Vastustelevia vihollisia ja kuolettavia räjähdeansoja – Sotilaspoliisit kohtaavat rakennetussa ympäristössä monia vaaroja

Alkukevään auringonsäteet osuvat keltaisen koulurakennuksen tiiliseinään. Linnut visertävät ja sulanut lumi tipahtelee räystäistä auringon lämmittämään asfalttiin. 

Edessä oleva rakennus vaikuttaa ihan tavalliselta lukiolta, jonka ulko-ovesta voisi hetkenä minä hyvänsä rynnätä ulos riehakas opiskelijalauma koulupäivän päättymisen merkiksi. Todellisuudessa rakennuksesta ei kuitenkaan poistu nyt ketään ja jos poistuisi, tarkka-ampujat olisivat valmiina toimimaan. 

Illuusio seesteisestä kevätpäivästä särkyy, kun nurkan takaa ilmestyy ryhmä sotilaita täystaisteluvarustuksessa. Jännitystä heidän kasvoiltaan ei pysty näkemään, sillä jokaisella on päässään suojanaamari, mutta latautuneen ilmapiirin voi aistia siitä huolimatta.  

Suojanaamarit päässä puhuminen vaikeutuu, jolloin käsimerkkien tärkeys korostuu. Kuva: Elmeri Lehti

Sotilaspoliisit ovat saaneet aamuyöllä tiedustelutietoa, minkä mukaan tavallisesti tyhjillään olevassa koulurakennuksessa on havaittu sinne kuulumatonta liikettä. Tunkeutujat ovat mahdollisesti aseistettuja. Sotilaspoliisien tehtävänä on turvata rakennus ja napata viholliset kiinni. 

Vaarallisen henkilön etsintä- ja kiinniottotehtävä on osa Karjalan prikaatin johtamaa Karelian Stone 25 –paikallispuolustusharjoitusta, ja sen suorittaa reserviläisistä koottu sotilaspoliisikomppania.

On varottava jokaista askelta 

Ryhmänjohtaja heilauttaa kättään merkiksi, ja sotilaspoliisit suuntaavat kohti rakennuksen pääovea. He etenevät seinän vierustaa rauhallisin, mutta määrätietoisin askelin. Päästyään oven kohdalle ryhmä odottaa hetken, kunnes yksi heistä läväyttää oven auki ja astuu sisään.

– Seis, sotilaspoliisi, pidä kädet näkyvillä! kuuluu jo eteisaulasta. Sitten räjähtää.

Pian ensimmäistä ryhmää seuraa toinen, yhtä koordinoidusti kuin edeltäjänsä. Sisällä tilanne on kuitenkin jokseenkin kaoottinen. Kaksi sotilasta on kuollut räjähdeansaan.

– Tarvitaan lisää miehiä! Yläkerrassa on ainakin yksi vihollinen! sotilaspoliisi informoi tulokkaita. 

Kun siirrytään sisälle rakennukseen uhkakuvat voivat muuttua hyvin nopeasti. Kuva: Elmeri Lehti

Sillä välin, kun lisää sotilaita virtaa sisään, osa joukkueesta jää suojaamaan yläkertaan johtavaa portaikkoa, toiset lähtevät partioittain tarkistamaan alakerran muut tilat. 

Huone kerrallaan sotilaspoliisit ottavat alueen haltuunsa. Vihollista ei näy, eikä myöskään käytävälle asennettua ansalankaa ennen kuin on jo liian myöhäistä.  

Lanka pingottuu, vetää kranaatin sokan irti ja räjähtää. Sotilas kaatuu tuskissaan maahan jalkaansa pidellen. Joukkueenjohtaja nappaa kiinni tämän taisteluliivistä ja lähtee raahaamaan sirpalevamman saanutta kaveriaan kohti lääkintäpistettä.

– Pioneeripartio tänne! kuuluu vain hetkeä myöhemmin, kun vihollisen asettamia ansoja havaitaan lisää.

– Käytävä on suuri uhka, tapahtumia sivusta seuraava kouluttaja muistuttaa.

Vaaroja todella riittää, sillä noin puolentoista metrin korkeudella havaitaan taas lankaa, joka johtaa jälleen sirpalekäsikranaatin sokkaan.

Vihollisen asettamat ansat voivat olla hyvin improvisoituja ja huomaamattomia. Kuva: Elmeri Lehti

Sotilas selittää tilanteen paikalle saapuneelle raivauksen erikoisosastolle. Raivaajat tekevät nopean riskiarvion, kaivavat pakistaan tilanteen vaatimat purkutyökalut ja lopulta napsaisevat langan poikki, jolloin räjähde deaktivoituu.  

Heidän läsnäolonsa on elintärkeää, sillä vain parin metrin päässä käytävällä on piano, jonka alla on jälleen kranaatti. Räjähde kerrallaan he tekevät tilasta vaarattoman. 

Eteneminen alakerrassa on kuitenkin hidasta, sillä vihollinenkin on selvästi varautunut tilanteeseen ansoittamalla koko kerroksen. Käytävälle on myös kasattu hämäykseksi erilaisia näköesteitä, kuten pulpetteja ja muuta tavaraa. Yksikin harha-askel voi maksaa hengen. 

