"Venäjällä ei ymmärretä, miksi Viro haluaa olla vapaa" – Virolaiset kadetit tulivat opiskelemaan Suomeen uudelleenherätetyn yhteistyöprojektin siivin

Kadetit ovat otettu hyvin vastaan opiskelijayhteisöön ja pitävät suomalaisen yhteiskunnan ilmapiiristä.

Lumi tyrskyää Vuosangan harjoitusalueella Kuhmossa, kun kadetit harjoittelevat ammuntaa ja selviytymistä sydäntalven metsissä. Kahdelle kadetille pahimman haasteen tuottaa kuitenkin jokin aivan muu kuin pakkanen.

– Sukset olivat suurin vihollinen, mutta lopussa ilman niitä ei olisi pärjännyt, kadetti Karl-Marten Kütt kertoo harjoituksesta.

20-vuotias Kütt ja vuosikurssitoverinsa Oliver Metsar-Villakov, 21, ovat tällä hetkellä kadettikoulun ainoat virolaiset opiskelijat. Kummatkin ovat pitäneet Suomessa opiskelusta, jonka aloittivat syksyllä.

Miehet tulivat opiskelemaan Maanpuolustuskorkeakouluun osana Suomen ja Viron puolustusvoimien yhteistyöprojektia, joka on nyt herätetty eloon 20 vuoden jälkeen. Kumpikaan ei puhunut aluksi sanaakaan suomea, joten opiskelu oli raskasta.

– Hakuprosessissa minulta kysyttiin, osaanko suomea. Vastasin, että en, mutta voin opetella! Kütt lohkaisee.

Nyt puolen vuoden jälkeen suomen kieltä sujuvasti puhuvat kadetit kertovat, kuinka kieli oli pakko oppia myös oman turvallisuuden kannalta. Taistelutilanteessa pitää tietää, milloin käsky tarkoittaa etenemistä tai tukemista.

Samalla he ovat tykästyneet suomalaiseen kulttuuriin. Metsar-Villakov ja Kütt sanovat, että opiskeluelämä on välillä villiä, mutta iloitsevat siitä, kuinka avoimia ja ystävällisiä suomalaiset ovat.

– Helsinki on kaunis kaupunki. Ja ihmiset täällä ovat rehellisiä, Kütt tiivistää.

Kadettitoverit ovat heille suuri voimavara. Aikoina, jolloin kaipaa takaisin kotiin, kaverit ovat pitämässä seuraa. Lenkkeily ja urheilu yhdessä on kadeteille mieluisaa ajanvietettä.

Heidät on otettu hyvin vastaan, ja he tuntevat kuuluvansa kadettikurssin joukkoon. Muun muassa kielenopiskeluun on saatu apua muilta kadeteilta, MPKK:n henkilökunnalta ja Viron puolustusvoimilta olevan olleen mittavaa.

Historiallista ja strategista yhteistyötä

Kumpikin kadetti pitää Venäjän uhkaa erittäin todellisena.

– Venäjällä ei ymmärretä, miksi Viro haluaa olla vapaa, Metsar-Villakov avaa.

Kadetti Kütt kertoo esimerkkinä, kuinka Venäjän varjolaivastoon kuuluva Eagle S katkaisi Estlink 2 -merikaapelin. Teko aiheutti konkreettista haittaa, mutta siihen liittyi myös symboliikkaa. Estlink-yhteydet ovat hänen mukaansa selkeä osoitus Viron vahvoista yhteyksistä ja sitoutumisesta länteen.

Vaikka tärkeintä on pystyä puolustamaan omaa maaperää, molemmat näkevät Suomenlahden ylittävän yhteistyön tärkeänä jo kulttuurisista ja historiallisista syistä.

– Viron vapaussodassa olivat mukana suomalaiset Pohjan Pojat, ja virolaiset Suomen-pojat Suomen jatkosodassa – molemmissa sodissa oli noin 3 000 vapaaehtoista kummaltakin puolelta, Metsar-Villakov sanoo.

Küttin mukaan erot eivät näy suurissa linjauksissa vaan arjen toiminnassa – siinä, miten yksiköt koulutetaan ja miten ne toteuttavat tehtäviään. Se on hänen mukaansa luonnollista, sillä maasto- ja sääolosuhteet ovat erilaiset.

Kütt pitää hienona, että hän voi olla osa Viron ja Suomen maanpuolustuksellisen yhteistyön rakentamista.

