Varusmiespalvelus luo omistajia

Professori Teemu Tallbergin mukaan suomalaiset suhtautuvat asevoimiinsa ja maanpuolustukseen eri tavalla kuin juuri minkään muun valtion kansalaiset. Syynä ovat yleinen asevelvollisuus ja demokraattinen yhteiskunta.

"Suomalainen asevelvollisuus on kustannustehokas ratkaisu puolustaa maata" on fraasi, jonka moni puolustusvoimien kanssa tekemisissä ollut on jossain vaiheessa kuullut. Asevelvollisuusjärjestelmä on kuitenkin myös muuta kuin tekninen ratkaisu maanpuolustuksen toteuttamiseksi. Se pakottaa etenkin miesikäluokan käsittelemään omaa suhtautumistaan maanpuolustukseen ja äärimmäisessä tapauksessa toisen ihmisen tappamiseen.

Maanpuolustuskorkeakoulun sotilassosiologian professori Teemu Tallberg toteaa, että varusmiespalveluksen ansiosta suomalaiset tuntevat maanpuolustusta kohtaan omistajuuden tunnetta. Tästä syystä suomalaisten suhde puolustusvoimiin on hyvin erilainen kuin lähes missään muussa valtiossa. Tallberg huomauttaa, että järjestelmän puolesta monet verrokit kuten Israel ovat yhteiskunnallisesti hyvin erilaisia valtioita kuin Suomi. Tämä tarkoittaa, että meidän on löydettävä omat vastauksemme.

– En pidä sanasta kansanarmeija, mutta siihen liittyy ajatus vastuusta. Kansalaiset joutuvat miettimään, miten nämä hommat hoidetaan, ja kuka ne hoitaa. Onko moraalisempaa, että kansalaiset puolustavat maata vai että vain ammattilaiset? Tallberg pohtii.

 

Usein keskustellaan siitä, kuinka uskottavana muut valtiot pitävät Suomen puolustusta. Samaa pohtivat kuitenkin myös monet asevelvolliset.

– Tavallinen kansa ja etenkin asevelvolliset miettivät, onko tarpeeksi koulutusta ja vehkeitä vai pitäisikö olla ammattilainen, jotta osaa käyttää monimutkaisia sotateknisiä järjestelmiä, Tallberg selittää.

Hänen mielestään tällaiset pohdinnat ovat kuitenkin vahvuus, eivät heikkous.

– Mun mielestä yhteiskunta on silloin terveellä pohjalla, kun näistä asioista keskustellaan. Ja asevelvollisuus on siitä hyvä järjestelmä, että se pakottaa pohtimaan omaa suhtautumista näihin asioihin.

Ammattiarmeijat, tai erityisesti niihin siirtyminen, on ollut korkean kynnyksen takana. Näin esimerkiksi Saksassa, jolla on huonoja kokemuksia siitä, että asevoimat saavat liian suuren yhteiskunnallisen vaikutusvallan. Saksan vielä harkitessa luopumista yleisestä asevelvollisuudesta varoitettiin, että nykyinen asevoimat Bundeswehr ei saa muuttua "valtioksi valtion sisällä", kuten kävi keisariajan Reichswehrille ja kolmannen valtakunnan Wehrmachtille. Seuraukset ovat tiedossa.

Tallbergin mielestä juuri omistajuuden tunne onkin yhteydessä toimivaan demokratiaan. Osattomaksi itsensä kokeva ihminen ei myöskään osallistu yhteiskunnan eteenpäin viemiseen. Yhden muutoksen hän toivoisi näkevänsä Suomessa:

– Tietysti jos se olisi mahdollista, niin olisi hyvä saada naisetkin tasa-arvoisemmin mukaan asevelvollisuusjärjestelmään.

 

Tallberg liittää keskustelun asevelvollisuudesta osaksi keskustelua hyvinvointivaltiosta ja sen tulevaisuudesta.

– Hyvinvointivaltioon kohdistuu muutospainetta. Keskustellaan ja mietitään, mihin suuntaan sitä pitäisi viedä, Tallberg pohtii.

Hänen mukaansa velvollisuudet pitäisi nostaa merkittävämpään rooliin yhteiskunnallisessa keskustelussa. Suomi on hitaasti liikkumassa suuntaan, jossa valtio nähdään yhä enemmän palveluntuottajana. Hän näkee tästä kaikuja sote-keskustelussa ja kuopatussa tiemaksumallissa. Kansalaisen ja valtion suhde on korvautumassa kuluttajan ja tuottajan rooleilla. Yhä useammat palvelut voi tuottaa joku muukin kuin valtio, eikä maanpuolustuskaan ehkä voi säilyä velvollisuuteen perustuvana erityistapauksena. Tuleeko turvallisuudestakin tuote, joka halutaan lunastaa rahalla?

Tallberg johtaa Maanpuolustuskorkeakoulun Tahto-projektia, jossa tutkitaan maanpuolustustahdon käsitettä.

– Me mietimme vastavuoroisuutta: mitä kansalaiset odottavat valtiolta ja mitä he ovat itse valmiita tekemään.

Tallbergin puheessa on havaittavissa kennedylainen pohjavire: "Älä kysy mitä maa voi tehdä puolestasi, vaan kysy, mitä sinä voit tehdä maasi puolesta."

 

Varusmiespalveluksessa opetetaan käyttämään asetta, mutta tappamisen etiikkaa ei juuri käsitellä. Tallberg jakaa kenttärovasti Janne Aallon julkisuudessa esittämän näkemyksen, että ei suhtautumista tappamiseen edes voi opettaa palveluksen aikana. Se työ jokaisen on tehtävä itse.

– Puolustusvoimissa on tapana ajatella, että meillä on elävä suhde koko yhteiskuntaan ja nuoriin koko ajan. Minusta olisi mielenkiintoista nähdä, millaista keskustelua varuskunnissa käydään moraalikysymyksistä, Tallberg sanoo.

Hän kuitenkin huomauttaa, että nykyisten palvelusaikojen lyhyys on johtanut siihen, että aikaa henkilökunnan ja varusmiesten väliselle keskustelulle jää hyvin vähän.

– Aika moniin kysymyksiin nykyupseeristolla olisi hyviä vastauksia.

Tallberg alleviivaa, että valtion oikeus puolustautua hyökkääjää vastaan on perusoikeus.

Se todetaan jo Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjassa. Sen havaitseminen kirkasti ajatuksia myös omassa mielessäni.