Laskutie ja nousutie, siinä, missä muutkin – Varalaskupaikka Mikkelissä pääsi Ilmavoimien harjoituskäyttöön 20 vuoden tauon jälkeen

Kun tie laitettiin poikki, Hiirolan suora muuttui melkein kuin tavalliseksi lentokentäksi.

​Hornet-lentäjä tähystää ilmassa kohti varalaskupaikkaa. Pian metsän takaa näkyviin tulee kahden voimakkaan valonheittimen aiheuttamat valkoiset pisteet. Kun lentolinja on sopiva laskeutumista varten, alkaa toinen valonlähteistä näyttää punaiselta.

Hornet lähestyy maantielle perustettua tukikohtaa 150 solmun nopeudella. Tämä vastaa noin 280 kilometriä tunnissa. Hävittäjän pyörät osuvat hetkeksi maahan, kone hidastaa hieman ja kiihdyttää nousuun heti uudelleen. On uuden kierroksen vuoro.

Noin 30 Hornet-lentäjää harjoittelee laskeutumista Mikkelissä sijaitsevalla Hiirolan varalaskupaikalla osana perjantaina päättyvää Imminent Field 2/25 -maantietukikohtaharjoitusta. Viimeksi tällä varalaskupaikalla on harjoiteltu yli 20 vuotta sitten vuonna 2004.

Harjoituksen aikana laskeutumiskertoja kertyy jopa noin 500. Lentokoneet lähtevät paikalle Karjalan lennostosta, Siilinjärven Rissalasta. 

Pääasiallisesti harjoituksessa hyödynnetään Hornet-hävittäjiä, mutta paikalla vieraili myös Hawk-suihkuharjoituskoneita ja Pilatus-yhteyskoneita.

Suomen reilulla 20 varalaskupaikalla on harjoiteltu viime vuosina tiiviisti. Viimeksi varalaskupaikkaan tukeuduttiin keväällä Jyväskylässä osana Baana 25-harjoitusta. Maantietukikohdan perustamista harjoiteltiin hiljattain myös Kuopiossa.

Vasta päällystetty varalaskupaikka

Pituutta Hiirolan varalaskupaikalla on 2 190 metriä. Se on yhtä hyvä kuin viime vuosina perustetut uudet varalaskupaikat.

– Vivahde eroja. Itselle ihan sama laskeudunko Rovaniemelle, Helsinkiin vai tänne. Täällä asvaltti on erittäin hyvässä kunnossa, harjoituksessa lentänyt kapteeni Heikki Rantanen kommentoi.

Varalaskupaikan asfaltissa ei pitäisikään olla valittamista – se on saanut uuden päällysteen juuri menneenä kesänä. Myös keli on hyvä ja sää kirkas. Varalaskupaikkaa on ylläpidetty harjaamalla ja suolaamalla.

– Tosi hyvä, kuiva pakkaskeli, Hävittäjälentolaivue 31:n komentaja, everstiluutnantti Tomi Lyytinen luonnehtii.

Lentäjän näkökulmasta haastetta normaaliin lentokenttään verrattuna aiheuttaa se, ettei laskupaikkaa voi havaita puiden takaa niin kaukaa. Leveyttä varalaskupaikan asvalttiosuudella on vain 20 metriä. Tämä on melko vähän F/A-18 Hornetille, jonka siipien kärkiväli on 11,6 metriä.

– Keskelle kannattaa aina osua, mutta täällä on enemmänkin pakko, Rantanen nostaa.

Kapea laskupaikka aiheuttaa lentäjälle helposti vaikutelman, että hän olisi korkeammalla kuin onkaan. Tien kapeus voisi tulla ongelmaksi esimerkiksi, jos laskutelineet vikaantuisivat.

– Täällä ei ole myöskään riista-aitoja, Rantanen lisää. 

Maantietukikohdan ympärillä on kuitenkin runsaasti tuki- ja suojaustehtävissä olevia sotilaita ja reserviläisiä. He voisivat ottaa yhteyttä lennonjohtoon, mikäli hirven tai peuran huomaisivat. 

