Varusmies: harjoittelu ulkomailla on mahdollisuus
Kirjoittaja pohtii kolumnissaan tarvetta lainsäädännön muuttamiselle koskien varusmiesten harjoittelua ulkomailla.
Puolustusvoimissa sähköinen allekirjoitus ei saavuttanut yhteiskunnassa vallitsevaa valta-asemaa koronapandemiasta huolimatta, enkä pidättelisi hengitystäni sitä odotellessa.
Lukuisista suostumuksista ja dokumenteista minulle jäi erityisesti mieleen eräs asiakirja, joka on mielestäni tätä nykyä tarpeeton. Suostumukselle ei olisi enää tarvetta, koska lainsäädäntö edellyttäisi sitä jokaiselta varusmieheltä.
Suomen jäsenyys Natossa on suurin linjamuutos ulko- ja turvallisuuspolitiikassa vuosikymmeniin. Huolimatta jäsenyyttä edeltäneistä puheista Suomen lähes täydellisestä "Nato-yhteensopivuudesta", väitän, että kansallinen narratiivimme ei ole pysynyt jäsenyyden tuomien muutosten perässä.
Palataan tähän suostumukseen, joka jäi minulle erityisesti mieleen. Asiakirjassa minulle annettiin kaksi vaihtoehtoa. Joko suostun osallistumaan varusmiespalveluksessa tarvittaessa harjoituksiin ulkomailla tai vaihtoehtoisesti kieltäydyn siitä.
Mahdollinen harjoitus ulkomailla ei puhuttanut käytännössä lainkaan alokkaiden keskuudessa, paitsi laivastoon pyrkineiden keskuudessa. Potentiaalisesta koulutuspurjehduksesta läpi Euroopan satamakaupunkien ei varsinaisesti oltu pahoillaan, vaan päinvastoin sitä odotettiin innolla.
Julkinen keskustelu ei ole uhka vaan mahdollisuus
Valtioneuvosto on vastikään aloittanut puolustusselonteon valmistelun, missä on tarkoitus linjata puolustuspoliittisista kysymyksistä pidemmällä aikavälillä. Selonteon valmistelu on erinomainen mahdollisuus käydä laajaa julkista keskustelua Nato-jäsenyyden vaikutuksista ja mahdollisista tarpeista uudistaa vallitsevaa lainsäädäntöämme.
Toivon, että keskustelu olisi vilkasta eikä erilaisia mielipiteitä pyrittäisi vähättelemään tai leimaamaan, kuten vielä muutama vuosi sitten oli tapana jos kannatti Suomen liittymistä Natoon.
Miksi julkiselle keskustelulle on nyt erityinen tarve? Kansallinen turvallisuutemme on saanut uuden ulottuvuuden, joka on Nato-jäsenyyden myötä kansainvälisempi kuin aiemmin. Rajamme Venäjän kanssa ei ole enää reilut 1300 kilometriä vaan yli 2500 kilometriä jäsenyytemme myötä. Liittolaistemme turvallisuus on tätä nykyä jakamaton osa meidän turvallisuuttamme.
Velvoitteiden laajenemisen tulisi koskettaa mielestäni myös varusmiespalvelusta. Lainsäädäntöä tulee uudistaa siten, että tarpeen vaatiessa varusmiehen on osallistuttava harjoitukseen toisessa Naton jäsenvaltiossa. Lainsäädännön uudistaminen olisi yksi signaali siitä, että suhtaudumme vakavasti yhteistyöhön liittolaistemme kanssa. Laaja-alainen yhteinen harjoittelu on edellytys monikansallisten joukkojen toiminnan varmistamiseksi kriisitilanteissa.
Matkustelin pidempään Euroopassa ennen asepalvelukseni alkua. Suomen tuore jäsenyys Natossa tuli monelle mieleen, kun kerroin olevani suomalainen. Vallitseva sota Ukrainassa mietitytti monia ja Pohjois-Euroopan turvallisuuspoliittisen tilanteen tuntemus oli kirjaava, vaikka vankkoja mielipiteitä siitä monella riitti.
Nato-jäsenyyden velvoitteet olivat hieman hakusessa saksalaisilla ja ranskalaisilla tuttavillani, vaikka heillä jäsenyys on kuulunut kansalliseen kaanoniin seitsemän vuosikymmenen ajan. Toivon, että me emme tee samaa virhettä.
Kansallinen keskustelu ja siitä kumpuava ymmärrys velvoitteistamme on äärimmäisen tärkeää. Kansakuntamme tulee ymmärtää roolimme osana eurooppalaisen turvallisuuden varmistamista – tarvittaessa myös maamme rajojen ulkopuolella.
