Varusmiesjohtajat ovat kehityksen este
Kirjoittajan piti alun perin hakea johtajaksi.
"Kun P-kauden jaksat, niin jaksat koko palveluksen". Kaverin vinkki ennen varusmiespalvelukseen astumista antoi voimaa, sillä peruskoulutuskaudesta olin kuullut kaikenlaisia tarinoita, eikä yksikään niistä ollut positiivinen. Rättisulkeisia, pölypallojen hautajaisia, rangaistuksena punnertamista, pitkiä marsseja, raskaa kantamista, pelkkää asennossa seisomista, punkkien ja pinkkojen räjäyttelyjä, taakse poistumista ja jatkuvaa ketutusta – sitä vanhan koulukunnan kunnon armeijaa. Totuus oli jotain aivan muuta.
Vietin peruskoulutuskauteni joukko-osastossa, joka pilotoi Koulutus 2020 -ohjelmaa. Koulutus 2020 pyrkii tehostamaan koulutusta ja keskittymään koulutusolosuhteisiin. Tämän päälle lisättiin joukko-osaston omat, nykyaikaiset palvelusohjesäännöt ja yksikkö, joka näitä kaikkia noudatti. Lopputuloksena oli peruskoulutuskausi, jota pystyy kuvailemaan osittain jopa miellyttäväksi. Sanalla, joka harvemmin tulee esille tässä yhteydessä.
Joukko-osastoa vaihtaessa olikin varsinainen shokki siirtyä varuskuntaan, jossa nämä kaikki viihtyisyyttä lisäävät asiat olivat pelkkä kaukainen ajatus hajonneiden varusmiesten ajatuksissa. Tuntuikin, että tuli siirryttyä 1800-luvun rakennusten lisäksi samaiselle vuosisadalle. Varsinkin vierestä muiden yksiköiden toimintaa katsellessa ei tullut kateelliseksi. Miten toimintatavat voivat erota näin paljon varuskuntien välillä?
Kaikissa varuskunnissa on menty paljon eteenpäin ja päivitetty palvelusohjesääntöjä nykyaikaisiksi. Yksi merkittävä tekijä on se, miten näiden noudattamista valvotaan johtoketjun alimpien, varusmiesjohtajien kohdalla. Oman peruskoulutuskauden yksikköni kohdalla kantahenkilökunnan aktiivinen puuttuminen varusmiesjohtajien sääntöjen vastaiseen toimintaan oli merkittävänä syynä viihtyisämmälle peruskoulutuskaudelle ja Koulutus 2020 -ohjelman onnistuneelle pilotoinnille.
Kantahenkilökunta ei ole este varusmiespalveluksen kehitykselle, he noudattavat käskyjä ja uusia palvelusohjeita. Ylhäältä alas valuvat uudistukset kuitenkin tyssäävät usein tahmaiseen, 347 aamun varusmiesjohtajaan – ja siihen pitäisi puuttua.
Parikymppinen poju tai likka ei voi olla hyvä johtaja, vaikka takana olisikin pari kuukautta sitä tarunhohtoista johtajakoulutusta. Toki poikkeuksiakin löytyy, esimerkiksi monta vuotta joukkueharrastuksen tai järjestötoiminnan parissa viettäneet varusmiehet ovat jo luonnostaan hyviä johtajia. Loput ovat enemmän tai vähemmän kehitysvaiheessa olevia nuoria, joille annetaan todella paljon valtaa.
Joidenkin kohdalla johtajuus näkyy uudistusten vastustamisena. Näin minullekin tehtiin alokkaana, joten nämäkin saavat kärsiä on yleinen asenne. Omat katkerat muistot ja päähän noussut valta tekevät alokkaiden ja miehistön palveluksesta vähemmän miellyttävää.
"Jätä aivot palveluksen ulkopuolelle" on usein kuultu toteamus, kun palveluksessa alkaa vaivaamaan jokin asia. Olan kohautus onkin helppo ratkaisu johtajien vaatiessa alaisiltaan sotilaallisuutta asioissa, jotka ovat vähintään yleisen maalaisjärjen, ja usein myös jonkin palvelusohjesäännön vastaisia. Mutta onko miehistön pakko niellä se kaikki puoli vuotta kauemmin palvelleiden käskemä nöyryytys?
Ei tietenkään. Miehistön jäsenillä on mahdollisuus puuttua asioihin kertomalla niistä henkilökunnalle. Jatkuva toimistossa ramppaaminen pienien, mutta läpi palveluksen jatkuvien asioiden perusteella tuntuu kuitenkin turhauttavalta. Kantahenkilökunnan tulisikin valvoa johtajien toimintaa aktiivisemmin ja alentaa kynnystä kertoa epäkohdista esimerkiksi keräämällä miehistöltä johtajapalautetta useammin palveluksen aikana.
Suurena vaikuttajana on kuitenkin johtajien oma asenne. Jokaisen tulisi pohtia, miten he voisivat omalla toiminnallaan lisätä viihtyvyyttä ja kehittää osaltaan varusmiespalvelusta. Lopulta se typerä tykkimies syö samaa puuroa, nukkuu samanlaisessa punkassa ja tekee samoja virheitä kuin johtajatkin. Kaikista ei ole johtajiksi, eikä johtajakoulutus tee kenestäkään supermiestä.
Tulevaisuus on kuitenkin kirkas. Koulutus 2020 otetaan käyttöön kaikkialla, johtajakoulutusta uudistetaan ja täten palveluksesta tulee miellyttävämpi jokaiselle. Sitä ennen jokainen varusmiesjohtaja voi avata portin kehitykselle ja uudistuksille – toisen viihtyisä varusmiespalvelus ei ole keneltäkään pois.