Päätien katkaisu harvinaista

Tämän kertaiseen harjoitukseen ei osallistunut liittolaisten ilma-aluksia. Sen sijaan paikalla on kanadalainen tarkkailijaryhmä.

Harjoitus on kansainvälisesti poikkeuksellinen. Useimmissa muissa maissa ei vastaavia varalaskupaikkoja ole tai niillä ei päästä harjoittelemaan.

– Ruotsissa ollaan alettu pitkän tauon jälkeen harjoittelemaan, tietää Karjalan lennoston komentaja eversti Tomi Böhm.

Ihmetystä ulkomailla aiheuttaa varsinkin se, miten tie voidaan saada sotilaskäyttöön jopa useiden päivien ajaksi. Kantatie 72 on ollut suljettuna viime sunnuntaista alkaen.

– Taisi olla hollantilainen tai saksalainen, joka kysyi minulta kerran: "Miten te saatte tien näin poikki?" everstiluutnantti Lyytinen muistelee.

Hänen mukaansa, kun ollaan vain riittävän hyvissä ajoin liikkeellä, saadaan käytöstä sovittua alueen Ely-keskuksen kanssa.

Erityisesti rauhan aikana varalaskupaikan käyttöönotto on ollut kuitenkin pitkä prosessi: tarvittavat luvat, paikallisten tiedottaminen, kulkulupien myöntäminen alueen asukkaille. Lista on pitkä.

 

Everstiluutnantti Tomi Lyytinen (oik.) on tyytyväinen paitsi Hiirolan varalaskupaikkaan myös harjoituspäivien säähän. Kuva: Karoliina Huopalainen. 

– Yhteydenottoja on tullut varsinkin alueen asukkailta ja infoillassa talo oli aivan täysi. Usein on vielä varmisteltu ilmoitettuja tietoja, Karjalan lennoston tiedotussihteeri Niina Pirskanen kertoo.

Hänen mukaansa suhtautuminen on ollut positiivista. Paikallisilta on löytynyt ymmärrystä harjoitukselle ja tiedotus on ollut riittävän laajaa. 

Kaapeleita, valoja ja huoltokalustoa

Lupa- ja tiedottamisprosessin lisäksi paikka on pitänyt muutenkin valmistella lentotoimintaa varten. Alueelle on rakennettu pitkästi esimerkiksi viestikaapelia lennonjohdon tarpeisiin ja lisäksi varalaskupaikka on pitänyt valaista, sillä harjoitukseen kuuluu myös pimeälentotoimintaa.

Alueella on myös lentoteknisiä joukkoja kertaamassa huoltoa. Normaalista lentokentästä poiketen huolto tapahtuu taivasalla hallien sijaan. Tämän vuoksi esimerkiksi pimeän aikaan otsalamppu on tarpeen.

– Samat temput tehdään, eräs reserviläinen summaa.

Kokonaisuudessaan suojaus,- huolto- ja tukitehtäviin osallistuu yli sata sotilasta ja reserviläistä. 

– Mukavaa ollut, tulee ihan oikeasti palautettua mieleen asioita, reserviläinen jatkaa. 

Oikeassa tilanteessa strategista tukikohtaa tarvittaisiin suojaamaan paljon enemmän suojausmiehiä kuin nyt rauhalliseen aikaan. Eversti Böhm vahvistaa, että paikalliset ovat noudattaneet esimerkiksi liikkumisrajoitusalueita, eivätkä asiattomat ole kuormittaneet esimerkiksi kulunvalvontapaikkoja. 

Harjoitus herättää kuitenkin kiinnostusta. Innokkaita lentokonebongareita näkyy esimerkiksi lähiseudun teiden varsilla. Mikkeliläisille koululaisille on myös järjestetty mahdollisuus päästä katsomaan koneita.

Imminent Field 2/25 -maantietukikohtaharjoitus järjestetään 23.-28. marraskuuta. Mukana ovat kaikki Ilmavoimien joukko-osastot.