Viestimies ei halunnut kuskiksi

Terho Partti ei hakenut kuljettajaksi, mutta silti hän palvelee 347 päivää auton ratissa. Partin mielestä varusmiesten yhteishenki on kasarmilla viihtymisen edellytys.

Viestimies Terho Partti / 1. Viestikomppania / Karjalan prikaati / TJ 162

"Lähdin viime tammikuussa varusmiespalvelukseen avoimin mielin. Asun Joensuussa ja lähes kaikki ystäväni aloittivat palveluksensa Kainuun prikaatin maisemissa. Minut määrättiin Vekarajärvelle, Karjalan prikaatiin. Viihdyn kasarmilla ja me varusmiehet puhallamme luontevasti yhteen hiileen. Hyvä yhteishenki on edellytys asioiden onnistumiselle.

Peruskoulutuskauden aikana kysyttiin, löytyykö minulta erityistä halukkuutta johonkin tehtävään. Yksikään toiveistani ei ollut varusmieskuljettaja, mutta C-kuskiksi minut lopulta valittiin. Olin jo lähtenyt viikonloppuvapaille pitkän kotimatkan takia, kun kuulin kuskin tehtävästä tupakavereiden kautta. Luulin valintaa aluksi kavereiden vitsailuksi, koska en ollut ilmaissut mitään mielenkiintoa kuljettajan tehtäviä kohtaan.

Ennen inttiä minulla ei ollut mitään kokemusta työskentelystä autojen parissa. Taskussa oli kuitenkin tavallinen B-ajokortti ja nuhteeton tausta, joten lähdin suorittamaan palvelusta varusmieskuskina.

Kasarmin arjessa varusmiehillä pitää olla tarpeeksi tekemistä. Jos kuskeilla ei ole töitä ja päivät menee odottaessa, kasarmin arkeen hajoaa varmasti. Onneksi minulla on riittänyt hyvin tekemistä. Ratin pyörittämisen lisäksi työtehtäviä on muun muassa ajokaluston huolto.

Puolustusvoimat satsaa kuskien osaamiseen. C-kortin kuljettaja saa ajaa muun muassa kuorma-autoa ja erityistä yhdistelmävaunua. Pätevyys kortin myötä maksaisi siviilissä maltaita, mutta intissä sen saa luonnollisesti ilmaiseksi.

Siviilissä en aio ryhtyä kuskiksi. Varusmiespalveluksen jälkeen tarkoituksena on mennä yliopistoon. Olen harkinnut historian tai kasvatustieteiden opintoja, mutta nyt intin aikana on aikaa pohtia tulevaisuuden suunnitelmia."