Varusmiespalvelus ei ole sotaa

Viime päivinä puolustusvoimien suunnitelma uudistaa ja modernisoida kasarmirakennuksia on kirvoittanut kirjavaa keskustelua sosiaalisessa mediassa.

Paljon puhutun uudistuksen tarkoituksena on parantaa varusmiesten palvelusviihtyvyyttä ja henkilökunnan työskentelymahdollisuuksia muuttamalla tiloja käytännöllisemmiksi ja monikäyttöisemmiksi. Esimerkiksi jatkossa luentosaleissa oppitunneilla istuminen voisi ainakin osittain vaihtua pienryhmätyöskentelyyn omissa tuvissa ja opetusvideoiden kautta opiskeluun.

Kun tutustuin suunnitelmaan, jonka mukaan kasarmit jatkossa tultaisiin remontoimaan niiden tullessa peruskorjausikään, löysin siitä lähes pelkästään hyviä puolia. Jatkossa ulkovaatteet ja taisteluvarusteet tultaisiin säilyttämään muualla kuin tuvassa, mikä parantaa tuvan sisäilmaa, kun kaikki pöly ja lika ei kulkeudu vaatteiden mukana tupaan. Tuvissa tulisi myös olemaan enemmä pöytä- ja istuintilaa, mikä mahdollistaisi työskentelyn ja vapaa-ajan vieton muuallakin kuin omassa punkassa iltavapaiden aikana. Huonona en pidä myöskään oppituntien mahdollista muutosta interaktiivisempaan ja osallistavampaan suuntaan, mikä varmasti olisi omiaan parantamaan varusmiesten oppimistuloksia tärkeissä koulutusaiheissa: hereillä pysyttelemisen sijaan kun voisi keskittyä itse asiaan.

Tämän takia minut yllättikin suunnitelman keräämä laaja negatiivinen palaute internetin keskustelupalstoilla ja aiheeseen liittyneiden uutisten kommenttiosioissa.

"Sopii hyvin lihavien poikien leirikouluun jossa pelataan sotasimulaattorilla tietokoneilla ja räplätään kännyköitä. Bussin ikkunasta vähän näkee maastoa"

"Tuoltahan puuttuu vain live, love, laugh -tarrat ja sisustuskonekiväärit"

"Ei meidän aikana armeijassa kuulunut viihtyä"

On huomattava, ettei kyseessä ole maanlaajuinen kerralla suoritettava korjaushanke, vaan konsepti, jonka mukaan kasarmit järjestellään uudelleen siinä vaiheessa kun ne muutenkin remontoitaisiin. Tuvista puolestaan tuskin tulisi kliinisen valkoisia ja seinän kokoisilla ikkunoilla varustettuja, kuten mallinnekuvissa, joiden avulla uutta kalustejärjestystä ollaan esitelty. Maastoharjoituksista ei oltaisi luopumassa, vaan tuvissa suoritettavalla opiskelulla korvattaisiin lähinnä muita oppitunteja. Oikeastaan muuttuvat asiat ovat aika pieniä ja suurin osa sellaisia, jotka jouduttaisiin uusimaan joka tapauksessa.

Vaikka muutokset ovat pieniä, uskoisin niillä olevan silti huomattavaa vaikutusta palvelusviihtyvyyteen. Viihtyminen palveluksessa puolestaan näkyy alempina keskeyttämistilastoina ja varmasti myös korkeampana motivaationa. Monet ovat käyttäneet argumenttina myös sitä, että miten sodassa pärjättäisiin, jos palvelukseen tullaan viihtymään. Heille vastaisin, että nyt ei olla sodassa. Kun vapaa-ajalla ja etenkin öisin pystyy entistä paremmin palautumaan uudistetuissa, sisäilmaltaan ja viihtyvyydeltään paremmissa tuvissa, on seuraavana päivänä enemmän virtaa ja jaksamista oppia sodassa elintärkeitä taitoja.

Mielestäni on hienoa, että puolustusvoimat tällä suunnitelmalla osoittaa pysyvänsä ajassa ja kehityksen kelkassa mukana. Komppaankin siis vahvasti puolustusvoimien tilahallinnan toimialapäällikköä, majuri Arjo Kaarretta, joka totesi Iltalehdelle: "Ei kai se huono asia voi olla, jos palvelusolosuhteet ovat hyvät".