.jpg/7f5e659c-f4eb-300a-84fe-20de76d91b1e?t=1695918748276)
Viileä ilma, pehmeä maasto ja kova haaste
Suunnistuskisojen pohjana on yhteisöllisyys ja paikallisuus. Neljän pitkän koronataukovuoden jälkeen siviilit ja sotilaat ottivat toisistaan mittaa Laitikkalan kylän metsissä.
Suunnistuksen sotilaiden SM-kilpailut järjestettiin syyskuun viimeisellä viikolla, ensimmäistä kertaa neljään vuoteen. Koronavuosista huolimatta suunnistusyhteisö ei ole lannistunut, vaan kisaviikkoon sisältyi kaksi kilpailua ja kahdeksan sarjaa. Tiistaina kisattiin henkilökohtaisessa kilpailussa, keskiviikkona ja torstaina partiokoon kilpailussa. Sarjat jakautuivat sukupuolien, ikäluokkien sekä varusmiesten ja henkilökunnan välillä.
Kilpailussa oli mukana satakaksikymmentä suunnistajaa, ja heitä organisoimaan saapui neljäkymmentä toimitsijaa. Kisoja seuraamaan ilmestyi myös Laitikkalan kylän väkeä sekä Puolustusvoimien edustajia monista kilpailevista joukko-osastoista.
– Puolustusvoimien kilpailutoimintahan on Pääesikunnan johtamaa toimintaa. Maavoimien esikunta on aikoinaan antanut meille tehtäväksi järjestää suunnistuskilpailut, joten jo vuonna 2020 aloitimme tämän henkilökohtaisen sarjan valmistelut. Laitoimme vaikutusalueella oleville lähiseuduille kyselyä, että ketkä lähtisivät järjestämään kisan henkilökohtaista osuutta kanssamme, kertoo SM-kisojen tekninen johtaja Mika Hakala.
Hakala kertoo Panssariprikaatin saaneen lukuisia tarjouksia paikallisilta suunnistusseuroilta. Lopulta sopivimmaksi yhteistyökumppaniksi valikoitui Valkeakosken Haka.
Kartta käteen ja rynnäkkökivääri selkään
Partiosuunnistus eroaa henkilökohtaisesta osuudesta kolmella keskeisellä tavalla. Siinä on sekä yö- että päiväosuus, suunnistus tapahtuu neljän hengen joukkueissa, ja kullakin suunnistajalla on päällään maastopuku. Lisäksi suunnistajilla on selässään reppu ja rynnäkkökivääri.
– Partionjohtajan on tehtävä oikeat ratkaisut sen osalta, ketkä jakautuvat hakemaan mitkäkin rastit. Osallistuminen vaatii sen, että on varusmiespalvelus käytynä ja kuuluu Suomen reserviin. Priorisointi ja yhteistyö korostuvat hirmu paljon, huomioi Hakala.
Yöllä partion tulee jakaantua kahteen pienempään kahden hengen partioon. Näiden on partionjohtajan parhaaksi katsomalla tavalla tiedusteltava kolmekymmentä pimeään metsään ripoteltua rastia mahdollisimman nopeasti. Joukon on myös löydettävä takaisin kokoontumisrastille, sillä partio saa ylittää maaliviivan vain täydessä vahvuudessaan.
Päivällä partion tulee jakautua neljään yksilösuoritukseen. Joukon kokoonnuttua uudelleen, on edessä kahden kilometrin pikataival. Sen varrella odottaa sekä kranaatinheitto- että kivääriammuntarasti. Kustakin ohi heitetystä harjoituskranaatista sekä jokaisesta ohi ammutusta laukauksesta ja pystyyn jääneestä taulusta partio kärsii muutaman minuutin aikasakon.
– Partiokilpailun toimitsijat ovat meidän henkilökuntaa tai varusmiehiä. Hämeenlinnan Tarmon suunnistusjaosto vastaa meillä ratasuunnittelusta ja karttojen laatimisesta. Paikallisten ammattilaisten apua siis hyödynnetään, toteaa Hakala.
– Suunnistuksella on erittäin tärkeä rooli sotilaan perustaidoissa. On osattava paikasta A paikkaan B. Jos meidän joukko pitää siirtää jonnekin, ja pelissä ei ole suunnistustaitoa, suunnitelmat menevät mönkään isossa mittakaavassa, tuhahtaa Hakala.
Henkilökohtaisen kilpailun johtajan Timo Salosen mielestä on hienoa että Puolustusvoimat järjestävät paikallisten suunnistajien ja joukko-osastojen yhteisvoimin kilpailuja lajin harrastajille.
– Teimme Puolustusvoimille tarjouksen ja saimme nämä kisat järjestettäväksemme. Välittömästi tämän jälkeen lähdettiin päivittämään karttaa ja tietysti anottiin maanomistajilta luvat. Alueesta oli jo valmis kartta, mutta kartallahan tapahtuu jotakin kokoajan. Tämä kyseinen päivitettiin viimeksi kaksi päivää sitten. Sattui viime hetken hakkuu, Salonen naurahtaa.
Monta kymmentä vuotta suunnistusta harrastanut Salonen kertoo lähteneensä sekä tavoitteelliseen lajissa kilpailemiseen että suunnistustapahtumien organisointiin jo palvelusikäisenä.
Koronavuosien tauosta huolimatta Salosen into tapahtumaorganisaatioon ei ole sammunut.
– Tosi hieno juttu että pääsevät suunnistajatkin taas pitkästä aikaa mittelemään sotilasmestaruuksissa. Sotilassuunnistustapahtuma eroaa vain sillä, että edustetaan joukko-osastoja. Teknisesti kilpailut ovat hyvin samanlaiset. Loppuviikon partiosuunnistus on sitten toisenlaista. Se on ihan Puolustusvoimien oma laji.
