"Venäjä kovasti aluksi kiisti, että Krimillä olisi venäläisiä" – Informaatiovaikuttamiselle ei käytännössä ole mitään kansainvälisiä sääntöjä

Sosiaalinen media mahdollistaa suodattamattoman viestien jakamisen omien asioiden edistämiseen Teemu Saressalo kertoo tuoreessa väitöskirjassaan.

Teknologian kehitys on mullistanut informaatiovaikuttamisen. Kännyköiden ja sosiaalisen median kautta saamme reaaliajassa tietoa maailman eri kolkissa käytävistä konflikteista ennennäkemättömällä tavalla.

– Niin sanotun perinteisen median aikakaudella tieto kulki enimmäkseen esimerkiksi sanomalehtitoimitusten kautta, jolloin uutisissa oli mukana vahvasti toimituksellinen kädenjälki, mahdollisesti myös kannanottoja puolesta tai vastaan. Sosiaalisen median iso merkitys on siinä, että nyt jokainen pystyy kertomaan oman tarinansa kohdeyleisölle juuri sellaisena kuin haluaa, everstiluutnantti Teemu Saressalo kertoo.

Sosiaalinen media mahdollistaa suodattamattoman viestien jakamisen. Tekoälyn luomat ulottuvuudet kehittävät sosiaalisen median mahdollisuuksia entisestään. 

Saressalon mukaan teknologian kehitys voi tehdä informaatiovaikuttamisesta vaarallisempaa.

– Deepfaket, bottiverkostot ja tekoäly muodostavat paljon positiivisia mahdollisuuksia, mutta vastaavasti se synnyttää isoja riskejä, mitä joku pahantahtoinen ihminen voi tehdä tällä kaikella, Saressalo pohtii.

Tekoälyn avulla luodut kuvat ja videot alkavat olla niin edistyneitä, että niitä on vaikea erottaa aidosta.

– Sosiaalisessa mediassa ei kohta voi enää luottaa mihinkään. Julkaisuista ei voi heti tietää, onko tämä nyt oikein, onko tapahtunut oikeasti näin, onko esimerkiksi Trump sanonut näin, ja onko Putin sanonut noin. On haastavaa tunnistaa, mikä on totta, Saressalo sanoo.

Informaatiosodankäynti vai informaatiovaikuttaminen

Saressalo väitteli tohtoriksi Maanpuolustuskorkeakoulussa lokakuun alussa. Hänen väitöskirjansa käsitteli informaatiovaikuttamista ja strategista viestintää 2000-luvun konflikteissa.

– Termi ”informaatiosodankäynti” oli vielä viisitoista vuotta sitten vain harvojen asiaan vihkiytyneiden huulilla, kirjoittaa Saressalo väitöskirjansa alussa.

Informaatiosodankäynti on ollut keino pyrkiä vaikuttamaan omaan menestykseen erilaisissa konflikteissa. 
Saressalo ei kuitenkaan itse pidä tästä termistä. Hänen mielestään se on turhan negatiivinen.

– Käyttäisin itse mieluummin termiä "informaatiovaikuttaminen". Sillä katetaan kaikki toimet, joissa informaatiolla pyritään vaikuttamaan kohdeyleisöihin, niin hyvässä kuin pahassa.

Maanpuolustuksessa informaatiovaikuttaminen kattaa paljon muutakin kuin vihollisen harhauttamisen esimerkiksi vuotamalla virheellisiä sotasuunnitelmia. 

– Esimerkiksi meillä Puolustusvoimien viestinnässä yksi keskeinen teema on maanpuolustustahdon ylläpito. Kuulostaisi aika kornilta sanoa, että Puolustusvoimat suorittaisi informaatiosodankäyntiä omia kansalaisia kohtaan, jotta saataisiin maanpuolustustahtoa parannettua, Saressalo huomauttaa. 

Israel oli edelläkävijä somessa

Moderni media levitti siipensä konflikteihin ensimmäistä kertaa vuonna 2006, kun se vaikutti merkittävästi Libanonin sodan tapahtumiin.

– Silloin sosiaalinen media ei ollut vielä niin läsnä, mutta bloggaajat ja verkkosivut olivat isossa roolissa, Saressalo kertoo.

Sosiaalinen media teki läpimurron hieman myöhemmin. Saressalon mukaan etenkin Israel oppi nopeasti käyttämään sosiaalista mediaa hyödyksi oman asian edistämiseen.

Operaatiosta Valettu lyijy (2009) lähteneessä operaatiosyklissä Israel pystyi hyödyntämään jo kasvaneita sosiaalisen median alustoja. Israel pyrki näiden kanavien kautta vaikuttamaan alueellisesti ja maailmanlaajuisesti ihmisten mielikuviin, jotta he saisivat yleistä kannatusta toiminnalleen.

Saressalo korostaa, että hän tutki nimenomaan informaatiovaikuttamista eikä hän ota tutkimuksissaan kantaa siihen, millaisiin tekoihin osapuolet syyllistyivät taistelukentällä.

Kaikilla omat säännöt

Kun Krimin niemimaalle ilmestyi vuonna 2014 aseistettuja naamioituneita miehitysjoukkoja ilman kansallisia tunnuksia, Venäjä oli valmiina.

