Varustelekan Valtteri Lindholm on sivari, joka on tehnyt omaisuuden sotatarvikkeilla

Yhden miehen nettikaupasta parinkymmenen miljoonan euron liikevaihtoon on harvinainen kasvutarina suomalaisessa liike-elämässä. Varustelekan perustaja Valtteri Lindholm on mies armeijatavaran ilmiöksi nostaneen kasvutarinan takana.  

Venäjän suurhyökkäys Ukrainaan herätti ihmiset varustautumaan. Tavalliset suomalaiset ostivat toissa vuonna huomattavan paljon varusteita ukrainalaisten avuksi. Reserviläisten varautuminen aiheutti myös piikin myynnissä. 

– Kuluttaminen on kuitenkin vähentynyt, eikä viime vuosi ollut yhtä hyvä kotimaassa. Ulkomaille myynti on vetänyt edelleen, Lindholm sanoo. 

Lindholm arvelee, että inflaatio ja voimakkaasti kohonnut sähkön hinta tekivät loven suomalaisten kukkaroihin. Tästä huolimatta yritys tavoittelee kasvua kansainvälisiltä markkinoilta, joissa Lindholm näkee merkittävää kasvupotentiaalia.

Varusteleka sai alkunsa airsoftista

Varustelekan päämaja sijaitsee Helsingissä. Naapurusto on Lindholmille tuttu, koska hän asui nuoruutensa kaupungin rajan toisella puolella Vantaalla.

– Synnyinkotini on muutaman kilometrin päässä Varustelekan liikkeestä, Lindholm sanoo.

Kiinnostus yrityksen perustamiseen syntyi henkilökohtaisesta tarpeesta. Lindholm harrasti airsoftia, mutta sopivia varusteita ei ollut helppo löytää. Hän arvioi, että Suomessa olisi sopiva markkinarako airsoft-varusteita myyvälle yritykselle.

– Perustin Varustelekan nettikaupan siviilipalvelukseni aikana, Lindholm muistelee. 

Loppu onkin historiaa, ja yrityksen tuotevalikoima on kasvanut armeijoiden ylijäämätavaran sekä uudistuotannon ansiosta valtavaksi vuosien saatossa. Tarjolla on kaikkea rintamakelpoisista taisteluvarusteista merinovillaisiin alusasuihin ja retkieväisiin.

Lindholm paljastaa, mistä hänen innostuksensa armeijan ylijäämätavaraan juontaa juureensa.

– Sotahistoria on kiinnostanut minua pikkupojasta asti, Lindholm sanoo. 

Nuorena Lindholm päätyi kuitenkin suorittamaan siviilipalveluksen, koska koulun päätyttyä motivaatio asepalveluksen suorittamiseen ei ollut huipussa.

Myöhemmin Lindholm on kuitenkin tullut toisiin ajatuksiin. Tänä päivänä hän ajattelee, että asepalveluksen suorittaminen olisi ollut viisasta. 

– Aliupseerikoulun ja mahdollisesti myös reserviupseerikoulun suorittaminen olisi ollut mielenkiintoinen kokemus, Lindholm pohtii.

Siviilipalveluksesta huolimatta Lindholm on opetellut myöhemmin sotilaan perustaitoja. Nuorempana Lindholm aloitti ampumaharrastuksen, joka jatkui vuosien ajan. Harrastaminen on kuitenkin ajan saatossa vähentynyt. 

– Ampumaharrastukseni on hiipunut ensimmäisen lapseni syntymän jälkeen, Linhdolm sanoo.

Ylijäämätavaroilla kasvua

Airsoft-varusteiden kauppaamisen lähdettyä hyvin käyntiin Lindholm lähti hakemaan kasvua armeijan ylijäämätavaralla. Vuosituhannen alkupuolella ylijäämätavaraa oli hyvin saatavilla ja varusteiden hinnat olivat maltillisia. Tilanne on kuitenkin muuttunut merkittävästi. 

– Armeijan ylijäämätavaraa myydään enemmän kuin koskaan, mutta sen saatavuus ei riitä vastaamaan kysyntään, Lindholm sanoo. 

Lindholm haalii ylijäämätavaraa myytäväksi Yhdysvaltoja ja Etelä-Amerikkaa myöten. Aasiastakin olisi saatavilla hyviä varusteita, mutta korkeat kuljetuskustannukset eivät mahdollista kannattavaa liiketoimintaa.

