Varma ja uskollinen

Tela-ajoneuvot ovat pohjoisen ympäristön toimintaedellytys, toteaa ylivääpeli Riku Väisänen Kainuun prikaatista.

Kun etelän runsas tiestö ja lännen laakeat maat jäävät taakse, saavutaan pohjoiseen, jossa loputtomat vesakot, vaarat ja suot määrittävät kulkua. 

– Näissä olosuhteissa telakuorma-autot ovat paras ja ehdoton valinta, kertoo ylivääpeli Riku Väisänen Kainuun prikaatista. 

Telakuorma-autot kuuluvat Kainuun prikaatin ja Lapissa toimivan Jääkäriprikaatin pääkalustoon, jossa ne vertautuvat muissa joukko-osastoissa käytettäviin panssaroituihin miehistönkuljetusajoneuvoihin, eli Paseihin. Toimintafunktio on sama: joukkojen ja kaluston siirtäminen paikasta toiseen. Pohjoisen oloissa pyörillä kulkevat Pasit eivät kuitenkaan tule kysymykseen. Tarvitaan teloja.

Kunnossapitoaliupseerina toimiva Väisänen on kouluttanut ja ajanut telakuorma-autoja, eli tutummin “tekoja”, parisenkymmentä vuotta. Niiden merkitystä arktisen alueen sodankäynnissä ei hänen mukaan voi vähätellä. 

– Jos ajatellaan esimerkiksi sellaisia soita, joita meillä on, ainoa vaihtoehto jolla niistä päästään yli on telakuorma-auto, Väisänen toteaa.

Telakuorma-auto on karuihin erikoisolosuhteisiin suunniteltu, ja erilaisiin ajotilanteisiin onkin olemassa omat tekniikkansa. 

– Suot, mäennosut ja -laskut, ojanylitykset ja haastavat kivikot ovat kaikki erikoisolosuhteita, joissa kuljettajien on osattava toimia, Väisänen luettelee.

Puutkaan, ainakaan pienet, eivät pidättele telakuorma-autoja. Ranteenpaksuiset kaatuvat helposti ja paksummatkin tarvittaessa.

– Siihenkin on oma tekniikkansa, Väisänen kertoo:

– Telat painetaan hitaasti runkoa vasten ja ikään kuin rullataan puu rauhallisesti kumoon.
Mitään hurjastelua risukossa ei siis tehdä, sillä lasikuidusta valmistettuja ajoneuvoja ei haluta turhaan vahingoittaa.

Pitkiä kaartoja, herkkää ajotuntumaa

Ajaminen tekalla eroaa muutenkin pyörillä kulkevista. Väisäsen mukaan ajotapa vertautuu parhaiten pieneen työkoneeseen. 

– Kierroksia on paljon pyöräpohjaista enemmän ja rattia joutuu oikeasti punomaan saadakseen sen kääntymään. Käännöksiä tehdessä täytyy pikkuisen ennakoida, Väisänen kertoo.
Jos maastossa käännökset ovat joskus hitaita, maantiellä täytyy vastaavasti kiinnittää huomiota ohjauksen herkkyyteen.

– Isoja liikkeitä ei saa tehdä, ettei ajoneuvo lähde “neulomaan” eli menemään kuin käärmeen kusi erämaassa, Väisänen naurahtaa.
Pienellä perehdytyksellä automaattivaihteisen tekan ohjaaminen on kuitenkin helppoa. 

Jotta kuljettajat voivat keskittyä ohjaamiseen, tiedustelijat etsivät tekoille reitit valmiiksi.

– Edellä kulkee tiedustelijoita, jotka ovat näkö- ja jalkayhteydessä ajoneuvoihin.
Kuljettajille opetetaan myös itsenäistä ajoa, varmuuden vuoksi. Pyrkimyksenä on kuitenkin nimenomaan tiedustelijoiden käyttö.

Puutteet ajettavuudessa korvautuvat varmatoimisuudella. Väisänen nostaa sen yhdeksi tekan vahvuuksista:

– Ajoneuvon rakenteet on suunniteltu ja rakennettu alusta alkaen kestämään. Siksi ne ovat hieman kankeampia, mutta toisaalta eivät mene rikki millään, hän toteaa.

Yli hankien, mutta ei jään

Talvella ajettavuus Väisäsen mukaan jopa paranee, kun maastonmuodot tasoittuvat. Esimerkiksi ojien ylittäminen on helpompaa, toisaalta mäkinousut vaikeampia. 

Teka on tasaisen varma, mutta ei erityisen nopea kulkija. Huonossa maastossa vauhti on muutamia kilometrejä tunnissa ja parhaimmillaankin päästään neljänkympin tietämille. Insinöörimajuri Juha Humalajoki Logistiikkalaitokselta kertoo, että talvella ajonopeus riippuu paljon lumen laadusta.

– Miten se on kerrostunut, kuinka paksusti, onko se raskasta vai kevyttä, Humalajoki luettelee.

Sekä Humalajoki että Väisänen painottavat, että jäällä ajamista pyritään välttämään viimeiseen asti. Humalajoen mukaan ainakaan alle kolmenkymmenen sentin jäille ei tekoilla kannata yrittää. Väisänen mainitsee, että pieniäkään lampia ei lähdetä ylittämään, jos jäiden kestävyydestä ei ole varmuutta. Kesällä vesistöylityksiä voidaan tarvittaessa tehdä:

– Silloin teka muuttuu ikäänkuin veneeksi, joka kelluu ja saa vauhtia telaketjuista, Humalajoki kertoo.

Huollon suhteen talvi ei vaikuta telakuorma-autoihin. Käytettävyyden kannalta se tuo kuitenkin omia, hyödyllisiä sovelluksiaan: tekaan itsessään mahtuu kahdeksantoista taistelijaa kuljettaja mukaanlukien. Talvella ajoneuvon perään voidaan kuitenkin kiinnittää köysi tai vaijeri, jolla sitten vedetään perässä suksilla olevia taistelijoita.

Uutta ja parempaa

Kauan palvelleiden tekojen elinkaari alkaa kääntymään loppua kohden, ja Puolustusvoimat sekä Patria kehittävät nyt niille seuraajaa. Nykyinen, erinomainen maastoliikkuvuus tullaan säilyttämään, Humalajoki kaavailee. Nykyistä heikkoutta, eli hidasta vauhtia taas on tarkoitus petrata. Asialistalla lienee olevan myös panssarointi, joka nykyisellään rajoittaisi vihollistulen läheisyydessä toimista. Näillä parannuksilla ja toisaalta jo nykyisten valttikorttien säilyttämisellä, uusista arktisen alueen kuljetusajoneuvoista on tarkoitus rakentaa entistäkin suorituskykyisempää kalustoa pohjoiseen toimintaympäristöön. Kokemus opastaa parhaiten.

Telakuorma-auton tekniset tiedot. Grafiikka: Laura-Maria Tikkanen