Viittomakieltä, viihdettä ja musiikkia

Miguel Peltomaa saapuu haastatteluun hymyillen lämpimästi. Viime aikojen mediapyöritys ja Uuden Musiikin Kilpailu eivät näytä vieneen nuoren miehen voimia. Juuri Espanjan lomalta palannut artisti kertoo, että aikaisemmin päivällä on ehditty jo suunnitella tulevia kuvioita viittomakielisen mediasisällön saralla. Vaikka viikot ovat olleet kiireisiä, se ei Peltomaata ole haitannut.

– Olen tosi iloinen siitä, että moni on halunnut tehdä haastatteluja ja yhteistöitä. On ollut tosi siistiä päästä viemään viittomakieltä eteenpäin, Peltomaa kertoo.

Peltomaa on tuttu muun muassa viittomakielisestä Pikku Kakkosesta ja Yle Kioskista. Viimeistään tämän vuoden Uuden Musiikin Kilpailu räjäytti hänet ihmisten tietoisuuteen, kun  kilpailua oli ensimmäistä kertaa mahdollista seurata suomalaisella viittomakielellä. Peltomaan energiset ja visuaalisesti näyttävät viittomakieliset versiot  kilpailun kappaleista ihastuttivat sosiaalisessa mediassa ja Uuden Musiikin Kilpailun suorassa lähetyksessä.

– UMK:n jälkeen sosiaalinen media täyttyi viesteistä ja kehuista. En tiennyt mitä ajatella tai sanoa, kun olin jotenkin niin otettu niistä kehuista, Peltomaa kuvailee tunnelmiaan Uuden Musiikin Kilpailun jälkeen.

Kappaleiden kääntäminen viittomakielelle ei ollut Peltomaalle suinkaan uusi aluevaltaus. Hän on viittonut biisejä nuoresta asti ja ollut mukana Käet ylös! -projektissa, jossa hän käänsi Elina Kynsijärven runoista tehtyjä kappaleita viittomakielelle ja esiintyi ympäri Suomea.

Käet ylös! -projekti veikin hänet lopulta tekemään viittomakielistä Pikku Kakkosta, jota on esitetty vasta parin vuoden ajan. Peltomaa teki Käet ylös! -projektissa viittomakielisiä katurunoja yhdessä Pikku Kakkosen tekijöiden kanssa ja muutaman vuoden päästä he kysyivät Peltomaalta, kiinnostaisiko häntä lähteä tekemään viittomakielistä Pikku Kakkosta Ylelle.

– Olin että tottakai! Peltomaa huudahtaa.

Peltomaa kertoo, että viittomakielisen Pikku Kakkosen tekeminen oli iso juttu, sillä viittomakielisille ei ole ollut tarjolla kovinkaan paljon viihteellisiä ohjelmia ja viittomakieliset ovat jääneet paitsi monista kollektiivisista ilmiöistä.

– Uskaltaisin väittää, että kenet tahansa pysäyttää kadulla, kaikilla on joku muisto Pikku Kakkosesta. Viittomakieliset ovat jääneet osittain sen ulkopuolelle.

Hänelle onkin jäänyt erityisesti mieleen ensimmäinen kerta, kun hän asteli Pikku Kakkosen studiolle.

– Kun olen itsekin katsonut pienenä Pikku Kakkosta, niin olin että vau, tämä on se mesta ja täällä se taika tapahtuu.

Rumpuja ja teatteriesityksiä Jyväskylässä

Jyväskylässä kasvanut Peltomaa kertoo olleensa aina esiintyjä, vaikka ei välttämättä tajunnut sitä itse lapsena. Esiintyminen on ollut aina mukavaa, vaikka Peltomaa kertookin olleensa lapsena ujo.
– Muistan, että vanhemmat ovat katsoneet sohvalla, kun olen pitänyt heille konsertteja ja teatteriesityksiä, Peltomaa muistelee.

Perhe onkin ollut aina musikaalinen ja kulttuurista kiinnostunut, joten Peltomaa on saanut kotoa kannustusta musiikki- ja kulttuuriharrastusten suhteen. Peltomaa harrasti rumpujen soittoa ja kotoa löytyi musiikkihuone, jossa hän vietti paljon aikaa erilaisten soitinten parissa.

– Rumpujen soitto on nyt kieltämättä vähän jäänyt, mutta aina kun näen rummut, kyllä mä lähden paukuttelemaan, Peltomaa paljastaa.