Samaan aikaan toinen partio jatkaa auditorion kautta kohti rakennuksen yläkertaa. Penkkirivien välissä makaa haavoittuneita sotilaita, ilmeisesti hekin vihollisen pommirakennelmien uhreja.  

Rakennettu ympäristö tarjoaa vastustajalle etulyöntiaseman, joka tuo lisähaastetta tehtävän suorittamiseen. Kuva: Elmeri Lehti

Sotilaspoliisit tutkivat salin jokaisen piilopaikan, tarkistavat ohjaamon ja vilkaisevat jopa verhojen taakse ennen kuin julistavat tilan tyhjäksi.

– Ensimmäinen kerros varmistettu ja räjähteet, jotka olivat suurimmaksi osaksi käsikranaatteja, on purettu, ilmoitetaan radiopuhelimeen. 

Huolimattomuus voi tappaa 

Taistelijat eivät kuitenkaan huokaise helpotuksesta, sillä tehtävä on vielä kesken. Vihollinen liikkuu edelleen jossain päin rakennusta. Todennäköisesti yläkerrassa, johon sotilaspoliisit seuravaksi suuntaavat.

Aseet ylävalmiudessa partio askeltaa pitkin hämärää käytävää. Liikkuminen on rutiininomaista, jokainen ryhmän jäsen keskittyy tarkasti oman sektorinsa varmistamiseen.  

Partion eteneminen on ripeää, kunnes yhtäkkiä taistelijat pysähtyvät niille sijoilleen.

– Sotilaspoliisi, nosta kädet näkyville! sotilas käskee havaittuaan liikettä nurkan takana.

Käytävällä seisova tuntematon henkilö ei ota käskyjä kuuleviin korviinsa. Tämä vain seisoo paikallaan, eikä hänellä näytä olevan asetta hallussaan. Tunnelma on silti levoton. Sotilaspoliisit pohtivat tilanteeseen ratkaisua sekunnin liian pitkään, sillä yhtäkkiä käytävässä kaikuu sarja laukauksia. Tulee kuolemanhiljaista.

– Mitä helvettiä tapahtui? hämmentynyt sotilas huutaa hetkeä myöhemmin rikkoen hiljaisuuden. 

Käytävän päässä ulkopuolinen henkilö pysyy aloillaan edelleen aseistamattomana. Ryhmän hänniltä alkaa kuulua haavoittuneen vaikerointia. Ilmeisesti vihollinen onnistui piiloutumaan niin hyvin, että pääsi yllättämään joukon takaa päin.

– Täällä on haavoittuneita ja kuolleita, missä on ryhmän varajohtaja? yksi sotilaspoliiseista tivaa kaaoksen keskellä.

– Keskittykää! Haavoittuneet on evakuoitava! kouluttaja käskee sivummalta. 

Uhka saattaa yllättää minkä tahansa nurkan takaa, joten valppaus ja yhteistyö ovat avainasemassa tappioiden välttämiseksi. Kuva: Elmeri Lehti

Sotilaat toimivat ohjeiden mukaan. Taistelija nappaa taisteluliivinsä taskusta painesiteen ja pyörittää sen loukkaantuneen ampumahaavan ympärille. Sitten hän pujottaa kätensä kaverin kainaloiden alta ja lähtee raahaamaan tätä evakuointipisteelle. 

Muukalaiseen käytävällä säilytetään näköyhteys ja häntä edelleen käskytetään. Tämä saa sotilaspoliisilta käskyn mennä maahan, mutta sen sijaan syöksyykin seinän taakse pois sotilaiden näköpiiristä. 

– Tässä tulee kyllä kestämään vielä pitkään, toteaa eräs sotilaista ja huokaisee.

Pohjois-Kymenlaakson alueella toteutettuun harjoitukseen osallistui kaiken kaikkiaan noin 800 henkilöä, sata ajoneuvoa sekä lukuisia eri viranomaistahoja. Harjoituksen johti eversti Ari Määttä.

–  Harjoitus suunniteltiin ja valmisteltiin yhdessä osallistuneiden joukko-osastojen ja viranomaisten kanssa. Harjoituksessa muun muassa tarkasteltiin kriittisen infrastruktuurin suojaamista laaja-alaisen vaikuttamisen tilanteessa, Määttä kuvaa harjoituksen sisältöä.

“Pudota puukko tai ammun!” 

Samaan aikaan Pohjois-Kymen sairaalalla ei ehditä huokailemaan. Kuusikon suojassa väijyy ryhmä sotilaita, jotka odottavat jo sisällä olevalta joukolta käskyä rynnätä sisään. 

Sairaala on toisen sotilaspoliisikomppanian vastuualuetta, mutta he ovat joutuneet pyytämään lisätukea, sillä iso kohde vaatii ennakoitua enemmän sotilasvoimaa ja myös täältä on tehty vihollishavaintoja. 

Käskyä sisään ei tarvitse odotella kauaa, sillä pian ryhmänjohtaja antaa lyhyen kuittauksen radiopuhelimeen, viittoo kädellään kohti sairaalaa ja lähtee johdattamaan joukkoa sivuovelle.   