Paikallisena suunnistustoimminnan ylläpitäjänä Salonen toivoo että vastaavanlaiset tapahtumat kannustavat nuoria ja vanhoja ympäri maan pistämään lajin kokeiluun, vaikkapa paikallisilla iltarasteillaan.
– On hienoa että Puolustusvoimat järjestävää tällaisia kisoja. Paikallisina suunnisuksen harrastajina me [Valkeakosken Haka] olemme järjestäneet tämän tapahtuman alihankintana Panssariprikaatille. Toivotaan, että saadaan nyt korona-ajan jälkeen myös osallistujamäärät nousuun ja kannustetaan kaikkien joukko-osastojen nuoria ja vanhoja osallistumaan tänne.
– Loppujen lopulta suunnistajat järjestävät näitä kilpailuja toisilleen. Omasta organisaatiokokemuksestani parasta on se, kun kisa on ohi, palkinnot jaettu ja urakka on purkamista vaille valmis.
Paikoillanne, valmiina, hep!
– Olen ihan SM-sarjoissa ja ulkomailla aiemminkin ollut. Paras sijoitus tähän mennessä on neljäs SM-yössä 2021. Yösuunnistus on vähän oma juttunsa. [Siellä] vedetään yöllä metsässä lamppu päässä. Se on ihan siistiä hommaa, toteaa tänä vuonna kolmenkymmenenseitsemän muun varusmiehen kanssa kilpaileva jääkäri Alec Still.
– Jos [olen] top viidessä niin sitten olen aika tyytyväinen. Katsoin vähän lähtölistaa ja kyllä pitäisi olla ihan mahdollinen.
– Olen täällä kilpailemassa suunnistuksen sotilaiden SM-kisan naisten sarjassa, hymähtää suunnistaja kersantti Marika Teini.
Teini on harrastanut suunnistusta lapsesta asti. Ensimmäisissä kisoissaan hän kilpaili kuusivuotiaana. Urheilu-urallaan Teini on saavuttanut menestystä sekä EM- että MM-tasolla.
Hän työskentelee Puolustusvoimien urheilukoulussa varusmiesten kuntotestauksen ja valmennustoiminnan parissa. Oman palveluksensa hän suoritti urheilukoulussa vuonna 2009.
– Suunnistuksen puolesta olen toiminut muun muassa Santahaminan karttojen päivittäjänä. Olen myös laatinut varuskunta-alueille suunnistusratoja, Teini kertoo.
Kapteeni Heikki Jokinen pitää syksyä oivallisena ajankohtana suunnistamiseen. Hänen yli neljänkymmenen vuoden kokemuksestaan lehtien puista tippuminen parantaa suunnistajan käytössä olevaa näkyvyyttä huomattavasti. Hän odottaa innolla kokeakseen millaisia haasteita ratamestari on kilpailijoille tänä vuonna keksinyt.
– Sarja on herrat 55 vuotta. Kilpailijoita on viisi kappaletta ja kyllä ykkössija on tavoite, toteaa itsevarman oloinen Jokinen.
– Kilpailuja lajin parissa on kyllä reilut neljäkymmentä vuotta jo takana. Tämän organisaationkin parissa reilut kolmekymmentä kisaa jo, tokaisee paljon nähnyt ja tehnyt kapteeni.
– Henkilökohtaisella tasolla hienoin saavutukseni on SM-yö. Sen voitin noin viisi-kymmenen vuotta sitten. Näissä Puolustusvoimien kilpailuissa on partiomitaleita pari kappaletta. Kyllä ne tältä vuosituhannelta jotakuinkin ovat, Jokinen naurahtaa.
– Terkkuja kotiväelle. Allekirjoittaneelle nämä on viimeiset Puolustusvoimien kisat, joten kiitoksia kaikille järjestäjille, jotka ovat vuosikymmenien aikana tässä olleet mukana.
Mitaleita ja makuupusseja
– Olen ihan tyytyväinen. Tuossa kympillä oli kartan kääntö, ja lähdin sitten ihan väärään suuntaan seuraavalla rastilla. Onneksi huomasin aika pian, ja käännyin sitten oikeaan suuntaan. Oli myös pieni koukku kasilla, mutta muuten olen ihan tyytyväinen, huokaisee Still.
– Tavoitteena tänä vuonna oli saada mitali, mutta en olisi uskonut, että se tulee täältä. Kyllä kovaa sai juosta tänään. Oli hyvää näkyvää maastoa ja hyvä pohja, kehuu Uudenmaan prikaatille mitalin voittanut Still.
– Kävin juoksemassa naisten radan. Oli ihan nopea rata. Ei mennyt kuin kaksikymmentä minuuttia. Mukava maasto ja kiva reissu, hengähtää haastatellessa vasta tuoreesti maaliin saapunut Teini.
– Oli kivaa ja maasto oli tosi hienoa. Ratamestari oli tehnyt sellaisen rytmityksen, että ensimmäiseksi tuli monta lyhyttä rastiväliä, ja sitten oli pitkä siirtyminen ja sitten oli taas lyhyt rastiväli tuohon loppuun, selittää tuoreesti maaliviivan ylittänyt Jokinen.
– Hieno rata. Ei ollut allerkirjoittaneella mitään haasteita. Rauhassa kun suunnisti ja luki karttaa niin hyvin meni, hymähtää selvästi itseensä tyytyväinen Jokinen.
– Suosittelen suunnistusta harrastuksena. Kaikkihan suunnistaa joka päivä. Esimerkiksi liikkuessa kaupungilla, vaikka se hieman erilaista suunnistamista onkin. Rastilippu.fi sivulta löytää iltarastitapahtumia. Se on se helpoin väylä aloittaa, suosittelee Jokinen.