Rakkaus musiikkiin on jatkunut tähän päivään asti, ja Peltomaa on iloinen, että on voinut yhdistää kaksi hänelle tärkeää asiaa: viittomakielen ja musiikin.

Musiikin lisäksi Jyväskylä tarjosi hyvät puitteet liikunnalle, joka on Peltomaalle myös tärkeää. Pyörällä pääsi Jyväskylässä nopeasti paikasta toiseen. Sitä hän ikävöi asuessaan nykyään pääkaupunkiseudulla.

– Jyväskylä oli tosi hyvä paikka kasvaa. Siellä oli tosi rauhallista ja asuimme vähän syrjemmässä keskustasta. Oli paljon luontoa ja hyvät kaverit pihapiirissä.

Kuuro Miguel Peltomaa kuulee sisäkorvaistutteen avulla. Kaksikielisenä hän käyttää sekä puhuttua suomea että suomalaista viittomakieltä. Kuva: Olli Nurminen

Kahden viikon käännöstyö

Peltomaan mukaan Yle on lisännyt viittomakielistä tarjontaa mediasisällöissä ja hän arvelee viittomakielisen Uuden Musiikin Kilpailun olleen osa sitä.

Peltomaan mukaan viittomakielen asema on parantunut mediassa, vaikka edelleen saavutettavuutta tarvitaan lisää. Hän on myös iloinen, että on voinut itse olla mukana edistämässä viittomakielen asemaa mediassa.

Uuden Musiikin Kilpailun kappaleiden kääntäminen suomalaiselle viittomakielelle oli Peltomaan mukaan pitkä prosessi, mitä moni ei tule ajatelleeksi.

– Siinä menee yllättävän pitkään. Aluksi kuuntelin niitä biisejä ihan älyttömästi ja mietin, mistä lyriikat kertovat. Luin myös artistien kirjoittamia tekstejä, joissa he kertoivat, mitä haluavat biisillä sanoa.

Sitten oli aika istua tietokoneen ääreen kääntämään itse tekstiä. Peltomaa kertoo, että se oli oikeastaan hänen lempivaiheensa koko prosessissa.

– Viittomakielessä on oma sanajärjestyksensä, murteet ja slangi. Se on tosi kivaa, kun pääsee leikkimään kielellä.

Kun biisit oli käännetty, Peltomaa kokeili ja harjoitteli niitä peilin edessä. On tärkeää, että biisi ja viittomakielinen versio ovat samassa rytmissä keskenään. Noin kaksi viikkoa käännöstyön aloituksesta biisi oli valmis.

Peltomaa kertoo, että rakastui jokaiseen Uuden Musiikin Kilpailun biisiin käännösprosessin aikana, mutta voittajakappale Käärijän Cha cha cha oli erityisen hauska kääntää.

– Se oli uusi, freesi ja erilainen biisi. Sitä oli tosi kiva lähteä tekemään. Ja olihan siinä Cha cha chan ympärillä aikamoinen hype, että vähän pystyi veikkaamaan, että se olisi ainakin kärkisijoilla, Peltomaa kertoo.

Jos Peltomaata pyydettäisiin Euroviisuihin esiintymään Käärijän kanssa, hän tekisi uuden käännöksen Cha cha cha:sta, jotta mahdollisimman moni ymmärtäisi biisin.

– Olisihan se siistiä! Tekisin uuden käännöksen kansainvälisellä viittomakielellä. Kansainvälistä viittomakieltä ymmärtävät ihmiset ympäri maailman.

Laajan ihmisryhmän äänitorvi

Peltomaa pitää viittomakielen näkyvyyttä isoissa tv-produktioissa arvokkaana. Uuden Musiikin Kilpailun ”haippi” alkaa jo tammikuussa, kun kilpailukappaleet julkaistaan. Nyt viittomakieliset ovat päässeet tähän mukaan.

Peltomaa kertoo, että viittomakielinen Uuden Musiikin Kilpailu poiki paljon hyvää ja kannustavaa palautetta viittomakieliseltä yhteisöltä, mutta myös kehityskohteita tulevia vuosia ajatellen.

– Uuden Musiikin Kilpailua tehtiin ensimmäistä kertaa viittomakielellä, niin olihan siinä kehityskohteita, joita ensi vuonna aletaan parantamaan. Niitä tuli viittomakielisiltä jonkin verran, mutta otan palautteen ilolla vastaan. On tärkeää, että palautetta tulee.

