Vegeä kaikille

Eräällä metsäleirillä saimme iltapalaksi eineshampurilaiset. Sekasyöjille oli varattu erään suuren lihatalon valmistamat tuotteet, joiden pihvin lihapitoisuus oli 21 prosenttia, lihan ja lihaan verrattavien ainesosien osuus 51 prosenttia. Lihaan verrattavilla ainesosilla tarkoitetaan esimerkiksi nahkaa, sydäntä, maksaa ja munuaisia. Seoksessa oli lihaa niin broilerilta, porsaalta kuin kalkkunaltakin. Kasvissyöjät saivat tuotteen, jonka pihvistä 50 prosenttia oli eri kasviksia, kuten porkkanaa, palsternakkaa ja sipulia, loput muun muassa jauhoja ja soijaproteiinia. Olisi maistunut minullekin.

Ennen puolustusvoimia minua muonitti kodin ulkopuolella päiväkotilapsesta abiturientiksi asti kaupunki. Muun muassa Helsinki ruokkii koululaisensa kahdella lounasvaihtoehdolla viidesti viikossa. Tästä kertyy kymmenen vaihtoehtoa viikossa. Niistä vain kolme tai neljä sisältävät lihaa. Lisäksi lukiossani oli kahden linjaston ohella vielä kokonaan oma linjansa heille, jotka eivät syö mitään eläinperäisiä tuotteita, kuten maitoa tai kananmunaa.

Yllätys olikin suuri astuttaessa puolustusvoimien muonitettavaksi. Jos ei ole ilmoittautunut kasvissyöjäksi, joka syö vain ja ainoastaan kasvisruokaa eikä ikinä koske lihaan, saakin jauhaa lihaa oikein olan takaa joka ikisellä lounaalla ja päivällisellä. Aamiaisella ja iltapalalla leikkeleet ja kanasalaatit voi jättää ottamatta, jos nälkä ei ole liian kova, mutta jopa siellä annokset sisältävät lähes aina eläinperäisiä ainesosia.

Miksi haluaisin sitten syödä eläinperäisiä tuotteita vähemmän? Perustelut koskevat pääasiassa ympäristöä, eettisyyttä sekä omaa terveyttä.

Tekniikka & talous -lehti kertoo Oxfordin yliopiston mallintaneen, että mikäli kaikki ihmiset olisivat vuonna 2050 kasvissyöjiä, ruoantuotannon kasvihuonekaasupäästöt vähenisivät 60 prosentilla. Jos he luopuisivat kaikista eläinperäisistä tuotteista, luku olisi 70 prosenttia. Lehti kertoo myös, että maatalouden valtaamasta pinta-alasta – viisi miljardia hehtaaria – 68 prosenttia on joko laidunta tai rehupeltoa.

Sen sijaan, että ostaa palan nautaa, joka liikkui, eli elämän ja jota ruokittiin kotimaisella rehulla, on paljon ympäristöystävällisempää ja energiatehokkaampaa syödä rehu suoraan itse ilman, että se on kulkenut naudan kautta. Myös silloin, vaikka rehu olisi kaadetulta sademetsämaalta Suomeen rahdattua soijaa. Maailman väkiluku on suuri, eikä suurinta osaa ihmisistä kyetä koskaan ruokkimaan samalla lihamäärällä mitä nykysuomalaiset keskimäärin syövät. Kuten tiedämme, viljelylle kelvollinen maa-ala kaiken lisäksi hupenee ilmastonmuutoksen vuoksi.

Tuotantoeläinten hyvinvoinnista keskusteltaessa vedotaan usein siihen, kuinka ihmiset ovat kautta aikojen hyödyntäneet eläimiä ja syöneet niitä. Domestikoitujen kotieläinten kasvattaminen automaatioteknologiaa hyödyntävissä navetoissa, ja valmiiksi pilkottujen lihanpalasten ostaminen satojen kilometrien päästä kaupan hyllystä on kuitenkin vähintään yhtä luonnotonta kuin vaikkapa tofun valmistaminen.

Lisäksi se lihamäärä, mitä nykysuomalainen syö, on ihmiskunnan historiassa poikkeuksellinen muutamassa vuosikymmenessä tapahtunut harppaus. Viidessäkymmenessä vuodessa suomalaisten lihansyönti on vähintään kaksinkertaistunut. Varhaisissa kulttuureissa eläneillä ihmisillä liha on ollut harvinaista herkkua.

Eroavaisuutenamme varhaisiin kulttuureihin on, että meillä on varaa valita, mitä syömme. On ilmiselvää, ettei teuraaksi kasvatettavien sikojen olot ole kovin miellyttävät – itse en ainakaan haluaisi olla teuraseläin – oli kasvatusta koskeva lainsäädäntö kuinka tiukkaa tahansa. Lainsäädäntökin on hämmentävän ristiriitainen: vaikka kärsimyksen aiheuttaminen lemmikkikoiralle on rangaistavaa, sen sijaan lainsäätäjää ei haittaa, jos lypsylehmä elää valtaosan elämästään ilman tilaa kääntyä ympäri.

Lisäksi suomalaiset syövät esimerkiksi punaista lihaa suhteellisen reippaasti, ja suurina määrinä se ei ole terveellistä. Pieni vähentäminen voisi olla hyväksi.

Sana kasvisruoka herättää joskus tympeitä mielikuvia. Kasvisruoka voi olla aivan yhtä hyvää, pahaa tai täyttävää kuin lihallinenkin – viikon pituisia sotaharjoituksia ei siis tarvitse taistella kurkunpalojen ja auringonkukansiementen voimalla. Cheddarkalan tai maksalaatikon voisi puolestani hyvinkin korvata pinaattiletuilla tai pähkinäisellä pastakastikkeella. Jos on lihan ystävä, pitää varmasti bolognesekastikkeesta, jonka jauheliha on korvattu soijarouheella tai vaikka nyhtökauralla. Nyhtökaura on jauhelihaa proteiinipitoisempaa ja vähärasvaisempaa, ja soijarouhe jauhelihaa halvempaa.

Varusmiespalveluksen aikana ollaan usein nälkäisiä ja muonituskeskuksessa tarjottavan ruoan armoilla. Ajoittainen lihattomuus ja vapaus eläinperäisistä tuotteista toisivat mukavaa vaihtelua sekasyöjällekin, ja on kummallista, miksi sitä harjoitetaan kaikissa muissa näkemissäni laitosruokaloissa paitsi muonituskeskuksissa. Intin erikoisuutena toki on fyysinen rasitus, mutta kasvisruoka on usein ravinteikkaampaa, ja siitä on mahdollista tehdä yhtä täyttävää kuin liharuoasta. Ja jos välillä joutuu syödä pari haarukallista enemmän, mitä väliä sillä on?

Tornarin mukaan kasvishampurilaisen syöneet varusmiehet ovat selvinneet palveluksestaan yhtä hyvin kuin kaikki muutkin.