Hyppää sisältöön
Osiot
Valikko

Ruotuväki

Olli Nurminen

Varusmiessoittajat

Varusmiessoittajat Martti Viita-Aho ja Arttu Simonsuuri ovat päässeet palveluksessa hankkimaan kokemuksia, jotka hyödyttävät siviilielämässäkin.

Varusmiessoittajat viihtyvät palveluksessaan musiikin parissa

Akseli Köngäs

Laulamista, soittamista, tekniikkaa ja viestintää. Muun muassa tällaisia mahdollisuuksia on tarjolla Puolustusvoimien soittokunnissa.

Varusmiespalveluksen voi suorittaa monella tapaa. Kaartinjääkärit Martti Viita-aho ja Arttu Simonsuuri suorittavat omansa Kaartin soittokunnan varusmiesbändissä musiikin parissa. 

Simonsuuri toimii osaltaan soittokunnan solistina ja ohessa soittaa myös kitaraa. Viita-aho tekee soittokunnalle viestintää, ja välillä toimii myös solistina esityksissä.

– Mun tehtäviin kuuluu viestintähommia, valokuvaamista, videoiden ja kuvien editointia ja postausten julkaisemista, Viita-aho avaa viestinnän tehtäviään.

Käytännössä heidän varusmiespalveluksensa soittokunnassa pyörii pääosin keikkojen ja keikkoihin valmistautumisen välillä. 

– Harjoittelua, keikan vetoa ja suunnittelua, Simonsuuri avaa palveluksensa rakennetta.

Kaartin soittokunnan varusmiesbändin varusmiehet kuuluvat Kaartin jääkärirykmenttiin.He majoittuvat kasarmilla Santahaminassa, ja aamutoimien jälkeen matkustavat konservatoriolle Ruoholahteen toteuttamaan päivän palvelustehtävänsä

Varusmiehet ovat viihtyneet palveluksessaan erityistehtävissä. Erityisesti positiivisena asiana nousee esille heidän saamansa itsenäisyys ja tehtävien monimuotoisuus.

– Kaarti[n soittokunta] eroaa muista Puolustusvoimien soittokunnista sillä tavalla, että meidät tilataan suoraan keikoille eri tapahtumiin, Simonsuuri tähdentää.

– Hääkeikkoja, puistokeikkoja, kurssijuhlia ja bileitä totta kai, hän luettelee esimerkeiksi mahdollisista keikoista.

Varusmiesten mukaan konservatoriolta löytyy hyvät puitteet soittamiseen, mutta myös omien varusteiden käyttö on sallittua. Kuva: Olli Nurminen

Monipuolinen palvelus

Simonsuuri ja Viita-aho kertovat hakeutuneensa erityistehtäviin soittokuntaan, koska he olivat halunneet saada enemmän omanlaisen palveluksen ja ylläpitää omia taitojaan.

Kaksikkoa yhdistää kumpaakin myös se, että heillä kummallakin oli tuttavia, jotka olivat palvelleet soittokunnassa, mikä kannusti heitä hakemaan. 

– Moni kaveri oli käynyt palveluksen täällä soittajana, teknikkona tai viestintävarusmiehenä, niin mulla oli selkeä kuva, että tänne mä haluan, Viita-aho muistelee.

Lopuksi varusmiehet kannustavat mahdollisia soittokunnasta kiinnostuneita alokkaita hakemaan erityistehtäviin soittokuntaan matalalla kynnyksellä.

– Ei täällä kaikki ole mitään Sibelius-akatemian kolmannen vuosikurssin tyyppejä, porukkaa on ihan laidasta laitaan, Simonsuuri kertoo.

– Täältä saa tosi hyviä suhteita ja kokemusta varsinkin, jos on suuntautumassa musiikkiuralle myöhemmin, Viita-aho komppaa.