Väritetty tarina aidoista lähtökohdista – Isänpäivä-elokuva herkistyttää katsojan taitavalla käsikirjoituksella ja ohjauksella

Aleksi Salmenperän ohjaama ja käsikirjoittama Isänpäivä-elokuva on tunteikas draama, joka käyttää taitavasti hyväksi näyttelijöiden välistä dynamiikkaa.

Yhdestä kuukaudesta kahteen vuoteen – jossain sillä välillä on Timon (Tomi Lindfors) elinajanodote. Aivoverenvuoto ja alkoholismi ovat asettaneet hänet pyörätuoliin ja tehneet hänen puheestaan sönkköä. 

Timon tärisevät kädet kasaavat pikkuruiseen ruukkuun hiekkaa ja multaa. Pelastusarmeijan palveluyksikössä oli tarkoitus tehdä omia tonttuhahmoja, mutta sen sijaan nyt istutetaankin omia koivuja tai mäntyjä. Timon pitkäaikainen läheisin ystävä ja Pelastusarmeijan työntekijä Veikko (Tommi Korpela) auttaa Timoa istuttamisessa. Yhdessä he istuttavat vähemmän multaa vaativan männyn.

13-vuotiaat kaksoset Aava ja Iiris (Vilja ja Varpu Rintanen) harmittelevat, että heillä ei ole montaa perheenjäsentä, joita kutsua tulevaan taekwondon vyökokeeseen. Siskokset uhkaavat äitiään (Laura Birn), että he aikovat selvittää, kuka heidän elämästään täysin poissa ollut isänsä on.

Vilja ja Varpu Rantasen hahmojen taekwondoharrastus on peräisin näyttelijöiden omista elämästä. Kuva: Sami Kuokkanen

Tytöt ja Timo löytävät toisensa – myöhään, mutta riittävän ajoissa. Tyttöjen äiti Saimi pyrkii pitämään lapset poissa Timon luota, kun taas Veikko yrittää tehdä kohtaamisesta kaikille osapuolille suotuisan.

Näyttelyä ilman esittämistä

Jussi-palkitun ohjaaja-käsikirjoittaja Aleksi Salmenperän uusin elokuva Isänpäivä on täynnä voimakkaita tunteita.

Elokuvan tarinaa inspiroi Korpelan ja Lindforsin pitkäaikainen ystävyys. Pääosia esittäessään heidän ei tarvitse edes näytellä. Elokuvasta näkee, kuinka Veikko tunnistaa Timon eleet ja tarpeet epäselvästä puheesta huolimatta. Hahmoja näyttelevät Korpela ja Lindfors ovatkin oikeasti kokeneet näytöllä näkyviä kohtauksia.

Lindfors kertoo Ylelle, että Tomissa on valtavan paljon samaa kuin hänessä – esimerkiksi etunimessä esiintyvät neljä kirjainta. Lindfors on käynyt aivoverenvuodon ja alkoholismin läpi omassa elämässään, mikä on rajoittanut hänen liikunta- ja puhekykyä. Niin elokuvassa kuin todellisuudessa on Korpela ollut Lindforsin tukena. 

Lisäksi elokuvan kaksoset Aava ja Iiris ovat todellisesti kaksosia ja heidän välinen sisaruuskemiansa välittyy valkokankaalle asti.

Vaikuttaakin siltä, että elokuva on Salmenperän värittämä versio näyttelijöiden elämästä, ja se tuntuu ratkaisuna omaperäiseltä ja toimivalta.

Aitoutta löytyy myös etenkin repliikeistä. Teinit kuulostavat nykyteineiltä, ja toisin kuin suurimmassa osassa elokuvista, yhdenkään hahmon puhetta ei olla tehty epäinhimillisen selkeäksi, vaan niissä on mukana tuttu suomalainen mutina ja kiertely.

Elokuvan surullisuus ja muut vahvat tunteet eivät tule esiin repliikeistä, vaan taitavasta käsikirjoituksesta ja ohjauksesta. Hahmot pystyvät lukemaan toisiaan ilman sanoja, ja samalla tavalla katsoja pystyy ymmärtämään juonen toistuvien elementtien ja näyttelijöiden eleiden avulla.

Salmenperä on upottanut elokuvaan symbolisuutta vaikuttavasti ja ymmärrettävästi. Alkupuolella istutettu mänty kasvaa lopussa tunnistettavaksi versoksi.

Nimestä huolimatta isänpäivää ei merkkipäivänä mainita elokuvassa ollenkaan. Lehdettömät puut, syksyinen pimeys ja viileys ja alussa mainitut tonttuaktiviteetit osoittavat kuitenkin, että siinä eletään marraskuuta.

Isänpäivä-elokuva julkaistaan 6. maaliskuuta.