Varusmiespalvelus parisuhteen kompastuskivi?

Varusmiespalvelus nähdään usein seurustelusuhteessa negatiivisena ajanjaksona, jota ei voi välttää, mutta voidaan supistaa pienimpään mahdolliseen palvelusaikaan.

Varuskunnan porttien ulkopuolelle jäävälle seurustelukumppanille varusmiespalveluksen alkaminen voi olla kova paikka. Kotona saattaa yhtäkkiä vallita hiljaisuus eikä uni meinaa tulla, kun toinen ei olekaan vieressä tuhisemassa normaaliin tapaan. Viikonloppuvapaita odotetaan kuin kuuta nousevaa ja riita syntyy heti varusmiehen astuessa lomakyydin kyydistä pois, kun suunnitelmana onkin mennä tapaamaan pitkästä aikaan kavereita eikä viettää koti-iltaa rakkaan kanssa.

Suuren ongelman saattaa aiheuttaa se, että unohdetaan palveluksen vaikuttavan kahteen osapuoleen – varusmieheen ja inttileskeen. Vaikka varusmiehen arki palveluksessa on aikataulutettua, voi hänellä olla samalla tavalla vaikeuksia sopeutua uuteen tilanteeseen kuin siviiliin jääneellä kumppanilla.

Alku on pahin, sanotaan varusmiehelle palveluksen alkamisesta. Sama on ikävän kanssa. Parisuhteen kummallekin osapuolelle uuden arjen opetteleminen tuottaa monia ajatuksia ja tunteita. Mutta loppujen lopuksi kaikki muuttuu ajallaan arjeksi, eikä ensimmäisten viikkojen jälkeen tunnukaan niin pahalta. Myös ystävien ja sukulaisten tapaamisen tärkeyden alkaa ymmärtämään, kun viime näkemästä alkaa kulua viikkoja, pahimmillaan jopa kuukausia.

Olen oman palvelukseni aikana huomannut itselleni tärkeäksi, että voin päivittäin pitää kumppaniin yhteyttä. Olipa asia kuva, puhelu tai yksi viesti, se saa ikävän pysymään loitolla. Välillä on hyvä jutella pidempään puhelimessa, mutta joskus riittää vain hyvän yön toivotus. Uskon, että jokaisella on oma tapa, jolla parisuhteessa kumpikin tuntee olonsa hyväksi ja huomioiduksi, vaikka toinen onkin varuskunnan sisällä suorittamassa palvelustaan.

Varusmiespalvelus antaa mahdollisuuksia kummallekin parisuhteessa olevalle. Siviilielämässä oleva kumppani itsenäistyy ja saattaa oppia yksin elämisestä tai tekemään asioita myös yksin. Kumpikin arvostaa enemmän yhteisiä hetkiä, kun niitä on huomattavasti vähemmän. Toisen huomioimisesta tulee erityistä ja jopa yksi viesti keskellä päivää saa hymyn huulille. Ja kuten monella on tapana sanoa: jos suhde kestää palveluksen ajan, se kestää mitä tahansa.

Siviiliin jäävä seurustelukumppani kannattaa huomioida jo ennen palvelukseen astumista. On hyvä kertoa, että palvelus tulee rajoittamaan puhelimen käyttöä eli yhteydenpito tulee vähentymään. Myös tukiverkostoista kannattaa muistuttaa, sillä läheisten lisäksi internetissä löytyy inttileskille omia foorumeita, keskusteluita ja tukiryhmiä. Ajoissa valmistautuminen, yhdessä asioista keskusteleminen ja oikea asenne tekevät palveluksen suorittamisesta huomattavasti helpompaa.

Asepalvelus on kuitenkin kokemus, joka tulee vastaan vain kerran elämässä. Vaikka se on asevelvollisuus, on se samalla oikeus. Oikealla asenteella palveluksesta saa kaiken irti, minkä lisäksi parisuhde on saattanut saada positiivista vaikutusta ja on valmiina uusiin haasteisiin reservin koittaessa.