Virkakoira on rehellinen ja luotettava

RAJAKOIRA haistaa rajan yli luvattomasti kulkeneen henkilön pitkänkin ajan päästä, ja lähtee jäljestämään kohdetta. Mitä enemmän aikaa jäljen jättämisestä on, sitä epätodennäköisemmäksi tekijän kiinni saaminen on, vanhempi rajavartija Jussi Martin kertoo.

– Koira haistaa rajanylittäjän aina, eikä ylittäjä jää epäselväksi. Jos jälki on 12 tai 24 tuntia vanha, ei jäljen aiheuttajaa aina sieltä jäljen päästä kuitenkaan löydy.

Martin on rajavartija ja koiranohjaaja Raja-Joosepin raja-asemalla Lapissa. Hänellä on ohjattavanaan viisivuotias narttu saksanpaimenkoira, Cara, kennelnimeltään Golda Will Bailey.

– Cara on ensimmäinen virkakoirani. Se on aika perusvarma ja nopea oppimaan. Sen luonne ei ole mikään räjähtävä tai räiskyvä, ja kaiken lisäksi Cara on mukava kotikoira.

 

CARA tuli Martinille vuonna 2011 seitsemän viikon ikäisenä. Koulutus alkoi välittömästi ja se kestää läpi koko koiran elämän.

– Koira lähtee ensimmäistä kertaa kentälle ihan pentuna, tällä tavalla koira totutetaan työympäristöön alusta asti. Työpaikka on sitten niin kuin koiran toinen koti.

Rajavalvontakoiran tärkein tehtävä on valvoa rajaa ja jäljestää ihmistä. Siksi koulutuksen tavoitteena on tehdä ihmisen jäljestäminen koiralle tärkeäksi.

– Eniten aikaa koulutuksessa käytetään jäljen etsimiseen, ilmaisemisen harjoitteluun ja jäljen ajamiseen. Tarkoitus on saada jäljen merkitys koiralle suureksi, ja samalla saada se tykkäämään siitä touhusta. Aluksi koiraa opetetaan ruoan ja leikin kautta, ja se muuttuu yhä vaativammaksi koiran kehittyessä.

Koiralle tehdään 1,5–3 vuoden iässä tasotesti.

– Testin jälkeen siitä tulee virkakoira ja sitä voi käyttää niin sanotusti oikeissa tilanteissa.

PALVELUSARKI rajavalvontakoiralla kuluu hyvin paljon ohjaajansa mukana, Martin kertoo.

– Töissä koira on käytännössä koko ajan matkassa. Sen päätehtävä on rajan tarkastaminen ohjaajan kanssa, ja sieltä sitten rajalta löytää mahdollisia ihmisten ylitysjälkiä.

Jokaiselle työpäivälle määritellään tietty rajaosuus tarkastettavaksi. Kävelty matka on Martinin mukaan tarkoituksella epäsäännöllinen kuten yhdestä kilometristä kymmeneen kilometriin.

– Rajaosuus tarkastetaan, ja jos jotain löytyy niin aletaan toimenpiteisiin aiheuttajan selvittämiseksi ja löytämiseksi.

Martinin työhön kuuluu myös normaalia partiointia ilman koiraa erityisesti talvella, sillä lumi hankaloittaa kulkemista ja jäljen havaitsee myös ihminen silmällä.

– Caralla on koulutus huumeiden etsintää, joten teemme ympäri vuoden raja-asemalla tarkastuksia ja etsitään huumeita, mutta erityisen paljon talvella, Martin avaa työtään.

– Saatamme myös antaa virka-apua muille viranomaisille, kuten tullille, puolustusvoimille ja poliisille. Teemme muun muassa huume-etsintöjä, tapahtumapaikkatutkintaa, jäljestystä ja kadonneiden ihmisten etsintää.

 

TYÖKAVERINA koira on Martinin mukaan luotettava ja rehellinen.

– Eihän sen luotettavampaa olekaan kuin koira. Koira on aina rehellinen, ja jos jotain epäonnistumisia tulee, niin ei voi syyttää muita kuin itseään. Koira tekee, sitä mihin sitä on koulutettu, ja jos se tekee jotain väärin, niin koulutuksessa on epäonnistuttu.

Martinin mielestä koiranohjaajan työ eroaa normaalin rajavartijan työstä muutamalla seikalla. Koiralla on vahva ote ja sen mukaan mennään.

– Lisäksi työ on vähän itsenäisempää kuin koirattoman rajavartija elämä, sillä koiran kanssa partioidessa vain ohjaaja tuntee koiran, joten koiranohjaaja tekee päätöksiä itsenäisesti yrittäen lukea koiraa ja tehdä oikeita ratkaisuja kentällä sen perusteella.

 

MARTININ MUKAAN koira nauttii työnteosta, ja hän on oppinut tulkitsemaan koiraansa.

– Ei se ainakaan tähän päivään mennessä ole sanonut, etteikö tykkäisi, Martin naurahtaa.

– Tai eihän se sille ole työntekoa, vaan leikkiä oikeastaan. Pennusta asti se on ollut mukavaa tekemistä. Häntä heiluu ja tuntuu, ettei nahoissa pysytä kun lähdetään hommiin.

Vapaa-aika kuluu mukana perheen arjessa. Martinin vaimon lisäksi perheeseen kuuluvat kaksi lasta, sekä kaksi siviilikoiraa.

– Kotona koira on kuin normaali kotikoira. Se on mukana arjessa, mutta totta kai kotonakin vapaalla joutuu koiraa kouluttamaan. Koiramiehen elämä on vähän sellaista, että joutuu vapaa-aikaakin siihen uhraamaan.

Miten Cara tulee toimeen kotona muiden koirien kanssa?

– Ei ole minkäänlaisia riitoja muiden koirien kanssa. Kyllä meidän Cara on sellainen päällikkö, ja muut sitten nöyristelevät. Ei ole suinkaan riitaa.

Herätyskellon soidessa koiran häntä heiluu ja mieli on aina iloinen.

– Aamulla jos itellä vähän väsyttää, koiran into saattaa vähän tarttua. Aina ollaan iloisena lähdössä, eikä ikinä ole koiralla pää painuksissa.