"Veren luovuttaminen on kansalaisen valmiusteko" – Veripalvelu toimii kellon ympäri vuoden jokaisena päivänä

Veripalvelu tarvitsee satoja luovuttajia päivässä. Kriisitilanteessa määrä kasvaisi rajusti.

Kun jossain päin Suomea sattuu suuronnettomuus, ensimmäisten joukossa tilanteesta tiedon saa Veripalvelu. Edellisen kerran pääkaupunkiseudulla näin kävi vuonna 2023, kun kävelysilta Espoon Tapiolassa romahti. Tällöin
Veripalvelu toimitti niin kutsuttua hätäverta eri sairaaloihin ympäri pääkaupunkiseutua.

Hätäveri on O Rh-negatiivinen veriryhmä, jota voidaan antaa kaikille ihmisille riippumatta siitä, mikä heidän veriryhmänsä on. Suuronnettomuuksissa sitä toimitetaan Veripalvelun varastoista alueen sairaaloihin viipymättä, vaikkei potilaiden veriryhmä tai tarkka lukumäärä olisi vielä selvillä.

– Kaikissa Suomen isoissa sairaaloissa on verivarastoja, joissa on jatkuvasti saatavilla hätäverivalmisteita. Suuronnettomuuksissa täydennykset ovat silti välttämättömiä, kun uhrien määrää ei välttämättä heti tiedetä. Näissä tilanteissa nopeus on valttia, ja ihmishenki voi riippua minuuteista, kertoo Veripalvelun johtaja Pia Westman.

Pia Westman on työskennellyt Veripalvelun johdossa vuodesta 2021 alkaen. Kuva: Eetu Kolehmainen

Westman muistuttaa Veripalvelun olevan ennen kaikkea valmiusorganisaatio, joka on auki kellon ympäri, vuoden jokaisena päivänä. Verihuolto kuuluu kriittiseen infrastruktuuriin ja on merkittävä osa Suomen huoltovarmuutta.

– Oli kyse sitten suuronnettomuudesta tai muunlaisesta kriisistä, Veripalvelu on aina valmiina. Meillä on jatkuvasti perusvalmius olemassa, ja poikkeustilanteessa pystymme nostamaan perusvalmiustasomme tilanteen vaatimalle tasolle.

Harjoituksista rutiinit tositoimintaan

Akuutissa hätätilanteessa veren tarve riippuu Westmanin mukaan täysin tilanteen luonteesta. Esimerkiksi palovammoja hoidetaan eri tavalla kuin suuria verenvuotoja. Tiettyjä suuronnettomuuksissa päteviä toimintaperiaatteita noudatettaisiin kuitenkin myös muissa poikkeustilanteissa.

– Ensin tarvitsisimme hoitotaholta arvion, mitä on tapahtunut ja paljonko potilaita on, minkä pohjalta voisimme laskea veren- ja luovuttajatarpeen. Sairaalat hoitavat potilaat ja me toimitamme valmisteet. On kuitenkin varmaa, että poikkeustilanteessa tarvitsisimme runsaasti lisää luovuttajia.

Westman korostaa, että vaikka poikkeustilanne vaikuttaisi terveydenhuollon prioriteetteihin, terveydenhuolto ei siltikään voisi keskittyä vain yhteen kriisiin. Aivan kuten Ukrainassa ja muilla kriisialueilla, tavallinen väestö tarvitsee hoitoa sotatilasta huolimatta.

Poikkeustilanteita varten harjoitellaan säännöllisesti ja usein myös yhdessä muiden kriittisten organisaatioiden kanssa.

Esikäsittelyrobotti tunnistaa verinäytteen viivakoodin avulla, käsittelee näytettä ja siirtää sen analysaattorille. Kuva: Eetu Kolehmainen

Westmanin mukaan harjoitusten päämäärä on kasvattaa rutiineja, jotta toiminta voitaisiin turvata myös tositilanteessa. Yhteisharjoituksia toteutetaan niin viranomaisten kuin hyvinvointialueiden valmiuskeskusten kanssa.

