Varusmiespalveluksen tärkein opetus – pidä kiinni budjettikurista!
Kirjoittaja pohtii, kehittyvätkö varusmiesten rahanhallinnan taidot armeijan aikana.
Jo varusmiespalveluksen toisen kuukauden lopulla havahduin järkytykseen, kuinka suuren loven olin pankkitililleni onnistunut tekemään.
En ollut lainkaan sopeuttanut kulutustani palkkatulojen välittömään loppumiseen, sillä pitäähän illalla käydä sotilaskodissa ja viikonloppulomilla päästä rellestämään. Kasarmin roska-astiat sekä panttipullokori täyttyivät varusmiesten karkkipapereista, pitsalaatikoista ja energiajuomatölkeistä.
Olisi hölmöä uskoa, että palveluksensa alkupuolella oleva miehistö pysyi kuuden euron ja kymmenen sentin päiväbudjetissa. Jostain muualta se raha siis lähti.
Joka toinen perjantai sotilaiden keskuudessa puhkeaa keskustelu tilille juuri kilahtaneista kahden viikon päivärahoista.
Yksi toteaa, kuinka lähellä miinusta hän melkein kävi, toinen voivottelee, kuinka näistäkään rahoista ei ole jälkeäkään enää maanantaina. Hieman enemmän aikuistuneet joutuvat miettimään juoksevia kuluja.
On puhelinlaskuja, nettiliittymiä ja eräällä autopaikkaa, jotka jäävät valtion korvaamien menojen ulkopuolelle. Osa saattaa kaikessa hiljaisuudessa kamppailla suurempien taloudellisten haasteiden kanssa.
Tässä ilmenee kuitenkin melkoinen ristiriita, sillä eikö intissä eläminen ole kuitenkin ilmaista? Varusmiehen ei tarvitse maksaa asumisesta ja ruoasta eli niistä asioita, jotka siviilissä tavallisesti vievät eniten rahaa.
Terveydenhuolto sekä lääkkeet ovat ilmaisia, vaikka varuskuntasairaalaan joutuukin jonottamaan puhelinlangalla.
Juuri tässä ympäristössä huomasin kuitenkin ylimääräisen kuluttamisen tuntuvan koviten.
Alokaskauden jälkeisen havahtumisen ansiosta aloin ottamaan itseäni niskasta kiinni, ja sanomaan mielihaluille jyrkästi ei; ainakin suurimman osan ajasta.
Palvelustoverit puhuivat täysin samasta aiheesta, samoin poikkeusehdoin. Säästäminen onkin sitä, että säästetään viikolla viikonloppua varten. Tilanne kasarmilla on hiukan rauhoittunut, sotkun tuotteiden pakkausmateriaalia näkyy roskiksissa vähemmän, nuoretkin ovat viisastuneet.
Pitää kuitenkin muistaa, että varusmiehille on täysin hyväksyttävää sallia vaihtelua välillä hyvin harmaaseen arkeen.
Päivärahojen varassa herroiksi eläminen käy kuitenkin niin vaikeaksi, että joutuu vakavasti miettimään tarpeen ja halun eroa. Jokaiselle varusmiehelle pyritäänkin kouluttamaan itsensä johtamista sekä vastuun kantamista omasta tontistaan.
Paras neuvo, minkä olen palvelusta koskien saanut, on mennä inttiin mahdollisimman nuorena. Ennen aloilleen asettumista, uutta opintopaikkaa, osamaksuja, asuntolainaa tai vaikka suurta kulutusluottoa.
Palveluksen aikana et siis välttämättä säästä hurjia summia rahaa, mutta pääset ainakin harjoittelemaan sitä.
Budjetoinnin taitaminen on tärkeimpiä taitoja, mitä elämässään voi oppia, ja varusmiespalvelus on oikeastaan miltei paras paikka harjoitella ja kehittyä kurinalaisuudessa. Tuleva pitkä pääsiäisviikonloppu voi olla erinomainen tulikaste budjettikurillesi!