Yksi kehityskohteista oli esimerkiksi se, että Peltomaa viittoi kaiken lähetyksessä yksin. Hän vertaa sitä siihen, jos lähetyksen juontanut Samu Haber olisi juontojen lisäksi laulanut kaikki kappaleet ja tehnyt välispiikit.

– Kyllähän se kävi raskaaksi heilua ja pomppia siellä kaksi tuntia, Peltomaa myöntää.

Suomalaisessa mediassa ei näy kovinkaan paljon viittomakielisiä esiintyjiä. Peltomaa toivoo näkevänsä tulevaisuudessa monia erilaisia viittomakielisiä mediapersoonia, jotta mahdollisimman moni näkökulma tulisi huomioitua. Kaksikielinen Peltomaa tuskaileekin välillä, miten voi parhaiten edustaa niin laajaa ryhmää.

– En pysty edustamaan ihan jokaista. Toivon, että tulevaisuudessa enemmän ääniä pääsisi esille, koska siinä yhteisössä on tosi erilaisia tarinoita. Mutta olen tosi kiitollinen, että olen saanut tällaisen mahdollisuuden ja saan toimia äänitorvena ihmisryhmälle, joka on vähän jäänyt.

Visuaalisena kielenä viittomakieli tarjoaa mahdollisuuden leikkiä kielellä ja ilmaista asioita sellaisella tavalla, mikä puhutulla kielellä ei ole mahdollista. Hän kertookin nauttivansa eniten viittomakielisten ohjelmien tekemisestä.

– Puhekielellä pitää selittää, että tuo ihminen käveli kömpelösti ja nilkutti. Viittomakielellä tuon kaiken voi kertoa yhdellä käden liikkeellä. Se tuo vapautta ilmaista asioita. Puhutulla kielellä tuon kertomiseen menisi kauan, Peltomaa havainnollistaa.

Viittomakielen lisäksi Peltomaa nauttii erityisesti siitä, kun onnistuu piristämään jonkun päivää esimerkiksi sketsivideoillaan. Katsojien lisäksi Yle Kioskin videoiden tekeminen tuo iloa tekijätiimille.

– Se on tosi hauskaa! Me nauramme paljon ja välillä joudumme ottamaan ottoja uudestaan, kun nauratta. Meillä on upea työyhteisö, Peltomaa kehuu.

Vapaalla Peltomaa nauttii ruuanlaitosta. Hänen bravuurinsa on kolumbialainen vuohenjuustosalaatti, jota moni ei ole maistanut ennen. Kuva: Olli Nurminen

Unelmia ja lenkkipolkuja

Nyt kun Uuden Musiikin Kilpailuun liittyvä työ ja kiireinen alkuvuosi alkavat olla takana, Peltomaa voi suunnata katseensa kohti kevättä ja tulevaa kesää. Pitkille juoksulenkeille löytyy taas aikaa. Pitkän matkan juoksu onkin Peltomaalle tärkeä henkireikä.

– Ajattelin nauttia kesällä urheilusta. Juoksu on sellainen henkireikä, että en ole halunnutkaan tehdä siitä kilpaurheilua. Kunhan vain nauttii, Peltomaa kuvailee.

Urheilun lisäksi hän odottaa kesältä erityisesti ystävien näkemistä, grilli-iltoja ja haaveilee muutosta Vantaalta Helsinkiin, lähemmäs merta.

Perhe ja ystävät ovat Peltomaalle tärkeitä ja hänelle on tärkeää, että läheisillä on hyvä olla.

– Omassa lähipiirissäni on tosi ihania tyyppejä, jotka kohtaavat ihmiset lämmöllä ja ovat läsnä. Ihailen sitä tosi paljon ja pidän sellaisia ihmisiä tietynlaisina esikuvina.

Peltomaa saa inspiraatiota ihmisistä, jotka uskovat itseensä ja unelmaansa, ja menevät sitä kohti määrätietoisesti.

– Ei tarvitse edes olla mikään julkisuuden henkilö. Se voi olla vaikka oma frendi, jolla on unelma. On tosi siistiä seurailla ja olla tsemppaamassa, kun hän menee unelmaansa kohti.

Mistä Miguel Peltomaa itse unelmoi?

– Minulla on unelmana, että saisin mahdollisimman pitkään viihdyttää ihmisiä ja tehdä mediasisältöjä. Tässä paikassa elämässä on tosi hyvä olla, kun on antanut itselleen luvan tehdä omaa juttuaan ja nauttia siitä. Kunhan jatkossa pääsee tekemään tätä samaa hommaa.