– Vuoden 2022 jälkeen terveydenhuollon häirintä maailmalla on lisääntynyt merkittävästi. Siksi harjoittelemme kasvavissa määrin myös tietoliikennehäiriötilanteita varten, jolloin luovuttajien kanssa kommunikoidaan digitaalisten alustojen sijaan paperilomakkein. Säännöllinen harjoittelu kasvattaa resilienssiä kaikenlaisten tilanteiden varalle.

Kriisissä yhteistyö vahvistuisi

Puolustusvoimien ensihoidon ylilääkäri Markus Lyyra kertoo, että yhteys Veripalveluun on tiivistä. Kriisitilanteessa se vahvistuisi entisestään.

– Suomessa veripalvelulainsäädäntö velvoittaa Suomen Punaisen Ristin Veripalvelua vastaamaan veripalvelutoiminnasta normaali- ja poikkeusoloissa. Suomessa kokonaismaanpuolustus on rakennettu siviili- ja viranomaisyhteistyön varaan, mistä pidettäisiin kiinni myös poikkeustilanteessa.

Monissa maissa verihuolto on hajautettua, ja käytössä voi olla useita siviili- tai kunnallisia veripalveluita. Lyyran mukaan Suomen kaltaisessa pienessä maassa riittää, että yksi organisaatio palvelee koko maata niin normaalioloissa kuin mahdollisissa kriisitilanteissa.

Samaan aikaan on muistettava, ettei esimerkiksi sotatoimialue kuuluisi Veripalvelun vastuulle, vaan esimerkiksi logistiikasta Puolustusvoimat vastaisi itse.

– Mikäli Puolustusvoimat tarvitsi verta omiin sairaaloihin tai jopa etulinjaan, niin sellaiset kuljetukset olisivat meidän vastuullamme. Toki kuljetusvälineet ja niiden turvallinen sekä asianmukainen käyttö tapahtuisi silloinkin Veripalvelun valvonnan alla.

Kaikki verenluovutukset Suomessa perustuvat vapaaehtoisuuteen. Lyyran mukaan tästä ei joustettaisi edes poikkeustilanteessa. Hän toivoisi, että kansalaiset olisivat aktiivisempia verenluovuttajia myös näin rauhan aikana.

– Millään maalla ei ole valmiutta ottaa tuhansia luovuttajia yhtäkkiä. Siksi olisi erittäin tärkeää, että Veripalvelu saisi sitoutuneita ja aktiivisia luovuttajia jo ”hyvän sään aikana”, eikä vasta silloin, kun tilanne on päällä. Verenluovutus on erittäin iso osa kokonaismaanpuolustusta.

Turvallisuudesta ei tingitä

Turvallisuus on Westmanin mukaan asia, joka ohjaa vahvasti Veripalvelun toimintaa.

Veripalvelulla on luovuttajien suhteen tarkat seulat, jotka tulee läpäistä, jotta verta voi luovuttaa. Etukäteen täytettävässä terveyskyselyssä selvitetään, onko luovutukselle esteitä, jonka jälkeen luovuttajan verinäytteistä tutkitaan hemoglobiinin ja veriryhmän ohella tärkeimmät veren välityksellä tarttuvat infektiot kuten HIV ja hepatiitit.

– Kyse on sekä luovuttajan että saajan turvallisuudesta, ja vastuu asiasta on meillä. Täytyy muistaa, että lähtökohtaisesti verta saava ihminen ei ole terve, vaan normaalioloissa verta annetaan lähinnä kaikista haavoittuvimmassa asemassa oleville potilaille, kuten syöpäsairaille tai keskoslapsille. Edes kriisitilanteessa turvallisuudesta ei tingittäisi.

Virustutkimusanalysaattorissa tutkitaan, onko luovuttajan veressä taudinaiheuttajia. Kuva: Eetu Kolehmainen

Westmanin mukaan veren turvallisuutta ei voida 100-prosenttisesti taata, mutta luovuttajiin yhdistetyt infektiolöydökset ovat harvinaisia.

– Iloksemme voimme todeta Suomessa olevan kaikista alhaisin luovuttajien käännytysprosentti, sillä ihmisten on mahdollista tutustua kriteereihin etukäteen. Ihmiset myös suhtautuvat terveyskyselyyn sen vaatimalla vakavuudella.

Verenluovutuksesta ei makseta Suomessa korvausta. Westmanin mukaan tällä pyritään takaamaan, että luovuttajat osallistuisivat toimintaan auttamisen halusta.

