Ventovieraat lähestyvät luottavaisesti varusmiestä, mutta ulkomaalaiset ja suomalaiset suhtautuvat maastopukuun eri tavoin
Kirjoittajan palvelusaikaa ovat värittäneet kulttuurien kohtaamiset.
"Hello! Are you from the military? Can you help me with this, please?"
Ikääntynyt, amerikkalaisella korostuksella puhuva nainen kysyy minulta tämän varovasti kävellessäni komentopaikallemme Helsingissä.
Hän lähestyy ujosti, tunnustellen suomalaisen hiljaista ulkokuorta. Miten tämä vihreisiin pukeutunut mies mahtaa reagoida, ohittaako vaivaantuneesti pälyillen tai tiuskaiseeko olevansa kiireinen? Puhuuko hän edes englantia?
Vastaan hymyyn ja tervehdin pysähtyessäni. Katson häntä kysyvästi.
Nainen ojentaa minulle puhelintaan, jossa on avattuna karttasovellus. Hän ei ole löytänyt tietään Digi- ja Väestötietoviraston ovelle, vaikka sen pitäisi sijaita viereisessä toimistorakennuksessa.
Jännityn, koska en muista, missä virasto sijaitsee. Hieman ironisesti olen itsekin turisti Helsingissä, sillä vaikka suoritan täällä varusmiespalvelustani, olen muualta kotoisin.
Pahoittelen naiselle, että en valitettavasti osaa auttaa tässä asiassa. Ohjeistan hänet rakennuksen aulan infopisteelle, jossa tiskin vartijat pystyvät neuvomaan paremmin.
Palvelukseni puolivälissä olen jo ehtinyt tottua rupattelemaan ventovieraiden kanssa liikkuessani armeijan vihreissä julkisilla paikoilla. Maastopuku vetää juttuseuraa puoleensa kuin sotkun munkki varusmiehiä.
Turistit ja muut ulkomaalaiset lähestyvät kuitenkin hieman eri kulmasta kuin paikalliset.
Suomalaisten kanssa keskustelunaiheeksi valikoituu yleensä joko minun tai vastaantulijan inttikokemukset. He tuntevat asevelvollisuusjärjestelmän ja ymmärtävät varushenkilöiden olevan taviksia.
Sotilaspuvussa kaupungilla kulkevat nuoret miehet ja naiset ovat niin tavallinen näky, että meitä tuskin huomataan. On epätavallista, että paikalliset lähestyvät kovin muodollisesti.
Suomalainen kohtaa minut kuin vanhan tutun, turisti hieman varovaisemmin mutta kuitenkin luottavaisesti.
Olen pohtinut, rinnastuuko sotilaspuku ulkomaalaisten ajatuksissa viranomaisen rooliin, mikä herättää tunteen auktoriteetin läsnäolosta.
On toki ollut mukavaa huomata, että suomalainen sotilas ei ole pelottava, vaan turvallinen hahmo. Tämä on mielestäni merkki onnistuneesta armeijakulttuurista.
Kun ihmiset kohtaavat minut kadulla avunpyynnöllä, autan mielelläni parhaan kykyni mukaan. Koen sen olevan parasta mahdollista palvelusta ja hyvän maakuvan edistämistä.
On tärkeä muistaa, että varusmies edustaa Suomea ja Puolustusvoimia näin myös kotimaassa.
