Vuosikymmenen vaihdos toi muutoksen mukanaan Puolustusvoimiin
Kirjoittaja pohtii, kuinka uusi vuosikymmen on otettu vastaan edistyksen ajanjaksona myös Puolustusvoimissa.
Kun aloitin palvelukseni, olin kuullut, kuinka Puolustusvoimat on organisaatio, joka ei koskaan muutu. Väite ei ole täysin tuulesta temmattu, sillä tarinat palvelusajoista sisältävät vuosikymmenten vaihtuessa vastaavanlaisia elementtejä hyvässä ja pahassa, kokemuksina kuin myös konkreettisina asioina.
Kuluva vuosi 2020 on tuonut mukanaan muutoksen tuulia asevelvollisten arkipäivään merkittävällä tavalla suunnitellusti, mutta myös täysin yllättäen poikkeusolojen ja järjestelyiden muodossa.
Oleellisin, koko palvelusaikaani koskeva muutos oli Koulutus2020-ohjelman lanseeraaminen varusmieskoulutuksessa ympäri maan. Omat varusmiesjohtajani alokasjaksolla kuin palveluksen edetessä aina kesäkuun 18. päivään saakka olivat viimeinen saapumiserä, joiden koulutus ei vastannut uutta mallia.
Tämän vuoden tammikuun saapumiserän varusmiesjohtajat yhdessä heinäkuussa saapuvien varusmiesten kanssa muodostavat ensi kertaa kokonaisuuden, joka noudattaa samaa koulutusmallia molempien saapumiserien palveluksen ensimmäisestä päivästä kotiutumiseen saakka.
Ensimmäinen konkreettinen merkki muutoksesta oli jo palvelukseni ensimmäisellä viikolla, kun kuittasimme omat henkilökohtaiset työvälineemme, uudistetut RK62-kiväärit. Aseiden mukautuvat teleskooppiperät eivät olleet ainoa asia, mikä erotti meidät vanhemmasta saapumiserästä, mutta kenties yksi harvoista asioista, mitä verraten olimme heitä edistyksellisempiä.
Heti alkupäivinä kokoon parsittu M05-mallinen taisteluliivi, tuttavallisemmin tetsari sekä alle puettava sirpaleliivi tuntuivat alokkaan harteilla raskailta, vaikka niiden kanssa ei varsinaisia urheilusuorituksia ehdittykään toteuttaa. Kahden liivin kokonaisuuden korvasi kevyt ja uudenkarhea M17-luotisuojaliivi, joka kevensi fyysisen ja henkisen taakan harteiltamme. Käytännöllinen ja mukautuva tetsari on eittämättä yksi parhaista uudistuksista, mitä jalkaväen tehtävissä palvelevien varusmiesten koulutukseen on tuotu vuosiin.
Muutoksia pohtiessa yksi suurimmista käyntiin pyörähtäneistä projekteista on yhteistupakokeiluiden aloittaminen ja niiden vaiheittainen käyttöönotto yhä suuremmassa mittakaavassa. Naisten ja miesten yhteistuvat ovat osoitus siitä, miten voimme kehittää asevelvollisuusjärjestelmämme tasa-arvoisuutta rauhassa ja kiirehtimättä.
Yhteismajoituksen tärkeimpinä tavoitteina on ensisijaisesti pyrkiä parantamaan muodostettavien sodan ajan joukkojen ryhmädynamiikkaa joukkokoheesion sekä tiedonkulun parantamisen tavoin. Kaikki asevelvolliset henkilöt sukupuolesta tai muista henkilökohtaisista syistä riippumatta ovat oikeutettuja samanlaiseen koulutukseen ja kohteluun. Mahdollisuus majoittua samoihin tiloihin poistaa ongelmia, joista vapaaehtoiseen asepalvelukseen hakeutuneet ovat voineet kärsiä aiemmin vain ja ainoastaan sukupuolensa vuoksi.
Muutos vaatii mukanansa aina myös vastuuta ja kykyä mukautua uusiin toiminta- ja ajatusmalleihin. Mikäli henkilö, joukko tai organisaatio ole valmis mukautumaan muutokseen, etenee kehityksen voittokulku jarruvalot palaen, kunnes kaikki ovat valmiita painamaan yhdessä kaasua. Jossain vaiheessa muutoksen tarve kasvaa siihen pisteeseen, että mukautumiskyvyttömien on parempi hypätä pois kyydistä, kuin jatkaa sen hidastamista.
