustustoimiin ole mahdollista ryhtyä. Hälytyssireenin korvia repivässä kakofoniassa presidentti ja maanpuolustuksen korkein johto kaivavat kainalot märkinä esiin viattoman näköisen punaisen napin. Kostea ja tärisevä sormi painautuu vasten napin halpaa muovista pintaa, ja 3000 ydinohjusta lähtee lentämään pitkin maailman aukeita ilmatiloja. Vastustajan tutkat havaitsevat ohjukset, joita suuren ikkunan äärellä istuva Bond-vihollinen on odottanut pehmeän kissansa kanssa. Toinen punainen nappi painautuu. Lisää ohjuksia lähtee itsetuhoiselle elämänkaarelleen. Maailma tuhoutuu, maanpäällinen elämä loppuu eikä ihmisen tarvitse enää pelätä.

Ydinsotaan liittyy yleinen väärinkäsitys järjettömästä tuhosta, jonka seurauksena koko maailma muuttuu tuhkaksi. Todellisuus on kuitenkin se, ettei kukaan hyödy pelkästä tuhkasta. Sotia käydään resursseista ja vallasta, ja valta vaatii alaisia. Voittava osapuoli haluaa uusia veronmaksajia, omaisuutta kerryttävää infrastruktuuria, jotain jolla se on enemmän kuin ennen sotaa. Lähtökohtaisesti hyödyn näkökulmasta vieraan valtion resurssien alistaminen ja ryöstäminen on voittajalle aina parempi vaihtoehto kuin niiden tuhoaminen. 

Vaihtoehto, jossa vastustaja pyritään pyyhkimään maan päältä on harvinainen, mutta  todellinen, sillä hyödyn lisäksi sotia käydään myös vihasta. Vihasodat ovat usein raakoja konflikteja, joissa vastustajan ihmisarvo jää heistä rakennetun olkinuken varjoon. Esimerkiksi sisällissotia käydään usein vihan voimalla. Ruandassa kuunneltiin hutujen radiolähetystä, jossa kehotettiin "tappamaan torakat" ja "katkomaan korkeat puut". Suomessa taas taistelivat "punikit" ja "lahtarit" eivätkä "ihmiset". Minkä tahansa vihasodan sairaat murhat tai jälkiselvittelyjen verikostot tapahtuvat ensisijaisesti vankileireillä ja taisteluiden ohella sotarikosten muodossa, ei ohjuksilla. Ydinaseiden käyttäminen sisällissodassa olisi käyttäjälleen itsetuhoista, sillä he menettäisivät sen mistä taistelevat.

Itsetuhoista olisi myös armeija, joka ei tiedä mitä sen kuuluisi tehdä. Ydinaseita ei tulla käyttämään kainalot hiessä. Tehokas armeija perustuu harjoitteluun ja varautumiseen. On hyvin epätodennäköistä, että ydinaseet jäisivät pois strategisesta suunnittelusta, ja siksi tilanteen yllättäessä ohjuksia ammuttaisiin päättömästi ympäri maailmaa pyrkien tuhota kaikki elävä. On epätodennäköistä, että ohjuksia edes ammuttaisiin ympäriinsä. Lähtökohtaisesti pienet ja suuret ydinohjukset on tarkoitettu yksittäisten strategisten kohteiden tuhoamiseksi. Kukaan ei hyödy Lapin tai Siperian korpien pommittamisesta, ja harva niitä vihaakaan. 

Ydinaseiden sijasta tulisi pelätä ihmistä, jonka loogisuuteen ei loppupeleissä voi luottaa. Kenenkään intresseihin ei kuulu maailman tuhoaminen, mutta ihmiset eivät välttämättä toimi intressien vallassa. Maailmaa tuhotaan tälläkin hetkellä ilmaston ja luonnon kautta, ja sen estäminen on yllättävän harvan ihmisen arkipäivän intressi. Ihminen on harrastanut systemaattisia kansanmurhia jo pitkän aikaa, ydinaseet ovat vain tehokas uutuus ihmisen epäluotettavassa asearsenaalissa. Kaiken järjen mukaan me emme tapa itseämme ydinaseilla, mutta en tiedä onko täällä koskaan järkeä ollutkaan.