Volvon takapenkki on kenraaleille tuttu
Useimmiten puolustusvoimien johdolle kyydit tarjoaa sotilaspoliisin kuljettama musta Volvo S80. Mitä ruotsalainen lippulaiva pitää sisällään?
Kenraali on lähdössä Helsingin keskustasta, Pääesikunnasta työmatkalle Tuusulaan. Hienostuneesti lipuen pihaan saapuu tumma Volvo, jonka kuljettaja avaa kyytiä odottavalle oven, ja tekee ilmoituksen; puhuttelu, kuljettajan arvo ja nimi, sekä auton rekisterinumero. Työpäivä alkaa tutulta nahkapenkiltä.
Puolustusvoimien johdon virka-autojen täytyy olla edustuskelpoisia. Tämän takia ne on hankittu leasingsopimuksella kolmeksi vuodeksi kerrallaan, minkä jälkeen autot päivitetään uusiin. Hyväkuntoinen auto voi saada vielä 365 ylimääräistä palveluspäivää ennen reserviin siirtymistä. Volvo-merkki ei ole kuitenkaan kiveen kirjoitettu, vaan uusien menopelien hankinta toteutetaan aina automerkkejä kilpailuttamalla.
Kaartin jääkärirykmentissä työskentelevä kunnossapitomestari, ylikersantti Juho Mattila kertoo, että edustusautojen hankinnassa asetetaan autolle tietyt kriteerit, jotka sen pitää täyttää. Jäljelle jäävistä vaihtoehdoista edullisin auto valitaan. Merkillä ei ole niin väliä.
– Ainakin nahkapenkit ja ilmastointi täytyy olla. Nykyautoissa kuitenkin on jo valmiiksi hyvät varusteet, esimerkiksi kosketusnäyttö ja navigointi. Eivät ne mitään karvalakkimalleja ole, Mattila täsmentää.
Mattila kertoo Volvon pärjänneen ainakin viimeisen kuuden vuoden aikana kilpailutuksessa parhaiten. Virka-autojen tallista löytyy kuitenkin Volvo S80:n lisäksi myös Ford Mondeo. Volvon kyytiin oikeuttaa arvomerkkilaatassa oleva leijona. Ruusuisella laatalla pääsee Mondeon kyytiin.
– Volvot ovat pääsääntöisesti kenraalikunnalle, mutta kenraalin arvosta alaspäin myös ajoneuvo vaimenee, Mattila huomauttaa.
Mikäli edustusautot pääsevät loppumaan, usein on vuokrattu myös BMW:n 5-sarjan edustusautoja. Ne ovat yhtä hyvin varusteltuja kuin ruotsalainen kansanauto – Suomen lipun telinettä myöten.
Kaartinjääkäri Daniel Honni on edustusautonkuljettaja, ja tuore näky ratin takana. Hän on kuitenkin ehtinyt jo ajamaan useammilla puolustusvoimien käytössä olevilla autoilla.
– Volvolla on ollut hyvä ajaa. En tiedä minkä takia juuri everstejä kuljetetaan Mondeolla. Se on myös hyvä auto vaikkakin manuaalivaihteinen, Honni huomauttaa.
Pääosin hänet löytää kuitenkin Volvon puikoista. Honni huomauttaa, että kaikki S80-malliset edustusautot eivät ole samanlaisia: tehoversioita on kahta erilaista ja tehokkaampi malli tuo mukanaan lisäherkkuja ajotietokoneeseen.
– Volvoja löytyy D2- ja D4 -moottoreilla. D4 lähtee nopeammin liikkeelle, ja tässä on myös navigaattori, jota D2-mallissa ei ole, Honni kuvailee tällä hetkellä ajossa olevaa autoaan.
Puolustusvoimien edustusautot ovat liikenteessä varsin huomaamattomia. Tummennukset kuitenkin puuttuvat, joten harmaapukuisesta takapenkkiläisestä voi päätellä että edessä ei ole tavallinen perhevolvo. Tarkkasilmäiset voivat myös huomata auton etuosassa kummassakin lokasuojassa pienet tatit. Niihin kiinnitetään Suomen liput silloin, kun tarve tulee.
– Esimerkiksi itsenäisyyspäivän vastaanoton vieraita kuljetettaessa autoihin kiinnitetään Suomen liput, Honni täydentää.
Viime kesänä palvelukseen astunut kuljettaja oudoksuu, että autoissa ei ole tummennettuja laseja. Takapenkkiläisen yksityisyyden turvaamista voisi edustusautolta odottaa.
Pisimmät reissut Volvolla kaartinjääkäri Honni on tehnyt Hankoon ja takaisin. Hän kuitenkin tunnustaa, että pisimmät ajot eivät ole osuneet hänen kohdalleen.
– Muilta olen kuullut, että vuorokaudessa ajoa on ollut jopa 600–700 kilometriä.
Ylikersantti Mattila laskee, että ajoja on päivässä noin 20 kappaletta ja suunnilleen saman verran on myös sotilaspoliisikuljettajia. Sama kuljettaja voi kuitenkin ajaa useamman ajon päivän aikana.
Puolustusvoimien ajopäiväkirjat sekä ajojärjestelijät takaavat, ettei tietylle kuljettajalle tule päivässä liikaa kuljetuskeikkoja – se lisää kuljettajan väsymystä ja onnettomuusriskiä. Täten puolustusvoimien kuljettajien kyyti onw ja pysyy turvallisena.