Venäjän sotatoimet murensivat toiveajattelun

Hannu Himanen näkee, että suomalaista keskustelua ulko- ja turvallisuuspolitiikasta on pitkään vanginnut hiljaisuuden kehä.

Missä enkelitkin pelkäävät. Tällä fraasilla uradiplomaatti Hannu Himanen kuvaa latteaa keskusteluympäristöä, jonka rajoittamana poliittiset päättäjät toimivat vuosikymmeniä ulkopolitiikan parissa.

Himanen toimi Suomen Venäjän-suurlähettiläänä vuosina 2012–2016. Hänen toimikautensa aikana Venäjän sotatoimet Ukrainaa vastaan alkoivat. 2014 Venäjä miehitti Krimin ja lietsoi sotaa Donbassissa, Itä-Ukrainassa.

Himanen näkee, että tapahtumista ei Suomessa kyetty vetämään asianmukaisia johtopäätöksiä. Näin kuitenkin olisi pitänyt tehdä.

– Venäjän kehitys nykyiseen tilanteeseen on ollut johdonmukainen. Meidän olisi aikaisemmin pitänyt päätyä niihin lopputuloksiin, joihin olemme nyt tulleet, Himanen toteaa.

Venäjän hyökkäyssota Ukrainaa vastaan horjutti Euroopan turvallisuustilannetta taas kerran keväällä 2022. Seurauksena Suomi teki päätöksen pyrkiä sotilasliitto Naton jäseneksi.

Asennemuutos oli yhtäkkinen. Himasen mukaan vielä ennen sodan eskalaatiota Suomen ulkopoliittista menettelyä harhautti sinisilmäisyys itänaapurin aikeista.

– Suomessa toivottiin, että Suomi-Venäjä suhteet voidaan eristää maailmanpolitiikan turbulenssista. Lännen ja Venäjän välistä uskottiin löytyvän Suomen mentävä rako, Himanen avaa.

Institutionaalinen solmukohta

Himanen huomauttaa, että demokratiassa puolustus on kaikkien asia. Siitä tulee pystyä puhumaan avoimesti.

Suomessa ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Himanen kokee, että tämän kaltainen kaksipäinen ulkopoliittinen johtamismalli sisältää heikkouksia.

Hänen arviossaan niin presidentin kuin hallituksen toimivalta rajoittuu.

– Vuonna 2017 presidentti Sauli Niinistö luonnehti asiaa perustuslailliseksi solmukohdaksi.

Nykyisessä tilanteessa ulkopoliittisten johtajien tulee harkita sanojaan tarkasti. Valtion päämiesten linjaukset eivät voi olla ristiriidassa.

Himasen mielestä johtajien ottaen kantaa vaisusti, poliittinen sekä yhteiskunnallinen diskurssi kärsii.

Himanen ehdottaa, että kaksipäistä ulkopolitiikan johtamismallia tarkasteltaisiin uusin silmin. Hän näkee, että selonteko ja uudistus auttaisivat ratkomaan epäselvyydet.

– Esimerkiksi Ukrainan tukemisessa on paljon pelissä, Himanen muistuttaa.

Seuraamukset Venäjän voitosta olisivat hänen mukaansa Ukrainalle katastrofaaliset.

– Sodan päättyminen venäläisten eduksi tarkoittaisi Ukrainalla aluemenetyksiä ja poliittista romahdusta. Tiedämme, että Venäjä pyrkii alistamaan Ukrainan omaan määräysvaltaansa, hän varoittaa.

Himasen uusi kirja Missä enkelitkin pelkäävät – hyökkäävä Venäjä ja Suomen turvallisuus (Docendo) julkaistiin viime torstaina.