Haasteena heikko säilyvyys

Verenluovuttajia tarvitaan normaalioloissa noin 600–700 päivässä. Se on minimivaatimus, josta Veripalvelu ei voi joustaa, jotta laadukkaita verivalmisteita on riittävästi saatavilla.

Suurimpana haasteena on veren verrattain heikko säilyvyys.

Luovuttajan verestä erotellaan punasolut, verihiutaleet ja plasma, minkä jälkeen niistä tehdään eri valmisteita. Verihiutaleiden säilyvyys on vain viikon, punasolujen 35 vuorokautta ja kriisispesifisen ensihoidon käyttämän kokoveren säilymisaika 2–3 viikkoa.

Kun luovuttajan veri on otettu talteen, se tutkitaan, jatkokäsitellään ja pakataan sairaaloille toimitettavaksi. Kaikki tämä tapahtuu vuorokauden sisällä.

– Valitettavasti verta ei siis voida varastoida niin sanotusti pahan päivän varalle, vaan tuoretta verta tarvitaan vuoden jokaisena päivänä.

Veripalvelun ympäri maata sijoitetuista aluevarastoista löytyy verivalmisteita kaikista kahdeksasta perusveriryhmästä. O Rh-negatiivisen eli hätäveren saatavuus ja riittävyys on kuitenkin erityisen kriittistä, sillä suurissa äkillisissä verenvuodoissa ihminen voi tarvita verta jopa kymmeniä pusseja.

Kyseiseen veriryhmään kuuluu vain viisi prosenttia suomalaisista, ja yhdeltä luovuttajalta verta voidaan ottaa kerralla vain 460 millilitran pussi. Tämän jälkeen luovuttajan on pidettävä taukoa, jonka pituus riippuu ihmisen iästä ja sukupuolesta.

Suomalaisten yleisimmät veriryhmät ovat A+ ja O+. Vähiten suomalaisia kuuluu ryhmään AB-. Kuva: Eetu Kolehmainen

Veripalvelu tarvitseekin jatkuvasti O Rh-negatiivisia luovuttajia, sillä hätäverta käytetään sairaaloissa suhteellisesti enemmän kuin luovuttajia on väestössä.

– Koska hätäverta täytyy olla koko ajan saatavilla, verivarastot tulee paikata heti, kun sieltä on viety valmisteita eteenpäin. Siksi esimerkiksi onnettomuustilanteissa olemme usein yhteydessä luovuttajiin ja toivomme, että he ovat aktiivisia ja seuraavat Veripalvelun viestintää sekä yhteydenottoja.

Veri pelastaa ihmishenkiä

Joillekin sairauksille ja hoitotoimenpiteille on erittäin kriittistä, että vastaanottajan veriryhmä on sama kuin luovuttajalla. Omaa veriryhmää ei tarvitse tietää etukäteen, vaan se selviää luovutuksen yhteydessä.

– Veren luovuttaminen on kansalaisen valmiusteko. Käytännössä päivittäin jossakin päin Suomea tulee kiireellinen tilanne, jossa verivalmisteet pelastavat ihmishengen. Eikä sitä voi koskaan tietää, milloin tarve osuu omalle tai läheisen kohdalle.

Veripalvelu toimittaa pelkästään öisin yli 500 verikuljetusta joka vuosi.

– Noin 40 prosenttia verivalmisteista käytetään vuosittain kirurgisiin toimenpiteisiin ja vammojen hoitoon. Lähes sama määrä menee syövän hoitoon, sillä syöpäsairaus usein heikentää elimistön luontaista verisolutuotantoa. On myös harvinaisempia tilanteita, kuten vaativat synnytykset, jolloin naisen veren tarve voi olla pahimmillaan jopa 50 pussia.

Veripalvelu pyrkii saamaan vuosittain 20 000 uutta luovuttajaa, mutta määrä on kovan työn takana.

– Usein virheellisesti ajatellaan, että uusi luovuttaja tarkoittaa samaa kuin nuori ihminen, mikä ei pidä paikkaansa. Ensiluovutus on mahdollista 59-vuotiaaksi asti. Valitettavasti siitä huolimatta vain kolme prosenttia luovutusikäisistä osallistuu verenluovutukseen.