Käytettyjen varusteiden heikko saatavuus on saanut Varustelekan keskittymään oman tuotannon kasvattamiseen. Lindholm huomauttaa, että yrityksessä panostetaan yhä enemmän Euroopassa valmistettuihin tuotteisiin. 

– Tavoitteemme on laskea Kiinassa valmistettujen tuotteiden osuutta. Nyt ne edustavat myynnistä enää reilusti alle kahtakymmentä prosenttia, Lindholm sanoo.

Varusteleka suunnittelee tätä nykyä itse osan vaatteista ja varusteista. Asiakkaita on löytynyt myös julkispuolen toimijoista. Lindholm näkee tämän yhtenä kasvumahdollisuutena.

– Suunnitelma on, että meiltä saisi kaiken, mitä sotimiseen tarvitsisi, Lindholm sanoo.

Yksi tulevaisuuden haave olisi laajentaa liiketoimintaa armeijavarusteista siviilivaatetuksen puolelle. 

– Tavoitteena olisi laajentaa korkealaatuisiin Euroopassa valmistettuihin miesten vaatteisiin, Lindholm haaveilee.

Varustelekan omistaja odottaa innokkaana liiketoiminnan laajentamista Yhdysvalloissa Kuva: Veikka Tammisuo

Katse ulkomaille

Lindholmille yrittäjyys on elämäntapa. Uudet visiot pyörivät miehen mielessä myös haastattelun aikana. Filosofinen pohdiskelukaan ei ole hänelle vierasta.

– Yrittäjyyttä ja uskonnollisen liikkeen johtamista yhdistää mielestäni yksi asia. Jos itse ei saa puuhata, niin tekeminen ei ole enää hauskaa, Lindholm pohtii.

Varustelekan liiketoiminnan merkittävä kasvu on vaikuttanut siihen, että Lindholmin työtehtävien sisältö on muuttunut merkittävästi.

– Hallinnollisten tehtävien määrä on lisääntynyt yrityksen kasvaessa, Lindholm valittaa.

Tämän takia hän on pikkuhiljaa vähentänyt työtehtäviään yrityksessä. Perheen perustaminen ja vanhan kotitalon remontointi ovat tuoneet uutta sisältöä Lindholmin elämään ja samalla vieneet mennessään. 

– Tietokoneen edessä tapittaminen ei ole hauskaa. Nautin siitä, että pääsen tekemään kädet savessa töitä, Lindholm toteaa.

Vaikka varsinaiset työtehtävät ovat ajan myötä vähentyneet, ei into liiketoiminnan jatkuvaan kehittämiseen ole sammunut.

Tällä hetkellä yrittäjän tavoitteena on hakea merkittävää myynnin kasvua Yhdysvalloista. Lindholmin tavoitteena on avata maahan oma logistiikkakeskus, joka säästäisi merkittävästi kuljetuskustannuksia ja mahdollistaisi suuremman volyymin. 

– Visioni on, että tulevaisuudessa Varusteleka olisi yksi maan johtavista armeijavarusteisiin keskittyvistä brändeistä, Lindholm toivoo.

Varusteleka ei piilottele suomalaisuuttaan Yhdysvalloissa. Lindholmin mukaan Suomi on saanut Nato-jäsenyyden myötä paljon positiivista huomiota Yhdysvaltojen mediassa.

Lindholm toivoo, että suomalaiset yrittäjät kääntäisivät katseet rohkeasti laatikon ulkopuolelle. Suomen pieni väestö asettaa ylitsepääsemättömän haasteen liiketoiminnan kasvattamiselle tietyn rajan jälkeen.

– Kannustan suomalaisia yrittäjiä hakemaan kasvua ulkomailta, Lindholm sanoo.

Lindholm onkin järjestänyt viime vuosien aikana yrittäjäkoulutuksia ja käynyt puhumassa erilaisissa tilaisuuksissa.

– Koulutusten järjestäminen on ollut mieluista, koska olen kokenut pystyväni jakamaan osaamistani muille.

 

Opinnoista oli hyötyä

Tavanomaiset toimistotyöt eivät enää Lindholmia erityisemmin kiinnosta. Yrityksen ensimmäinen palkattu työntekijä alkoi pikkuhiljaa vastata yrityksen hallinnollista tehtävistä. Myöhemmässä vaiheessa Varustelekaan rekrytoitiin kokenut toimitusjohtaja.