Metsar-Villakov lisää, että MPKK:n kursseilla puhutaan paljon kansainvälisestä yhteistyöstä, mutta Suomessa ei välttämättä laajemmin nähdä, kuinka tärkeä Viron itsenäisyys on Suomelle strategisessa mielessä.

– Jos Venäjä valtaa Viron, sieltä saa vaikutettua todella hyvin Helsinkiin ja Suomen etelärannikolle.

Maanpuolustushenki nousussa Virossa

Kütt ja Metsar-Villakov hakeutuivat kadettikouluun vahvasta maanpuolustustahdosta.

Kütt kertoo, että aikanaan Noored Kotkad -nuorisojärjestön upseerit inspiroivat hänet hakeutumaan johtajan uralle.

Metsar-Villakov kertoo Ukrainan sodan alun olevan suurin yksittäinen syy sotilasuralle lähtemiseen.

– En halua, että se mitä tapahtuu Ukrainassa, tulisi Viroon, Metsar-Villakov sanoo.

Kadetit tuntevat hyvin Suomen ja Viron yhteistyön historiaa, sillä molempien harrastuksiin kuuluu lukeminen. Kuva: Sol Martin Jõemaa

Varsinaisesta upseerisuvusta ei kumpikaan tule, vaikka Kütt kertoo oppineensa kadettikoulun aikana, että hänen sukulaisensa suorassa polvessa oli vuosien 1918–20 vapaussodan aikana korkea upseeri Viron joukoissa.

Metsar-Villakov kertoo arvostavansa Suomen kadettikoulun pitkiä perinteitä, joita ei Virossa ole kerennyt muodostumaan.

Neuvostoliiton miehitys oli suuri tragedia, joka edelleen yli 30 vuotta jälkeenpäin luo jakolinjoja virolaisessa yhteiskunnassa. Kadetit kertovat, että se on yksi syy, miksi maanpuolustustahto ei ole yhtä vahvasti nähtävissä Virossa kuin Suomessa.

Krimin valtaus ja myöhemmin Ukrainan sota ovat kuitenkin vaikuttaneet tilanteeseen merkittävästi. Kun sodan uhka palasi, yhteiskunnasta on tullut heidän mukaansa yhtenäisempi.

– Leipä voi maksaa kaupassa vähän enemmän, koska puolustusmenoja nostetaan, mutta ihmiset hyväksyvät sen, Kütt sanoo.

Suurvaltojen tahraama historia

Opiskelu ja harjoitukset vievät kadeteilta suurimman osan ajasta. Aikaa omille harrastuksille on tavalla tai toisella järjestettävä.

Kütt kertoo lenkkeilevänsä vapaa-ajalla sekä nauttivansa MPKK:n tarjoamista liikuntamahdollisuuksista, kuten uimahallista. Hän pitää myös kitaran ja rumpujen soittamisesta.

Musisointi on myös Metsar-Villakoville mieluista, mikä on vienyt hänet kadettikuoroon laulamaan. Kuoro esimerkiksi lauloi joulukuussa Suomen itsenäisyyspäivänä, josta päällimmäiseksi jäi mieleen Veteraanin iltahuuto.

Molemmat viettävät paljon aikaa MPKK:n Santahamina-talon kirjastossa. Küttia kiinnostaa johtajuutta käsittelevä kirjallisuus, kun taas Metsar-Villakov viihtyy historian parissa.

Erityisesti Metsar-Villakovia kiinnostavat Viron sotasankarit, joista Viron kansalla on ristiriitaisia tunteita.

Miehittäjät idästä ja lännestä ovat hyväksikäyttäneet virolaisia pitkään. Häntä harmittaa, että Neuvostoliitto sensuroi ja vähätteli vuosikymmenten ajan Viron historiaa.

– Kaikki suomalaiset tietävät Mannerheimin, mutta harva virolainen tietää Alfons Rebanen, Metsar-Villakov kertoo.

Alfons Rebasen toiminta Viron vapauden puolesta jää helposti taka-alalle, koska olosuhteiden pakosta hänen oli taisteltava natsi-Saksan armeijassa. Hän muun muassa komensi joukkoja merkittävässä Narvan taistelussa. Hänelle myönnettiin palveluksestaan Rautaristin ritariristi tammenlehvillä.

Kadetit arvostavat Viron itsenäisyyttä, mutta harmittelevat, että se tavataan muistaa vain 24. helmikuuta, kun sen pitäisi olla ilon aihe ympäri vuotta. Itsenäisellä Virolla on takanaan jo 108 vuoden historia – ja sitä he ovat valmiita puolustamaan.