Vastuunkantajien vähyys paljastaa YK:n heikkouden

Presidentti Tarja Halosen mielestä YK on ollut voimaton uudentyyppisissä konflikteissa. Kriisinhallintaa on kuitenkin kehitetty yhä kestävämpään suuntaan.

Suomen presidenttinä vuosina 2000–2012 toiminut Tarja Halonen on sittemmin suuntautunut muun muassa Yhdistyneiden Kansakuntien toimintaan. Halonen totesi Ulkopoliittisen instituutin webinaarissa, että siviilikriisinhallinta on kansainvälisesti yhä tärkeämpää myös Suomen näkökulmasta. Ulkoministerinä toimiessaan hän peräänkuulutti siviilipuolen toimia, jotka sisällytettiin suomalaisten toiveesta esimerkiksi Ruotsin kanssa tehtyyn sotilasyhteistyöhön.

– Siviilikriisinhallinnan toimintakenttä ulottuu myös ulkoministeriön ja puolustusministeriön ulkopuolelle. Tällöin asioita voidaan käsitellä laajemmin, Halonen korostaa.

Puolustus- ja ulkopolitiikka mielletään usein miesvaltaisiksi aloiksi. Presidentti kuitenkin muistuttaa, että uudenaikaisen turvallisuuskäsityksen piirissä vaikuttavat kansallisvaltioiden sektorit ovat yhä naisistuneempia. Esimerkkeinä hän listaa terveys-, sosiaali-, kulttuuri- ja koulutusalat. 

– Erityisesti korona on avannut silmiä sille, että kriittinen osaaminen on useasti naisvaltaisilla aloilla. Eturintama kriisin selättämisessä onkin ollut pitkälti naisten käsissä. Tämä ei kuitenkaan näytä vaikuttavan kauhean nopeasti siihen, ketkä päätöksiä tekevät, Halonen mietiskelee. 

Rauhanturvaaminen osana kestävää kehitystä

Presidentti on toiminut vuodesta 2010 alkaen Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin asettaman kestävän kehityksen korkean tason paneelin rinnakkaispuheenjohtajana. YK:ssa rauhanturvaaminen nähdään hänen mukaansa osana kestävän kehityksen kehikkoa. 

– Sellaisilla yhteiskunnilla, jotka ovat pidemmälle sitoutuneet ja toimeenpanneet kestävän kehityksen periaatteita, on todennäköisesti pienempi riski joutua aseelliseen konfliktiin. Toki tähän vaikuttavat myös monet muut asiat, Halonen selittää.

Kestävän kehityksen rakentamisessa käytettyjä metodeita käytetään nykyään myös konfliktinhallintapuolella aina kriisien ehkäisystä jälkitoimenpiteisiin. Halonen kannustaa tutkimaan mahdollisuuksia hyödyntää tätä yhteistyömallia myös jatkossa.

Eniten kritiikkiä presidentti suuntaa YK:lle siitä, kuinka voimaton se on ollut uudenlaisissa aseellisissa konflikteissa, joissa on enemmän osallistujia kuin vastuunkantajia. Kun itse konfliktin keskellä ei olla pystytty vaikuttamaan, on keinovalikoima Halosen mukaan työntynyt kriisien ehkäisyn ja jälkihoidon puolelle.

– Tehdyistä rauhansopimuksista iso osa joutuu vakavasti häirityiksi eikä johda perusongelman ratkaisuun, Halonen harmittelee.