Varusmiesten kielletyt hedelmät
Kirjoittaja arvostaa myös palveluksen epävirallisia perinteitä.
Kuvittele itsesi varusvaihdon vaatelinjastolle. Olet jonottanut jo puoli tuntia vuoroasi vaihtaa likaisia sukkia ja muuta pyykkiä. Tuijotat ilmeettömänä työntekijöitä, jotka ojentavat sinulle puhtaita vaatteita.
Yhtäkkiä tajuat sen vihdoin tapahtuvan. Huomaat tiskin takana masentavan laatikon reunalta pilkistävät raidalliset pikkumustat. Sykkeesi nousee ja vilkaiset vierellesi onko varusmieskollegasi huomannut saman. Ei ole.
Liidät linjastoa pitkin ahnaasti mielessäsi vain yksi asia. Vaihdat shortsisi voitonriemuisesti. Paluumatkalla et voi vieläkään uskoa, että olet saanut ihka aidot, legendaariset litmaset! Olet onnellinen.
Edellä kuvailtu tilanne kuulostaisi siviilin näkökulmasta oudolta, mutta uskallan väittää, että jokainen varusmiespalveluksensa suorittanut tai suorittava tunnistaa tilanteen. Tämä on yksi esimerkki siitä, kuinka vähäpätöiseltä kuulostavat perinteet voivat vaikuttaa sotilaiden arkeen positiivisesti.
Historian saatossa on puolustusvoimien alaisuudessa palvelevien keskuuteen kehittynyt läjäpäin erilaisia formaaleja ja vähän epävirallisempia perinteitä. Erilaisia tapoja ja rituaaleja on kehittynyt varusmiehille, kadeteille ja varmasti jopa kantahenkilökunnalle.
Kaikille näille ryhmille tuttuja esimerkkejä ovat ainakin sutjakkaat sanonnat, kuten "Aamuja!" tai sotilasmuodon viemiseen liittyvät erilaiset humoristiset runot, joista tunnetuin lienee loru Tikusta ja Takusta.
Aineettomien sanaleikkien lisäksi erityisesti varusmiehillä on useita traditioita, joihin liittyy myös niin kutsuttuja perintöesineitä. Ne voivat olla ihan mitä vain taivaan ja maan väliltä – kunhan lisää kapineen nimen eteen perintö-etuliitteen.
Itselleni varusmiespalveluksen aikana on tullut vastaan esimerkiksi perintöpehmolelu, -muistivihko ja -koripallo. Kaikki esineet eivät kuitenkaan ole olleet siviilipuolelta lähtöisin. Osa materiaalista on puolustusvoimien, mutta niihin on piirrelty tai niitä on turmeltu muuten vain jotenkin. Esimerkkeinä perintötaistelujakkara tai perintösläbärit. Näistä yleensä joku varusmies on maksanut häviämisilmoituksessa lukevan korvausmaksun ja antanut eteenpäin seuraavan saapumiserän lipunkantajalle.
Nämä pienet lasten leikkikaluilta kuulostavat tavarat tuovat jaksamista muuten niin vakavaan palvelukseen. Jokainen pystyy saamaan ajatuksensa hetkeksi aivan muualle keskittyessään, vaikka pehmolelun piilottamiseen.
Olen kuitenkin kuullut eri joukko-osastoissa palvelevilta, että näitä mahtavia traditiotioita ollaan kitkemässä yksi kerrallaan. Erityisesti näitä fyysisiä perintöesineitä metsästetään kuumeisesti. Se on ymmärrettävää varsinkin, jos samalla vahingoitetaan puolustusvoimien materiaalia pysyvästi. Vaihtoehtoisia menetelmiä on kuitenkin syytä pohtia yhdessä, sillä perintöesineet voivat olla merkittävässä asemassa varusmiesten jaksamisessa.
Kompromissina varusmiehet voisivat luopua puolustusvoimien omaisuuden turmelemisesta ja kantahenkilökunta voisi joustaa muiden perintöesineiden kanssa.