– Eivät nämä ole meidän vihreitä miehiämme, Venäjä toitotti muulle maailmalle.

Saressalo kertoo, että informaatiovaikuttamiselle ei käytännössä ole mitään kansainvälisiä sääntöjä. Jokainen maa voi toimia omien lakiensa ja moraalinsa puitteissa.

 

Saressalon väitöstilaisuuden kustoksena toimi MPKK:n Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitoksen johtaja, eversti, sotilasprofessori (emer.) Aki-Mauri Huhtinen, ja vastaväittäjänä sotatieteiden tohtori, maj (evp), kansanedustaja Jarno Limnéll. Kuva: Rasmus Lundahl/Maanpuolustuskorkeakoulu

Krimin pienten vihreiden miesten kohdalla Venäjä pelasi informaatiovaikuttamista Saressalon mukaan omilla säännöillään.

– Venäjä kovasti aluksi kiisti, että Krimillä olisi venäläisiä. Sitten, kun tavoitteet oli saavutettu, he pystyivät selkeästi sanomaan, että no, kyllähän ne ovatkin meidän miehiämme, Saressalo kertoo.

Saressalon mukaan valehtelu ja vääristely ovat Venäjän informaatiovaikuttamiselle tyypillisiä piirteitä. 

– Siellä kirjoitetaan uusiksi historiaa. He esimerkiksi kääntävät nämä Ukrainan sodan lähtökohdat niin, ettei se muka olisi Venäjän syy, että konflikti pääsi syttymään. He jankkaavat, että se on Ukrainan, Naton ja yleisesti länsimaiden syy, että siellä ylipäätään soditaan, Saressalo manailee. 

Medialukutaito kilpenä

Yksi tärkeä keino informaatiovaikuttamiseen vastaamiseksi on kansallinen resilienssi ja medialukutaito, Saressalo pohdiskelee kertoessaan, miten länsimaat pystyvät vastaamaan Venäjän harjoittamaan informaatiovaikuttamiseen.

Suomessa on Saressalon mukaan erittäin hyvä tilanne medialukutaidon kannalta. Hän korostaa, kuinka tärkeää aiheen käsitteleminen on kouluissa ja oppilaitoksissa.

Medialukutaito vaatii myös luottamusta.

– Koska suomalaiset luottavat lähtökohtaisesti viranomaisiin, mediaan ja poliitikkoihin, vaikuttamisyritysten torjunnassa tärkeää on se, että kun kaikki keskeiset toimijat yksiselitteisesti kumoavat valheellisen väitteen, kansalaiset tunnistavat sen vaikuttamisyritykseksi eivätkä usko siihen, Saressalo sanoo.

– Tämä luottamukseen perustuva yhteisymmärrys tukee kognitiivista resilienssiä, joka on yksi tärkeimmistä keinoista suojautua informaatiovaikuttamista vastaan, hän jatkaa.

Medialukutaito korostuu ja vaatii uusia taitoja tekoälyn kehittymisen takia, kun ihmisten täytyy opetella paremmin tunnistamaan sen avulla luotua tekstiä ja kuvaa. 

Puolustusvoimien ääni

Pääesikunnan viestintäosaston apulaisosastopäällikkönä työskentelevä everstiluutnantti Saressalo kertoo, että Nato-jäsenyys on tuonut Puolustusvoimien viestintään uusia piirteitä. 

Yhtenä tärkeimpänä elementtinä Naton viestinnässä on yhtenäisyyden korostaminen. 

– Aina kun on yhteinen harjoitus kaikkien harjoitukseen osallistuvien maiden liput pidetään näkyvillä. Sillä kuvataan sitä, että yhdessä tässä ollaan. Yksi Naton hashtageista onkin Stronger Together, Saressalo kertoo.

Suomi ja Puolustusvoimat ovat muiden mukana korostamassa liittokunnan yhtenäisyyttä. Puolustusvoimilla on kuitenkin myös omia agendoja, kuten esimerkiksi omasta kansallisesta vahvasta puolustuksesta ja maanpuolustustahdosta viestiminen.

– Tuemme tällä tavoin omalla viestinnällämme Naton viestintää aina mahdollisuuksien mukaan. Jos Nato-joukkoja tulee harjoitukseen Suomeen, niin tietysti niitä linkitetään osaksi isompia kokonaisuuksia. Tällä tavalla yhteensovitamme meidän omaa viestintää ja Naton strategista viestintää, Saressalo sanoo.

Saressalo vakuuttaa myös, että Puolustusvoimat huomioi teknologian kehityksen omassa viestinnässään. Esimerkiksi tekoälyn osalta viestinnässä selvitetään miten sillä voisi helpottaa ja tehostaa Puolustusvoimien viestinnän työtä, mutta ei kadota viestintään kuuluvaa inhimillisyyttä. Työ on tosin vielä varhaisessa alkuvaiheessa.

Saressalo haluaa myös, että Puolustusvoimat vahvistaa omaa imagoaan.

– Meidän pitää pyrkiä proaktiivisempaan viestintään niin, että kerromme itse omaa tarinaamme. Ei tilanne ole tällä hetkellä huono, mutta aina voimme kehittyä, Saressalo toteaa.