Kun yritystoiminta kasvoi, Lindholmin opinnot yliopistossa jäivät kesken. Suomen kielen opinnoista on kuitenkin ollut merkittävää hyötyä yrityksen markkinoinnissa ja viestinnän suunnittelussa.

– Minulla diagnosoitiin adhd, enkä olisi varmaan jaksanut opettajan ammattiin kuuluvaa toistuvuutta elämässä, Lindholm arvelee.

Hän lisää, että vaikka opettajan ammatti kiinnosti, loppuelämän ammattia siitä tuskin olisi syntynyt.

– Olisin todennäköisesti vain perustanut Varustelekan viitisen vuotta myöhemmin, Lindholm toteaa.

Näkemys äidinkielen opettajan tärkeimmästä tehtävästä kuitenkin löytyy. Lindholmin mukaan keskeisintä äidinkielen oppimisessa ei ole kieliopin virheetön osaaminen.

– Hyvä opettaja saa nuoret oppimaan ajattelemisen perustaitoja, Lindholm painottaa.

Tekoälyn on arveltu mullistavan opintojen ja rutiininomaisten työtehtävien suorittamisen. Muun muassa suosittu tekoälysovellus ChatGPT antaa välittömästi vastauksen mihin tahansa kysymykseen, ja osa nuorista onkin hyödyntänyt koneoppimiseen perustuvaa tekoälyä vaihtelevalla menestyksellä.

Kielellisesti lahjakas Lindholm ei innostu ajattelun ulkoistamisesta tekoälylle. Hän ei ole valjastamassa tekoälyä viestinnän työkaluksi. 

– Varustelekan markkinointi on perustunut ainutlaatuisuuteen, eikä tekoäly tuo mielestäni mitään ainutlaatuista tähän maailmaan. Tekoälyn hyödyntämä data perustuu menneisyyteen, Lindholm pohtii.

Lindholm ei kuitenkaan täysin lyttää tekoälyn aiheuttamaa muutosta. Hän toteaa, että tekoälyn konekääntämisestä on ollut apua Varustelekan internetsivujen eri kieliversioiden luomisessa.

Lindholmin suunnitelmana on remontoida omin käsin maltillisesti rapistunut junavaunu saunaksi. Saunaa olisi mahdollista vuokrata erilaisiin tilaisuuksiin. Kuva: Veikka Tammisuo

Sähköveneestä junavaunuihin

Lindholm on viime aikoina tullut tunnetuksi myös sähköiseen veneilyyn keskittyvästä bisneksestä. Vihreä siirtymä ei ole ottanut suuria edistysaskeleita veneilyssä. Perinteinen polttomoottori on pitänyt pintansa, ja löpöä palaa yhä enemmän moottoreiden tehojen kasvaessa.

– On ollut mielenkiintoista tutkia, miten veneilyä voitaisiin sähköistää, Lindholm pohtii.

Lindholm on rakentanut sähköllä liikkuvan katamaraanin, jonka kuka tahansa voi vuokrata Porvoonjoella kesäkaudella. Hän haluaa samalla edistää jakamistaloutta ja kestävää kehitystä. Varsinaista luksuskyytiä ei kuitenkaan aluksi ollut luvassa ja vene aiheutti myös hieman harmia.
 
– Ostin aika paskan veneen ja olenkin päässyt sitä korjailemaan, Lindholm naurahtaa.

Tähän mennessä sähköveneilyn kehittäminen ei ole ollut hänen tuottoisimpia investointejaan, mutta tämä ei miehen menoa haittaa. Varustelekan menestys mahdollistaa uusien pienimuotoisten liikeideoiden kokeilemisen.

Sähköveneen lisäksi myös muut kulkuvälineet kiinnostavat Lindholmia. Perheen iäkäs kotitalo sijaitsee Porvoossa vanhan radan vieressä. Vanha ratavarikko tarjoaa mahdollisuuden liiketoimintaan myös omalta pihalta käsin.

– Hankin vanhan junavaunun ja tarkoitukseni on nikkaroida siitä sauna, jota voisi vuokrata erilaisiin tilaisuuksiin, Lindholm suunnittelee.

Neuvottelut toisen iäkkään junanvaunun ostamisesta ovat yhä käynnissä. 

– Tämä on sellaista vanhan eläkeläisukon huuruilua, Lindholm vitsailee.