Vaikka vastassa olevia vaaroja on mahdoton ennustaa, ryhmän toiminta on puolestaan varmaa ja vakaata. Sotilaat viilettävät pihan poikki rynnäkkökiväärit valmiina, jokainen heistä oman tehtävänsä tasalla. 

Ovelle päästyään he ryhmittyvät sen molemmin puolin. Yksi jämäkkä potku oveen ja alueen haltuunotto voi alkaa. 

Sisällä tehtävä etenee tutulla kaavalla. 

Huoneeseen astuessaan muodon kärkeen määrätyt sotilaat eivät jää pälyilemään oviaukolle vaan järjestäytyvät salamana seinän vierustalle, jotta myös muu joukko pääsee sisään. He eivät pysähdy ennen kuin huone on täysin hallinnassa. 

Sormi pysyy pois liipaisimelta, mutta ase on suunnattu mahdollisiin uhkiin. Niistä ensimmäinen jo odottaakin heitä porrasaulassa puukko kädessään. 

Jos aseistautunut vihollinen ei antaudu helpolla, sotilaspoliisit joutuvat toimimaan aggressiivisemmin. Kuva: Elmeri Lehti

– Pudota puukko! Pudota puukko tai ammun, sotilaspoliisi huutaa pitäen tähtäinkuvan tiiviisti vihollisessa.

– Antaa tulla vaan! Ampukaa ampukaa, vihollinen provosoi. 

Sananvaihto kestää tovin, kunnes vihollinen alistuu ja pudottaa aseensa maahan. Siinä samassa sotilaspoliisit ampaisevat miehen luo, potkaisevat puukon etäämmälle ja koittavat saada miehen otteeseensa. 

Lattialla nähdään lyhyt painiottelu, kun vihollinen rimpuilee ja tekee kiivaasti vastarintaa. Tarvitaan peräti kolme sotilaspoliisia ennen kuin hän hyväksyy kohtalonsa ja rauhoittuu. Sotilaat peittävät miehen silmät ja lähtevät taluttamaan tätä kohti kuulusteluita. 

Ripeällä toiminnalla ja yhteistyöllä sotilaat saivat lopulta vihollisen taltutettua. Kuva: Elmeri Lehti

Ryhmähenkeä ja tekemisen meininkiä 

Vaikka yksi vihollisista on nyt pois pelistä, isossa sairaalarakennuksessa riittää piilopaikkoja. Siispä tehtävä jatkuu, mutta osa sotilaista jää pitämään silmällä aulatilaa, etenkin portaikkoa. Onnistuneen kiinnioton jälkeen ilmapiiri on kuitenkin jo hieman vapautuneempi.

– Kyllä me olemme tämänkin harjoituksen kulkua kuivaharjoitelleet etukäteen, mutta onhan tässä nyt enemmän fiilistä. Sellaista tekemisen meininkiä ja hyvä porukka, ensimmäistä kertaa kertausharjoituksiin kutsuttu sotilaspoliisi Topi Laakkonen hehkuttaa.

Samoilla linjoilla on Vekaranjärveltä vuonna 2014 kotiutunut sotilaspoliisi Jesse Hotti. Hänelle nämä ovat jo kolmannet kertausharjoitukset.

– Pitkiä päiviähän nämä ovat ja välillä aika hidastempoisiakin. Lähinnä muistin virkistystä ja tuttuja juttuja omalta palvelusajalta. Kouluttajat ovat olleet kuitenkin mahtavia ja ympärillä tuttuja kavereita, Hotti iloitsee. 

Sotilaspoliisit Jesse Hotti ja Joonas Mattila tulevat mielellään kertaamaan, varsinkin kun pääsee tapaamaan vanhoja kavereita. Kuva: Elmeri Lehti

Maavoimat harjoitteli helmi-maaliskuussa paikallispuolustusta useammalla eri paikkakunnalla Suomessa. Puolustusvoimien joukkojen ohella mukana oli kaupunkien, poliisin, pelastustoimen ja sosiaali- ja terveysalan viranomaisia, yrityksiä sekä vapaaehtoisen maanpuolustuksen toimijoita. 

Karjalan prikaatin mukaan harjoitus toteutui suunnitelmien mukaisesti, ja asetetut tavoitteet saavutettiin erinomaisesti.

– Paikallispuolustus on keskeinen osa kansallista turvallisuutta. Harjoituksen onnistunut toteutus vahvisti entisestään osaamistamme ja valmiuksiamme erilaisten tilanteiden hallinnassa, tiedotteessa kerrotaan.

Onnistumisten myötä tunnelma on korkealla myös sotilaspoliisien keskuudessa. Kysyttäessä mitä illan suunnitelmiin kuuluu, vastaus tulee kuin kaupan hyllyltä, vai pitäisikö sanoa huoltoaseman tiskiltä.

– Kyllähän me jätkien kanssa lähdetään tuohon Valkealan Apsille lehtipihvit syömään, jos vaan täältä vielä ehditään, Hotti virnistää ja kaverit yhtyvät nauruun.